Golf, Parkinsonin tautia sairastavalle hyvää terapiaa ja hauskaa liikuntaa - 3/02

On heinäkuun pilvipoutainen päivä. Jokunen paarma pörrää iloisesti ja peipponen visertää innoissaan läheisessä koivussa. Päivä ei ole liian kuuma, vaan juuri sopiva golfille. Tavoitan kolme herrasmiestä, espoolaiset Reijo Honkarannan, Raimo Raitmaan ja vähän nuoremman Ville Honkasen Gumböle Golfin Fountain Nine-kentän ensimmäiseltä väylältä.

Iloa tuovat ne pienet

onnistumisen pätkät

Reijo Honkaranta aloitti golf-harrastuksensa kolmisen vuotta sitten sairastuttuaan Parkinsonin tautiin. Sekä Parkinson- liiton fysioterapeutit että hänen lääkärinsä suosittelivat Reijolle golfia kuntoutusmielessä ja mies innostui. Vanha ystävä Raimo Raitmaa aloitti golfin pelaamisen Reijon kanssa.

“Normaalisti käymme golfaamassa kerran viikossa, mutta nyt kesällä on pelattu hieman harvemmin, kun Reijolla on meneillään kesämökin laajennus. Lisäksi käymme lyöntialueella eli “rangella” harjoittelemassa pitkiä lyöntejä ja tarkkuutta. Samalla oppii lyömään eripituisia matkoja”, Raimo kertoo.

Reijoa viehättää golfissa pelin yllätyksellisyys. “Eihän sitä koskaan niin hyvin pelaa, kuin toivoisi. Aina on varaa parantaa. Mutta iloa tuovat ne pienet onnistumisen pätkät.”

Reijon mielestä golfista on selvästi apua Parkinsonin tautia sairastavalle.

“Silmien, käsien, jalkojen ja vartalon koordinaatiolle tästä on hyötyä. Käsien liikenopeuskin ehkä säilyy kauemmin, ja peli pitää minut pidempään terveenä.”

Tarkkuutta, reitin

valintaa ja peliälyä

Reijo ja Raimo kilpailevat kumpikin enemmän itseään vastaan. Käytössä olevat tasoitukset mahdollistavat kuitenkin sen, että eri tasoisetkin pelaajat voivat halutessaan ottaa mittaa toisistaan. Reijo on kirjannut tunnollisesti ylös tuloksensa tietokoneelle ja kehitystä on tapahtunut. Gumbölen lisäksi Reijo on pelannut Vierumäen ja Lappeenrannan kentillä. Golf vaatii tarkkuutta, kentän lukemista, oikean reitin valintaa ja peliälyä. Radan vaihtelu maaston mukaan asettaa vaatimuksia pelistrategialle.

“Kyllä keskittyminen on a ja o. Ja se onnistuminen on korvien välissä”, miehet kiteyttävät. “On päiviä, jolloin kaikki menee hyvin ja joskus taas ei mikään onnistu. Pahalla tuulella tänne ei pidä tullakaan, toisaalta täällä se huono tuuli heti haihtuu”, Raimo selittää.

Unelmana “hole in one”

Aina golf ei ole “ihan selvien miesten peli”. Reijon mukaan vanha traditio nimittäin vaatii, että “birdin” saaneen on tarjottava pelikavereille viskipaukut. Se tarkoittaa sitä, että pelaa ihannetuloksen neljä kolmella lyönnillä eli yhden alle “parin”. “Par” on se väylän tavoitetulos eli tietty perusmäärä lyöntejä, joilla pallon voi saada reikään. Jos nelosen pelaa kahdella, sitä kutsutaan “eagleksi” ja jos viitosen pelaa kahdella, se on “albatrossi.” Aloittelijalle “bogey”, yksi yli “parin” ja “tuplabogey” eli kaksi yli “parin “ ovat kuitenkin varsin kelvollisia tuloksia. Kaikkien konkareiden suurin unelma on “hole in one”, jossa pallo lyödään yhdellä ainoalla lyönnillä reikään. Uran aikana se sattuu joillekin muutaman kerran, mutta suurimmalle osalle ei kertaakaan. Useinmiten jää viskipullokin kuulemma korkkaamatta.

Tänä keväänä valmistunut Gumböle Golfin uusi kenttä sijaitsee kauniissa ja viehättävän vehreässä maisemassa Espoota halkovan Turunväylän tuntumassa. Alueen läpi virtaa pikku joki, joka tekee radasta mielenkiintoisen. Rata on yhdeksänreikäinen, mutta monet golfaajat menevät sen kahdesti läpi, jolloin syntyy täysmittainen 18-reikäinen rata. Reijo tyytyy tällä kertaa puolikkaaseen ja matkaa kertyy kolmisen kilometriä.

Ja kun välistä mennään “siksakkia”, niin matka helposti kasvaa.

Useita mailoja

eripituisia lyöntejä varten

Golfaaja tarvitsee “bagin”, joka on pikku kärryn päällä työnnettävä mailapakkaus. Reijo sai sellaisen lahjaksi. “En minä vielä näitä kaikkia käytä. Mailan valinta on tärkeää. Niitä on eripituisia lyöntejä varten. Muunmuassa ‘puuykkönen’ eli ‘driver’ on sellainen, jota en pysty vielä käyttämään. Olen keskittynyt lähinnä vain kahteen mailaan, jotta oppisin ensin käyttämään niitä mahdollisimman hyvin. Kohtalaisen hyvän bagin saa 336-420 eurolla”, Reijo kertoo

Normaalisti golfia voi harrastaa touko-kuusta lokakuulle saakka, mutta toissa vuonna säät olivat sikäli poikkeukselliset, että miehet saivat golfata vielä joulukuussakin.

He käyttävät jaloissaan topakoita golfkenkiä. Niissä on pohjissa vaihdettavat nastat, jotka antavat märässäkin maassa tukevan pidon. Pieni sade ei tahtia haittaa. Sen sijaan ukonilmalla on syytä poistua radalta.

Golf ei ole enää eliittiurheilua

Tällä kertaa viheriöllä on mukana myös Ville Honkanen, joka hänkin harrastaa golfia vasta kolmatta kesää. Ville mukaan golf ei ole enää eliittiurheilua. “Tilanne on tänä päivänä aika tavalla muuttunut. Eikä se niin kallistakaan ole. Peruspanostus on ehkä noin 500 euroa kaudessa. Aika kohtuullista se on. Osakkeen hankkiminen ei ole välttämätöntä, koska riittää, kun maksaa kausimaksun. Se vaihtelee 252-504 euron välillä. Sillä voi kiertää vaikka sata kertaa.

“Parasta golfissa on itsehillinnän oppiminen, itsensä voittaminen ja hyvä fiilis. Tämä on niin monipuolista. Ja joka kerta jää itselleen jotain jossiteltavaa.” Ville golfaa kerran-kaksi viikossa.

Reijolla ja Raimolla on kummallakin klubinsa golfosake. Se mahdollistaa pelaamisen kaikkiaan neljällä eri kentällä. Gumbölen osake maksaa tällä hetkellä noin 9250 euroa. Viime maaliskuussa miehet kävivät golfaamassa Espanjassa Costa del Solissa. “Jatkossa olisi tarkoitus käydä pari kertaa talven aikana etelässä golfaamassa”, Raimo kertoo.

Golf on rauhallisen luonteen omaavien herrasmiesten ja -naisten urheilu. Vanhaan brittiläiseen tapaan pelaajilta vaaditaan siistiä pukeutumista ja hillittyä käytöstä.

“Peli pitää nöyränä, siksi vaikea tuota pientä palloa on käskeä. Taito ratkaisee, mutta kun on taitoa, niin välistä käy tuurikin. Välillä sujuu kuin tanssi ja toisinaan taas tuntuu, että “bag” on myynnissä seuraavan päivän lehdessä”, Ville naurahtaa.

“Se on niin armoton paikka, kun tulee tälle ‘tiiauspaikalle’, josta lyödään. Siihen vaikuttavat kaikki: tämä maisema, onnistumisen paineet, pelikaverit ja omat ajatukset. Siinä tämä pelin viehätys on.

Kannattaa kokeilla - golf

sopii kaikille

Ville kehottaa golfista kiinnostunutta kokeilemaan ensin vaikka jonkun kaverin kanssa. Jos innostuu, seuraava askel on viikonloppukurssi, jonka aikana voi suorittaa “green gardin” eli ns vihreän kortin. Se on pakollinen, jotta pääsee pelaamaan isoille radoille. “Green gard” maksaa nykyisin n.120 euroa. Golfin voi aloittaa melkein minkä ikäisenä tahansa. Se ei myöskään edellytä huippukuntoa tai terveydentilaa ja sopii kaikille. Se on myös erinomaista vammaisurheilua.

Reijo tekee hyvän tuloksen ja on pirteä ja hyväntuulinen. Hän on muutenkin hyvässä kunnossa ja suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen. Tänä kesänä on kulunut paljon aikaa kesämökillä, jonka laajennustyöt ovat parhaillaan meneillään. Päivittäisistä kuntoutusohjelmista on nyt ollut rakentamisen takia hieman taukoa. Hyvänä hän pitää sitä, että mökillä tulee liikuttua ja ulkoiltua kymmenenkin tuntia päivässä. Se on Parkinsonin tautia sairastavalle erittäin tärkeää.

Suomessa on hyvät mahdollisuudet golfin harrastamiseen. Espoon Gum-bölessä maasto kumpuilee mukavasti, linnut laulavat ja aurinko alkaa lämmittää suloisesti. Ilma on happirikasta ja kosteaa kuin sateen jälkeen. Nurmi tuoksuu ja takanamme jyristää kone, joka leikkaa ruohoa. Hiki alkaa nousta pintaan, vaikka en itse osallistukaan peliin. Olemme taivaltaneet noin kaksi ja puoli tuntia leppoisassa kesäsäässä. Luulen tavoittaneeni ja tajunneeni jotain siitä viehätyksestä, jonka monet golfaajat sanovat löytäneensä.

Omalla harrastuksellaan Reijo Honkaranta haluaa lämpimästi rohkaista muita Parkinsonin tautia sairastavia hakeutumaan golfin tai jonkin muun vastaavan liikunnan ja reippaan kuntoilun pariin.

Teksti:

JOUNI KOSKIVIRTA

Liitetiedosto: 

GOLF.pdf