Syksyllä 2004 Mika Salmela oli varannut etelänmatkan loppuvuodeksi. Käsistään kätevänä hän teki remonttia ja oli puhdistamassa työkaluja. Puuhakas mies oli niin työhönsä keskittynyt, että tulipalo yllätti hänet täysin. Paloherkkää tinneriä kaatui lattialle, savuke suussa sytytti aineen liekkeihin, ja mies oli hetkessä elävä tulisoihtu.

Mika Salmela ja Tuula Viirret häämatkalla Turkin Alanyassa kesäkuussa 2016“Ryntäsin pannuhuoneesta ulos, löin oven kiinni ja käänsin sisäpuolelta vaistomaisesti sinne sammutusveden, sitten syöksyin suihkuun”, Mika muistelee. Suihkussa iho irtosi suikaleina ja hädissään huutava mies ryntäsi eteiseen. Siellä meni lopulta taju, ja onnettomuuden huomannut naapuri soitti ambulanssin.

Kolme kuukautta Mika Salmela makasi koomassa Töölön sairaalassa. Joulun alla hän palasi tajuihinsa, ja sairaanhoitaja kysyi, miten hän oli kokenut koomasta heräämisen. “Kerroin tulleeni kuin junalla syvästä tunnelista kohti valoa”, Mika kertoo. Kooman jälkeen hän oli noin kolme kuukautta vuodeosastolla kuntoutuksessa.

Tapaninpäivänä 2004 synnytti maanjäristys tsunamin Thaimaan Khao Lakissa. Siellä olisi Mika Salmelakin lomaansa viettänyt ilman palo-onnettomuutta. “Siellä meni muutama kaveri, jotka tunsin tosi hyvin, tuli jännä olo, ettei ollut vielä minun aikani lähteä”, Mika kertoo.

En tiennyt Parkinsonin taudista juuri mitään

Palovammat käsissä ja jaloissa olivat vakavia ja vaativat noin kaksikymmentä leikkausta. Vuoden verran ehti kulua palo-onnettomuudesta, kun Mika huomasi oikean käden vapinan ja jäykkyyden. “Kenkien laittaminen ja nauhojen sitominen alkoi tuottaa vaikeuksia”, Mika kertoo.

Hän oli juuri toipunut palovammojen vuoksi tehdyistä leikkauksista ja oletti, että oireet saattaisivat johtua onnettomuudesta. “Kirurgi sanoi, ettei näillä käden oireilla ole mitään yhteyttä palo-onnettomuuteen ja lähetti minut tutkimuksiin”, Mika kertoo.

Vuonna 2006 Mika Salmela sai diagnoosin Parkinsonin taudista. “Tulihan se tieto kuin nuija päähän. En tiennyt Parkinsonin taudista juuri mitään”, Mika muistelee.

“Sanottiin, että sinulla on Parkinsonin tauti ja nyt aloitetaan tällainen lääkitys, puolen vuoden päästä tulet tänne uudestaan.”

Paljasjalkainen kallion kundi

Mika Salmela on syntyperäinen stadilainen. Lapsuus kului Kalliossa ja meno oli välillä rajua. “Eksyin vääriin jengeihin ja typeryyksiä tuli tehtyä, mutta mihinkään rikoksiin en sentään mennyt mukaan”, Mika muistelee.

Hänen vanhempansa erosivat kun Mika oli viiden vanha. “Lapsuudenkodista minulla jäi hyvät muistot, äitini oli henkilöstöravintolassa töissä, mutta isästä en kuullut eron jälkeen enää koskaan mitään”, Mika kertoo ja sanoo isän jo kuolleen. “Isän ikävä on kyllä välillä elämässä ollut.”

Perhe muutti Itä-Helsinkiin ja Mika kävi koulunsa siellä loppuun. Äiti huolehti perheestä hyvin ja Mikalla on aina ollut häneen lämpimät välit. Kotoa hän lähti armeijan jälkeen ja teki parikymmentä vuotta töitä varaosamyynnissä. Myöhemmin hän siirtyi kiinteistönhoitoyrittäjäksi.

Parkinsonin tautiin sairastuessaan Mika oli 39-vuotias. “Nyt olen ollut eläkkeellä kymmenisen vuotta.”

Kamppailulajien innokas harrastaja

Kamppailulajit ovat kuuluneet Mika Salmelan elämään jo nuoresta lähtien, vaikka väliin on tullut vuosien taukojakin. Karatea Mika ryhtyi harrastamaan 14-vuotiaana. “Kävin Helsingin karateklubilla muutaman vuoden ajan, kunnes muut asiat vetivät puoleensa ja se harrastus jäi.”

Potkunyrkkeilyä Mika ryhtyi harrastamaan vuonna 1996. Kuuden vuoden treenaamisen jälkeen hän päätti lähteä kokeilemaan thainyrkkeilyä lajin kotimaassa. “Otin kaikki varusteet mukaan Thaimaan reissulle. Halusin kokeilla aitoa thainyrkkeilyä”, Mika kertoo.

“Otin kolme harjoitusottelua siellä, ja hyvä etten palannut nenä poskella kotiin”, Mika nauraa. “Hammas katkesi ja jalka murtui, eihän minulla ollut mitään käsitystä siitä lajista.”

Parkinsonin tautiin sairastuttuaan Mika alkoi harrastaa thainyrkkeilyä Helsinki Thaiboxing Clubilla. “Ehdin kuntoilla aika aktiivisesti noin kolme vuotta, kunnes oireet alkoivat olla niin voimakkaat, etten enää pysynyt mukana. Nykyään puuhastelen salilla kaikenlaista ja pidän paikkoja kunnossa."

Kahvi ei läikkynyt lattialle leikkauksen jälkeen

Aivostimulaatioleikkauksen Mika Salmela kävi läpi vuoden 2014 huhtikuussa. Hän kertoo, että kaiken koetun jälkeen leikkaus ei tuntunut kummoiselta. “Kehikon kiinnitys sattui hieman ja ymmärrän, että moni sitä pelkääkin. Neurokirurgi Riku Kivisaari sanoi, että nyt porataan ja kyllä sen tunsi, kun pääluussa oli reiät”, Mika muistelee.

Leikkaus sujui hyvin, ja Mika kertoo liikuttuneena ensimmäisestä ateriastaan sen jälkeen. “Otin veitsen ja haarukan ja ihmettelin, että käteni eivät heilu yhtään. Sitten otin kahvikupin ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni, sillä aikaisemmin kahvi oli lentänyt kupista lattialle käden heilumisen vuoksi”, Mika kertoo.

Avopuoliso tuli sairaalaan Mikaa katsomaan ja nähdessään muutoksen, jonka leikkaus oli aiheuttanut, purskahti itkuun. Mies, jonka kädet olivat aikaisemmin heiluneet kuin heinämiehellä, piti nyt kahvikuppia rauhallisesti kädessään.

Sydän pöydälle ja suonet jalasta

Mika ei olisi Mika, jos elämän käsikirjoitus olisi sujunut tämänkään jälkeen normaaliin tyyliin. Viime kesänä hän sai sydänoireita, joiden aiheuttajaa ryhdyttiin etsimään. “Tutkimuksissa todettiin, että minulla on vaikea sepelvaltimotauti”, Mika kertoo. Haasteellinen kolmen suonen ohitusleikkaus tehtiin Meilahdessa. “Neurologi sammutti aivostimulaattorin leikkauksen ajaksi.”

“Sydän nostettiin sivuun yli tunniksi, ja verisuonet otettiin jalasta. Operaatio kesti yli kuusi tuntia, jossa sydän oli kirjaimellisesti pöydällä”, Mika kertoo. “Jalka kuitenkin tulehtui ja aiheutti luumädän oikealle puolelle kroppaa. Olin nelisen kuukautta tiputuksessa, josta kaksi kuukautta Auroran sairaalan infektio-osastolla.” Välillä Mika pääsi kotiin, missä tiputus jatkui kolme kertaa päivässä kahden kuukauden ajan.

“Luumätä ei meinannut lähteä millään pois, ja kirurgi sanoi, että viikon päästä otetaan magneettikuvaus, ja jos ei tulehdus ole parantunut, niin tehdään uusi leikkaus”, Mika kertoo. “Siinä leikkauksessa poistettaisiin  kaikki, missä on luumätää ja rakennettaisiin uutta tilalle.”

Kuvat otettiin ja parin viikon päästä lääkäri soitti Mikalle. “Hän sanoi, että radiologin lausunnon mukaan mätää ei enää ollut, kaikki oli parantunut.”

Työelämään paluu haaveena

Mika Salmela juttelee Itä-Helsingin Vartiokylässä sijaitsevan rivitaloasunnon terassilla leppoisasti. Itse remontoitu terassi, suihkulähde ja kauniit pensasaidat kertovat käsityötaidoista. Mika on juuri palannut kahden viikon häämatkalta Turkista. Viime maaliskuun 19.päivä Mika Salmela ja Tuula Viirret vihittiin avioliittoon Pyhän kolminaisuuden kirkossa.

Tällä hetkellä Mika tuntee olevansa niin hyvässä kunnossa, että pohtii jopa työelämään paluuta. “Olen sitä pohtinut, koska työeläkevakuutusyhtiön puolelta olisi mahdollisuus kokeilla vuoden ajan pystyykö töihin, eläke ei sitten katkeaisi, jos ei jaksa”, Mika kertoo.

Vapaaehtoistoiminnassa Mika on mukana toimintakeskus Sampolassa, joka toimii Myllypurossa. “Siellä autan eri tilanteissa olevia ihmisiä ja viikonloputkin kuluvat usein ruokaa kuskatessa. Olen aina ollut innokas tekemään käsilläni ja käsityötaito on osa minua”, Mika toteaa.

”DBS-leikkauksen ansiosta kaikenlaiset arkiaskareet ovat nykyään mieluisia, eikä huumorikaan ole minulta kadonnut, jos vapinat vielä palaavat niin lähden joulumarkkinoille heiluttelemaan kelloja.”

Teksti: Harry Torvinen
Kuva: Mika Salmela ja Tuula Viirret häämatkalla Turkin Alanyassa kesäkuussa 2016. Kuva hääparin perhealbumista.

Jaa artikkeli