Dopamiiniagonistit Parkinsonin taudin hoidossa - 01

Parkinson-postia 2001

Dopamiiniagonisteiksi sanotaan lääkkeitä, jotka vaikuttavat samalla tavoin kuin dopamiini, jonka puute aiheuttaa parkinsonoireet.

Dopamiiniagonistit eivät sisällä dopamiinia vaan jäljittelevät dopamiinin toimintaa sitoutumalla hermosoluissa samoihin kiinnityskohtiin kuin dopamiini.

Vaikka dopamiiniagnoistit eivät ole yhtä tehokkaita lääkkeitä kuin levodopa, niiden etuna on pitkä puoliintumisaika, eli lääke vaikuttaa veressä pidempään kuin levodopa. Dopamiiniagonistin määrä vähenee veressä puoleen noin 6-10 tunnissa. Ympärivuorokautinen lääkevaikutus saadaankin aikaan vain dopamiiniagonisteilla.

Hoito aloitetaan pienillä annoksilla

Hoito dopamiiniagonisteilla aloitetaan hyvin pienillä annoksilla. Lääkemäärää lisätään asteittain siten, että haluttu hoitotaso saavutetaan noin yhden kuukauden aikana, vanhemmilla ihmisillä hitaamminkin. Esimerkiksi brokriptiini-hoito (Parlodel) aloitetaan puolittamalla pienin tabletti (2.5 mg). Viikkojen kuluessa annosta pikkuhiljaa nostetaan 30 mg:aan, tavallisimmin kolmeen annokseen jaettuna.

Vastaavasti pergoliidin (Permax) ja pramipeksolin (Sifrol) selvästi tehokas hoitotaso on noin 3 mg/vrk. Totutusvaihe on siis varsin pitkä, hyvinkin neljä-kuusi kertaa pidempi kuin levodopan totutusvaihe. Selkeää apua oireisiin ei olekaan syytä odottaa ensimmäisinä hoitoviikkoina.

Lääkkeiden otto aterian yhteydessä ei vaikuta niiden tehoon, päinvastoin kuin levodopalla. Iäkkäät sietävät näitä lääkkeitä huonommin kuin nuoremmat.

Osa dopamiiniagonisteista herkistää pleuriitille

Osa dopamiiniagonisteista, bromokriptiini (Parlodel), kabergoliini (Cabaser) ja pergolidi (Permax) on koostumukseltaan ergotamiini-pohjaisia. Osa uudemmista valmisteista taas ei: pramipeksoli (Sifrol) ja ropinrole, jota ei vielä saa Suomesta, Ruotsista kylläkin.

Ergotamiini on torajyväalkaloidi. Sillä ja sen johdoksilla on taipumus aiheuttaa keuhkoihin sidekudoskertymää (fibroosi) vatsan alueelle ja keuhkoihin sekä nesteen kertymistä keuhkopussiin (pleuriitti). Näistä pleuriitti on tavallisin. Sen yhteydessä todetaan laboratoriokokeissa kohonnut lasko (senkka) ja CRP-arvo.

Lääkkeen lopettamisen jälkeen pleuraneste poistuu, mutta mahdollisen fibroosin seurauksena syntyy pysyvä hengityskyvyn alenema. Siksi onkin aiheellista seurata laskoa ja CRP-arvoa vähintään 6 kuukauden välein. Nousevat arvot ovat ongelmia, joiden ilmaantuessa on syytä tehdä jatkotutkimuksina keuhkojen röntgen- ja tarvittaessa vaikkapa keuhkojen ultraäänitutkimus.

Pleuriitin saaneet voivat käyttää jatkohoidossa yksinomaan sellaista dopamiiniagonistia, joka ei ole ergot-pohjainen. Toiseen ergot-pohjaiseen agonistiin vaihtaminen johtaa ongelman pahenemiseen.

Pleuriitti johtuu elimistön reagoinnista ergot-pohjaisen lääkkeen kemialliseen rakenteeseen (ergoliini). Sitä ei ilmene potilailla, jotka käyttävät tavallisinta parkinsonlääkettä (levodopaa), joka ei ole ergot-pohjainen (esim. Aktipar, Madopar, Kardopal, Sinemet).

Uusien ei-ergot-pohjaisten dopamiiniagonistien, kuten Sifrol, etuna on se, etteivät ne aiheuta pleuriittia. Se sopiikin lääkkeeksi niille, jotka ovat saaneet muista dopamiiniagonisteista nestettä keuhkopussiin. Pleuriitin saa suhteellisen harvinaisena sivuvaikutuksena muutama sadasta Parlodel- ja Permax-lääkkeitä käyttävistä potilaista. Parlodel ja Permax ovat hyviä lääkkeitä ja myös turvallisia, mikäli veriarvoja (senkka ja CPR) seurataan. Jos veriarvot kohoavat ja taustalta löytyy pleuriittiin sopiva löydös, on lääkkeiden käyttö lopetettava.

Muilta osin ei-ergot-pohjainen Sifrolkin voi kuitenkin aiheuttaa samoja sivuvaikutuksia kuin muutkin Parkinson-lääkkeet: esim. pahoinvointia, verenpaineen laskua ja tahattomia liikkeitä.

Parlodel ja Permax kuuluvat erityiskorvattaviin lääkkeisiin. Sifrol-lääkkeelle on myönnetty erityiskorvattavuus 1.1.2001 lähtien.

Norprolac ei aiheuttanut pleuriittia

Itse olen aikoinani hoitanut Norprolac-nimisellä lääkkeellä noin kolme vuotta sellaisia potilaita, jotka olivat saaneet pleuriitin. Tämä lääke ei ole ergot-johdannainen, eikä sen käyttöön näin ollen silloisen käsitykseni mukaan liittynyt ym. ongelmaa. Käsitykseni osoittautui oikeaksi: yksikään potilaistani ei saanut pleuriittia kolmen vuotta kestäneen hoidon aikana.

Norprolac on Suomessa rekisteröity lääkevalmiste, jota käytetään eräiden muiden tautitilojen hoidossa. Sen käyttö Parkinsonin taudin lääkkeenä ei ollut täysin asianmukaista, vaikka Norprolac osoittautuikin ihan hyväksi Parkinson-lääkkeeksi.

Apomorfiinia erityistilanteissa

Apomorfiini on maksaa vaurioittava dopamiiniagonisti suun kautta nautittuna, mutta turvallinen silloin kun maksakierto ohitetaan ja ruiskutetaan lääke esimerkiksi ihon alle.

Euroopassa on käytössä apomorfiini-kynä sekä insuliinipumppua muistuttava ruiskutettava lääkemuoto. Apomorfiini-kynää on Suomessakin voinut käyttää erityisluvalla. Lääkkkeen vaikutus on yhtä hyvä kuin levodopan: se alkaa nopeasti (5-10 minuutissa) mutta kestää vain lyhyen ajan (1 tunnin). Apomorfiinin käyttöön liittyy voimakas pahoinvointi, joten sitä on käytettävä samanaikaisesti pahoinvointia estävän lääkkeen (domperidone) kanssa. Apomorfiinia voidaan käyttää myös sellaisissa hoidon erityistilanteissa, joissa lääkkeitä ei voi ottaa suun kautta, esimerkiksi vatsan alueelle kohdistuvissa leikkaushoidoissa.

HEIKKI TERÄVÄINEN

Liitetiedosto: 

Dopamiiniagonistit.pdf