Hyvää mieltä tavoittelemassa - 5/2008
01.05.2008
Hyvän mielen määritelmiä: ”Elämä tuntuu siedettävältä, on rentoutunut ja rauhallinen olo”
Hyvä mieli on tunnetila, jota ihmiset tavoittelevat. Eikä syyttä. Hyvää mieltä ympärilleen levittävän ihmisen sisimmästä löytyy rauha ja tasapaino.
Tällaisella ihmisellä on taipumusta jakaa tietoisesti kokemustaan auttamalla toisia, joilla on hätä elämässään. Autetuksi tulleen kiitollisuus taas ruokkii auttajan hyvää mieltä.
Vaikka nykyajan yhä valistuneemmat ihmiset tuntevat hyvän mielen lähteet, kuten hyvät ihmissuhteet, riittävän levon, hyvän ravitsemuksen, liikunnan, elämän rutiinit, rentoutumisen tai mukaansa tempaavat harrastukset, niin hyvää mieltä rapauttavia tekijöitä riittää, masennuksesta puhutaan jo kansansairautena. Erilaisista elämän harmeista vakava pitkäaikaissairaus on yksi hyvää mieltä koetteleva eitoivottu elämänmuutos, joka saattaa vaatia enemmän kuin mistä yksilö tuntee selviytyvänsä.
Mielihyvä ja hyvä mieli
Liperiläiselle Martti Ikoselle, 72, mielihyvää tuottavat pienet hetkelliset kokemukset: hymy, lapsen nauru, linnunlaulu, luonnon ja taiteen tarjoamat elämykset. Hyvä mieli on Martin mukaan pitkäkestoinen tunnetila, joka ei horju pienistä vastoinkäymisistä. Martin vastoinkäymisen nimeksi annettiin kymmenen vuotta sitten Parkinsonin tauti. Sairaus osoittautui hitaasti eteneväksi, eikä se ole suurestikaan muuttanut tai rajoittanut Martin elämää: ”Siinä on aihetta kerrakseen olla hyvällä mielellä. Elämä on tuntunut siedettävältä. Kun hyvä mieli on kykyä hyväksyä oma itsensä, toiset ihmiset ja elämäntilanteensa puutteista huolimatta, niin tässä elämänvaiheessa on hyväksyttävä fyysiset ja henkiset kivut.”
“Hyvää mieltään voi vaalia myös tarkastelemalla entisiä asenteitaan uudella tavalla. On myös siedettävä enemmän ja tyydyttävä vähempään.”
Martin parhaita hyvän mielen lähteitä ovat hyvät ihmissuhteet ja se, että voi tehdä jotain toisten hyväksi. Joensuun Parkinson-yhdistyksessä sihteerinätoimivan Martin pitää jatkuvassa liikkeessä elämään sisältöä tuova Parkinson-toiminta. Toisten ihmisten kohtalot koskettavat Marttia myös nykyisen elämänmenon kautta, vaikka hän itse sanoo olevansa siitä jo sivuraiteella: ”Yleinen epävarmuus niin maailmalla kuin kotimaassakin on monille jokapäiväinen haaste. Sitten on tämä kiireinen elämänrytmi, joka tahtoo tarttua jo työelämän jättäneisiinkin monien menojen muodossa.”
Liikunnasta hyvä mieli
Joensuun Parkinson-yhdistyksen liikuntavastaavanakin aiemmin toiminut Martti nauttii nyt vuosikymmenten aikana runsaalla liikunnalla hankkimastaan kunnosta, joka heikentymisestään huolimatta auttaa vielä selviämään arjesta kohtuullisesti. Martin mielestä ennen sairastumistaan liikkumattomat ihmiset ovat sairastuttuaan vaikeassa tilanteessa, sillä liikuntaharjoitteet ”lääkkeeksi” sairauteen eivät ole heille helppoja. Martti saa liikunnasta edelleen hyvää oloa, ennen kaikkea luonnon keskellä hiihtäessään tai pyöräillessään luonnon viehätyksestä samalla nauttien. Elämys korvaa Martille liikunnasta aiheutuvan vaivan. Toisenlaisen hyvän mielen, virkistyneen olon, hän saa kunnon hikilii¬kunnasta, joka panee veret kiertämään.
Yhdistyksen omassa Parkinson-liikuntaryhmässä on mukana myös Joensuun seudun Parkinson-kerhon sihteerinä toimiva Hilkka Nissinen, 63. Hänelle liikunnan jälkeinen hyvä olo viriää oman kehon hoitamisesta syntyvästä tyytyväisyydessä, joka saa olon tuntumaan normaalilta jonkin aikaa. Suoranaisen mielialan kohoamisen, esimerkiksi vähintään 20 minuutin pituisen kestävyysliikuntasuoritteen jälkeen vaikkapa reippaasti kävellen, Hilkka aisti paljon selvemmin terveenä ollessaan: ”Kun puhutaan dopamiinista osana ihmisen mielihyväjärjestelmää, eivät parkinsonlääkkeet ole mielihyvän kokemistani korjanneet, vaikka fyysisiin oireisiin auttavatkin. Päinvastoin, semmoinen määrä lääkkeitä ei ole mukava näky.”
“Hyvän mielen kokemista Parkinsonin häiritsee paljon, koska sairauden oireet tuntuvat melkein aina: Vaikka lääkitys ja liikunta auttavat, ja vointini on tällä hetkellä jopa parempi kuin aiemmin, on sairaus poissa mielestä vain jonkin aikaa liikuntasuorituksen aikana.”
Tyytyväisyyttä itseen ja hetkeen
Kun Hilkan Parkinson-diagnoosi 12 vuotta sitten varmistui, oli hän hyvin masentunut. Vähitellen aika tasoitti tunteita ja Hilkka sai voimia taisteluun kuntonsa ylläpitämiseksi. Tulevaisuus ja se mihin kuntoon tauti aikanaan vie, mietityttää Hilkkaa kuitenkin edelleen. Hilkan hyvän mielen kokemista Parkinsonin tauti häiritsee aika paljon, koska sairauden oireet tuntuvat melkein aina: ”Vaikka lääkitys ja liikunta ovat auttaneet ja vointini on tällä hetkellä jopa parempi kuin aiemmin, on sairaus poissa mielestä vain jonkin aikaa liikuntasuorituksen aikana. Saunan lämmössä rentoudun. Minun hyvä mieleni tarkoittaakin rentoutunutta ja rauhallista olotilaa, jolloin olen tyytyväinen itseeni ja siihen hetkeen. Jäseniäkään ei silloin kisko eikä visko ja mieli on tasainen ilman ärtymyksen tai liiallisen herkistymisen merkkejä.”
Hyvän mielen lähteitä ovat mm. hyvät ihmissuhteet, riittävä lepo, hyvä ravinto, liikunta, elämän rutiinit, rentoutuminen ja mukaansa tempaavat harrastukset.
Mielihyvän Hilkka kuvaa hyvää mieltä voimakkaammaksi nautinnolliseksi kokemukseksi: ”Mielihyvää tuottaa esimerkiksi hyvä ruoka, musiikki tai vaikkapa se, että on ollut avuksi jollekulle. Yhteislaulutilaisuudet tuovat myös mielihyvää. Olen aina pitänyt laulamisesta. Se nostaa tunteet pintaa ja auttaa minua ilmaisemaan itseäni. Mielihyvän ja hyvän mielen kokemukset täydentävät ihmisen elämässä toisiaan.”
Kirjat ja kirjoittaminenauttavat unohtamaan
Kirjallisuus on ollut Hilkalle aina tärkeää. Lukuvauhti oli aikanaan kirja ja päivä -luokkaa, nyt tilanne on toinen: ”Kirjoissahan on erilaisia ihmiskohtaloita, joista voi oppia ja verrata niihin omaa tilannettaan, kirjojen parissa myös unohtaa itsensä. Nyt vaan en pysty lukemaan, kirja tärisee käsissä enkä muutenkaan voi olla pitkiä aikoja paikallani. Äänikirjat olen kuunnellut loppuun. ”Sairastumisensa aikoihin Hilkka kirjoitti pienoisromaanin, mutta kustantajaa sille ei löytynyt. Aiemmin hän oli kirjoitellut asiantuntija-artikkeleita lehtiin sekä novelleja pöytälaatikkoon. Nykyään Hilkan kirjoittaminen on enemmän päässä tapahtuvaa: ”Mietin, miten mitäkin asiaa voisi kuvata. En ole enää ottanut kynää ja ruutuvihkoa käsiini, enhän saisi käsialastani selvää. Koneella kirjoittaminen taas ei ole niin mukavaa kuin käsin.”
Viime vuonna Hilkka kävi joensuulaisessa Kulttuuriterapiakeskus Sillassa kymmenen kertaa. Ryhmässä käsiteltiin kirjallisuus- ja elokuvaterapeuttisin keinoin kunkin elämäntilannetta ja osallistujille tärkeitä asioita.
”Ihan hyvä kokemus se oli. Parasta oli se, että pystyi keskustelemaan erilaisten erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Kyllä semmoisesta vuorovaikutuksesta aina jotakin saa ja oppii. ”Ryhmässä opeteltiin myös elämänkertakirjoittamista ja Hilkka teki oman ratkaisunsa: ”Teen leikekirjaa elämäni tärkeistä etapeista. Kun huomasin, että enhän minä mitään elämänkertaa voi kirjoittaa, niin aloin nykynuorten tapaan skräpätä.”
Teksti ja kuva Elma Pyykkö
Lisätietoa:
www.suomentaideterapiayhdistys.fi
www.kirjallisuusterapia.net
Liitetiedosto:
