”Ei se parane ainakaan murehtimalla” - 2/03
01.02.2003
PARKINSON-POSTIA 2/03
Jokainen Parkinsonin tautiin sairastunut luultavasti miettii, miksi sairaus sattui omalle kohdalle ja voiko se periytyä. Asiaa ovat pohdiskelleet myös kontiolahtelainen Hilja Kontturi ja hänen veljensä Erkki Leppänen.
Kontiolahtelainen Hilja Kontturi on sairastanut Parkinsonin tautia reilut viisi vuotta. Ensimmäiset oireet ilmenivät 80-vuotispäivien kynnyksellä. Laadultaan lempeän sairauden oireet Hilja havaitsi alkuvaiheessa vain silloin tällöin. Tätä nykyäkin Hilja suoriutuu osittain itsenäisesti arkiaskareistaan. Ruoanlaitto sujuu, kun kotitalon nuorempi väki on nostellut ruokatarvikkeet käden ulottuville. Kulkua on varmistamassa rollaattori, osittain senkin takia, kun osteoporoosi muovannut selkärangan ryhtiä kumarammaksi.
Ikäisekseen Hilja on terävä havainnoitsija ja aktiivinen osallistuja. Joensuun Parkinson-yhdistyksen kuntolomalla Nurmeksen Bomballa jutellessa maailmanpoliittinen tilanne oli selvillä ja kysymyksiä sateli kuntosalilaitteita esittelevälle fysioterapeutille. Ja tottakai laitteita piti kokeilla ryhmän etunenässä.
Lomalla oli myös Hiljan veli, niinikään Kontiolahdella asuva Erkki Leppänen. 80-vuotias Erkki sairastui Parkinsonin tautiin hieman aikaisemmin kuin Hilja, vähän päälle 70-vuotiaana. Erkinkin tauti on lievämuotoinen. Koko ikänsä maatalous- ja metsätöitä tehnyt Erkki nyt veljen taloudessa asuessaan huolehtii vielä pihan lumityöt ja on kesäisin mukana heinätöissä.
Erkki on asunut koko ikänsä synnyinkodissaan, parisataa vuotta asutulla sukutilalla kauniilla paikalla, järven rannalla. Ainoastaan sotatoimet veivät Erkin pois kotikonnuilta pariksi vuodeksi. Sotien jälkeen 9-henkisestä sisarusparvesta yksi toisensa jälkeen muutti eri puolille Suomea. Hiljakin meni Viikkiin kansanopistoon, palasi kesäksi työhön Pohjois-Karjalaan naapuripitäjään ja sieltä Mikkeliin pariksi vuodeksi maatalouskoulun emännäksi. Syntymäpitäjän toiselle laidalle avioitumisen myötä Hilja hoiti maatilan emännyyttä yli kolmekymmentä vuotta. Toistakymmentä lehmää oli hoidettavana, mutta parikymmentä vuotta sitten leskeksi jäätyään Hilja luopui karjan- pidosta.
Koska Parkinsonin tautiin sairastumisen syytä ei ole pystytty selvittämään, jokainen sairastunut pohtii itsekseen oman sairastumisensa syitä. Erkki pitää oman sairautensa altistavana tekijänä jonkinlaista rasitustilaa, niin henkisellä kuin ruumiillisella puolella.
Hilja puolestaan arvelee pitää oman sairastumisensa syynä kolmea kaatumistaan, joista yhdessä hän satutti pahasti takaraivonsa jäätikköön. Toisaalta Hilja pohtii yhteyttä muistihäiriöön, jota joissakin hyvin iäkkäissä suvun jäsenissä on esiintynyt.
Parkinsonin taudin puhkeaminen sisarussarjan vanhimmalle Hiljalle ja neljänneksi vanhimmalle Erkille on ollut yllättävä asia, mutta se ei kummankaan mielestä murehtimalla parane. Mahdollista periytyvyyttä pohdittaessa poikamiehenä pysytellyt Erkki kelaa mielessään sukuaan taaksepäin. Jo isoisä on asuttanut samaa paikkaa, tiettävästi Parkinsonin tautia suvussa ei ole ollut. Sen sijaan ympäristötekijöihin viitaten Erkki kertoo ainakin yhdestä naapurin emännästä, jolla on ollut Parkinsonin tauti. Sairautensa mahdollinen periytyvyys ei huoleta Hiljaakaan, koska asialle ei voisi mitään.
“ Sen perään jos alkaisi huolehtimaan, eihän tähän tolkkua tulisi. Tässä taudissa on tarpeeksi surtavaa muutenkin.” Periytyvyystutkimuksia sinällään Hilja pitää tarpeellisina, sillä ne voivat edistää Parkinsonin taudin syyn selvittelyä. Hilja ei pidä ollenkaan mahdottomana parannuskeinon löytymistä Parkinsonin tautiin. Entäpä terveet sisarukset? Hilja kertoo keskusteluja käydyn, mutta eivät sisarukset tunnu kantavan etukäteen huolta mahdollisesta sairastumisestaan. Kuten lomalla Hiljan avustajana ollut terve sisar tokaisi: “Pitäisiköhän kiertää maailmaa ympäri, ettei miltään paikkakunnalta ehtisi tarttua epäedullisia ympäristövaikutuksia?”
ELMA PYYKKÖ
Liitetiedosto:
