Iso selkäleikkaus muutti koko elämän - kotona kaikesta huolimatta - 3/05

Tamperelaisten Sirkka ja Pauli Viitasen yhteinen arki vaatii nykyisin ponnistuksia ja välillä vähän kovaäänisempää keskusteluakin, mutta silti heidän mielestään kaikki on mennyt hyvin.

Vapinaa aiheuttavan Parkinsonin taudin lisäksi Paulilla todettiin pari vuotta sitten selkänikamaa rappeuttava Pagetin tauti. Se vei kokonaan jalat alta ja viime kesänä hänelle tehtiin iso selkäleikkaus, josta toipuminen edellytti puolen vuoden makaamista sairaalassa. Vieläkään ei kävelykyky ole palautunut entiselleen, mutta Sirkan avun ja intervallijaksojen turvin Pauli pystyy nyt asumaan kotona.

“Ilman Sirkan apua en olisi päässyt kotiin”, hän toteaa katsahtaen kiitollisena vaimoaan. Kotiutuminen sairaalasta oli hänelle korvaamattoman tärkeää. Sirkka päätti ryhtyä yli 190-senttisen, vantteran miehensä omaishoitajaksi, vaikka onkin pieni ja hentoinen.

Kuntoutuksen, intervallihoitojaksojen, apuvälineiden ja pienten kodin muutostöiden turvin he kokevat nyt pärjäävänsä hyvin kotona. He ovat mielestään saaneet Tampereen kaupungilta kaiken tarvitsemansa avun. Sitä on jopa tullut ennen kuin on ehditty edes kysyäkään.

Kuntoutusta päiväkeskuksessa

Eniten Sirkan voimat ovat koetuksella, kun Pauli pitää saada ylös nojatuolista. Hänen on vaikea saada jäykistyneitä nilkkoja oikeaan asentoon voidakseen itse ponnistaa ylös. Paulin mielestä taas Sirkka ei aina ohjaa häntä oikeaan asentoon. Nousemiset ovatkin pulmatilanteita, joissa kärsivällisyyskin tahtoo olla koetuksella. Kaikkein eniten Paulin pitäisi nyt harrastaa liikuntaa, jotta lihakset vahvistuisivat ja fyysinen notkeus lisääntyisi. Vuoden liikunnallinen hiljaiselo leikkauksen jälkeen jäykisti jäseniä. Kotona liikunta on hankalaa, eivätkä Sirkan voimat riitä siinä avustamiseen.

Nyt Pauli on päässyt aloittamaan säännölliset käynnit kahdesti viikossa kaupungin päiväkeskuksessa, maanantaisin Tammelassa ja keskiviikkoisin Jukolassa. Kuntoutuksen ja saunomisen lisäksi päivittäin on tarjolla muutakin ohjelmaa. Pauli ja Sirkka kehuvat henkilökuntaa mukaviksi ja avuliaiksi. Kuljetukset on järjestetty kotoa asti kaupungin puolesta.

Sirkka saa näin välillä omaa aikaa ja pääsee kaupungille ostoksille ja irti kotiympyröistä ilman huolta ja se auttaa taas jaksamaan.

Koti tarpeitten mukaiseksi

Ihan tällaiseksi he eivät tietenkään eläkepäiviään suunnitelleet. Pauli jäi eläkkeelle postimiesten esimiehen tehtävästä jo 55-vuotiaana. Hän pelasi lentopalloa ikäkausisarjan SM-tasolla 70-vuotiaaksi asti. Nyt hän on 73-vuotias. Sirkka teki työuransa Metsä-Serlan kirjanpitäjänä, mutta jäi ennen varsinaista eläkeikää sairaseläkkeelle uupumuksen vuoksi.

Ennen Paulin sairastumista he ehtivät kuitenkin monta vuotta nauttia vapaudestaan, viettää mökkielämää Ikaalisten kesäpaikassaan, autoilla ja matkustella.

Eivät he Parkinsonin taudin puhkeamisesta ilahtuneet, mutta sen kanssa oppi kuitenkin elämään. Mutta sitten Paulin selkäkin alkoi hiljalleen heiketä ja se huolestutti aivan eri tavalla.

Viime vuoden kesäkuussa Pauli käveli vielä yksin Parkinson-ryhmään, mutta heinäkuussa sitten jalat menivät alta. Lääkärit miettivät, kannattaako ikämiehelle enää niin suurta leikkausta tehdä, mutta onneksi tekivät. Kaiken jälkeen Sirkka ja Pauli kokevat nyt olevansa kuitenkin voiton puolella.

He olivat jo aikaisemmin luopuneet Lielahden omakotitalostaan piha- ja puutarhatöineen ja muuttaneet kerrostaloon, vaikka rivitaloasuntoa hakivatkin. Mutta mentyään katsomaan Tammelan- puistokadun päässä olevaa kerrostalohuoneistoa molemmat tunsivat sen heti omakseen. Rauhallinen, valoisa ja kynnyksetön asunto sopi kaikin puolin heidän tarpeisiinsa. Tarvittiin vain pieniä muutostöitä, joista tärkein oli kylpyammeen poisto, jotta Pauli pääsi suihkutuolilla pesulle. WC-istuin korotettiin ja seiniin kiinnitettiin muutamia kahvoja.

Ennen Paulin kotiutumista sairaalasta sinne saatiin hydraulinen sänky. Lattioilla ei ole mattoja, jotta rollaattorin ja pyörätuolin kanssa liikkuminen on vaivatonta, eikä tarvitse pelätä kompastumisia.

Nilkkoja tukevat kengät teetettiin mittojen mukaan. Pyörätuoli on kaupungin apuvälinekeskuksesta. Sirkka ei jaksa työntää Paulia, mutta he ulkoilevat siten, että Pauli kulkee rollaattorin kanssa ja Sirkka työntää tyhjää pyörätuolia, jossa Pauli voi välillä levätä.

Hoitojaksot vapauttavat Sirkan

Paulille on ollut kaksi kertaa intervallihoidossa. Toukokuussa oli kolmen viikon jakso, elokuussa kaksi viikkoa ja seuraava kahden viikon jakso on edessä lokakuussa.

Molemmat ovat intervallijaksoihin tyytyväisiä. Etenkin Sirkka on kokenut tauot aivan välttämättöminä omalle jaksamiselleen.

“Muutenhan tämä meidän elämä on ihan samaa rutiinia päivittäin. Joskus käydään tyttären ja pojan luona, mutta muuten ollaan kotona ja otetaan lääkkeitä kolmen tunnin välein. Ennen Pauli hoiti lääkkeet itse, mutta leikkauksen jälkeen sekin jäi minulle.”

Sirkka on pysynyt muuten terveenä, mutta kärsii liian vähäisiksi jäävistä yöunista. Herättyään yöllä auttamaan hän ei tahdo enää saada unta. Unilääkettä taas ei voi ottaa, koska silloin ei heräisi, kun Pauli tarvitsee apua. Ja astmakin minulla on nyt todettu, mistähän sekin?

Yksi ongelma on Paulin hiljaiseksi käynyt puhe samaan aikaan, kun Sirkan kuulo on heikentynyt. Avustaessa pitäisi kuitenkin kommunikoida selkeästi.

“Siinä sitten tulee välillä vähän kovaäänistäkin keskustelua, kun minä en ole mikään sairaanhoitaja. Mutta muuten kaikki on kotona mennyt hyvin.”

Veljeskodissa viihtyisintä

Intervallijaksoilla perheenjäsenet pyrkivät käymään Paulin luona päivittäin. Kaupin sairaalassa hän oli pitkäaikaissairaiden vanhusten osastolla ja nukkumaanmenoa ruvettiin valmistelemaan jo kuudelta illalla. Kun ei ollut juttuseuraa, eikä huoneessa televisiotakaan, aika kävi kovin pitkäksi. Silmänpohjan rappeuman takia lukeminen on hankalaa. Sirkka tuokin Paulille kotiin äänikirjoja kirjastosta. Televisiosta katsotaan lähinnä kotimaisia ohjelmia, jotta ei tarvitse lukea tekstejä.

Taannoin Pauli oli viiden viikon kuntoutusjaksolla Tampereen Sotainvalidien Veljeskodissa ja se oli paikkana kaikkein mieluisin. Myös siellä saadun kuntoutuksen, niin fyysisen kuin henkisen, molemmat kokivat erittäin hyödylliseksi. Päivittäin oli sekä ryhmä- että yksilökuntoutusta, iltaisin seurusteltiin kavereitten kanssa, oli ohjelmaa, illanviettoa, esiintyjiä ja tanssiakin. Ensimmäistä kertaa Sirkka tanssi siellä miehensä kanssa pyörätuolitanssia, vaikkei se ihan höyhenenkevyttä ollutkaan.

“Siltä jaksolta sai paljon rohkaisua ja itseluottamusta, se oli todella kuntouttavaa. Sinne jos pääsisikin uudestaan!”

“Me olemme ylipäätään saaneet kaiken mitä olemme pyytäneet ja kaikki ihmiset ovat olleet hirveän ystävällisiä. Minulla ei olisi mitään ongelmia, jos Paulin jalat vain tulisivat vähän varmemmiksi. Sitten pärjättäisiin vaikka kuinka hyvin.”

RIITTA LIEDE

Liitetiedosto: 

kotona kaikesta huolimatta.pdf