Kantasolut Parkinsonin taudin hoidossa - 1/2009
01.01.2008
Kantasolujen toimintaa ja niiden käyttö eri tautien hoidossa tutkitaan intensiivisesti. Vuoden 2007 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinto myönnettiin kolmelle uraauurtavaa työtä tällä saralla tehneelle tutkijalle. Monet tutkimusryhmät kuvaavat kantasolusiirtoja ratkaisuksi useiden neurologisten degeneratiivisten sairauksien, mm. Parkinsonin taudin hoidossa. Myös suuren yleisön keskuudessa kantasolututkimus on saanut melkoista huomiota. Mutta mikä on tämän päivän todellisuus?
Mikä on kantasolu?
Kantasoluilla tarkoitetaan varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa solutyyppiä. Hedelmöittynyt munasolu on ensimmäinen kantasolu, joka jakautuu kahdeksi, neljäksi, kahdeksaksi, kuudeksitoista ja sitten vähitellen lukemattomiksi kantasoluiksi. Sikiökehityksen aikana kantasolut erilaistuvat mitä moninaisimmiksi solutyypeiksi; niistä kehittyy luustosoluja, rustosoluja, ruoan-sulatuselinten soluja, sydänlihassoluja, hermosoluja, jne. Erilaistuttuaan kantasolut pystyvät lisääntymään pääasiassa vain samanlaisiksi erilaistuneiksi solutyypeiksi, joten hermosolut lisääntyvät vain hermosoluiksi, rustosolut vain rustosoluiksi jne.
Mistä kantasolut saadaan?
Mitä varhaisemmassa vaiheessa kantasolu on, sitä suurempi kyky sillä on erilaistua eri solutyypeiksi. Tämän takia kantasoluja kerätään ”ylijääneistä” alkiosoluista. Keinotekoisen hedelmöityksen yhteydessä hedelmöitetään yleensä ”varmuuden vuoksi” useampi munasolu, koska hedelmöitys ei onnistu kaikilla munasoluilla. Yleensä vain yhtä tai kahta solua käytetään edelleen. Täten ”ylijääneitä” soluja käytetään hyväksi kantasolututkimuksissa ja niitä ”viljellään” kudosmaljoissa koeolosuhteissa, jossa ne lisääntyvät solujen tullessa keskenään samanlaisiksi.
Eläimillä voidaan erityyppisten solujen lisääntyminen toivotuksi solulinjaksi aikaansaada ja ohjata eräiden lisätekijöiden avulla. Tällaisia lisätekijöitä ovat esimerkiksi erilaiset kasvutekijät.
Näiden alkion kantasolujen lisäksi, kantasoluja esiintyy luuytimessä ja pienessä määrin verenkierrossa. Luuytimestä eristettyjä kantasoluja käytetään pääsääntöisesti verisolujen lähteenä.
Tutkimukset koe-eläimillä ovat osoittaneet, että myös aivoissa esiintyy kantasoluja, jotka voivat erilaistua hermosoluiksi. Näitä on eristetty alkiovaiheessa olevista eläimistä, mm. hiiristä ja rotista. Tämäntyyppisiä kantasoluja on todettu olevan jonkin verran myös aikuisten eläinten aivoissa.
Käytännön ja eettiset ongelmat
Tietomme kantasoluista ja niiden ohjauksesta ovat vielä vajavaista, ja tarvitaan runsaasti lisätutkimuksia ennen kuin kantasolu pystytään ohjaamaan tiettyyn suuntaan, jotta syntyisi toivottu solulinja (esim. dopaminerginen solu). Alkioiden käyttöön kantasolujen saannissa liittyy monenlaisia eettisiä ongelmia, joiden pelisäännöistä käydään vilkasta keskustelua. Keskustelun kohteena on myös ns. ”kantasolupankkien” muodostaminen, jolloin säilytettyjä soluja voitaisiin myöhemmin käyttää esimerkiksi eri veritautien hoitoon.
Tutkimuksissa on myös todettu, että seurauksena voi olla hillitsemätön erilaistuminen ja kasvainten muodostuminen (teratoomat), kun alkion kantasoluja siirretään koe-eläimiin.
Kantasolut Parkinsonin taudin hoitoon?
Kun tavoite on hoidollinen, pitäisi kantasolut ohjata tai opettaa kehittymään tiettyyn toivottuun suuntaan, Parkinsonin taudissa nimenomaan dopamiinia tuottaviksi hermosoluiksi. Tämän lisäksi näiden uusien solujen pitäisi osata hakeutua oikeaan paikkaan – Parkinsonin taudissa vaurioituneen mustatumakkeen (substantia nigra) hermosolujen alueelle. Lisäksi näiden uusien dopamiini-solujen pitäisi verkostua muiden hermosolujen kanssa. Tavoitteena on luonnollisesti, että tällaiset aivoihin siirretyt solut tuottaisivat dopamiini-välittäjäainetta poistaen Parkinsonin tautiin liittyvät pääoireet lepovapinan, jäykkyyden ja hidasliikkeisyyden.
Parkinsonin tautiin liittyvät kantasolututkimukset ovat vielä koeputki- ja koe-eläinvaiheessa. Tutkimuksia eri Parkinsonin taudin koe-eläinmalleillakin on tehty vielä riittämättömästi. Ihmisten kantasoluista tiedetään yksinkertaisesti liian vähän, jotta lähitulevaisuudessa voitaisiin edetä ihmistutkimuksiin.
Luuydinsiirrot
Toisaalta lääketieteessä on jo onnistuttu käyttämään kantasoluja eräiden sairauksien hoidossa; luuytimen verta muodostavia kantasoluja kerätään luuydinpunktiolla terveiltä henkilöiltä tai kantasolut on eristetty napaverestä tai jopa verinäytteestä, ja nämä solut siirretään verisairauksia sairastaville. Näin voidaan myös tehdä solusalpaajahoitoa (sytostaatit) saaneille syöpäpotilaille, joiden verisoluarvot ovat matalat. Toisin kun alkion kantasoluja, ihmisen luuydinperäisiä vertamuodostavia kantasoluja on jo pitkään käytetty kantasolusiirroissa, esim. kroonisen leukemian hoidossa. Tämä on nykyään monen veritaudin käypää hoitoa, ja jopa 80 % potilaista paranee näiden hoitojen avulla sairauksista, jotka ilman hoitoa johtaisivat kuolemaan.
Oikeaa tietoa potilaille
Tulokset, joita raportoitiin 1990-luvun alkupuolella dopamiinia tuottavien lisämunuaisten kuorikerroksen solujen tai sikiön aivosolujen siirroista Parkinsonin tautia sairastaville, olivat lupaavia. Optimismi oli liioiteltua, eikä tästä tullut käytännön hoitomuotoa. Vaikka tällä hetkellä ei ole tietämystä siitä, miten ihmisen monikykyisestä kantasolusta pystyttäisiin kehittämään tehokas ja turvallinen hoito Parkinsonin tautiin, ei ole aihetta liikaan pessimismiinkään.
Olin 1970-luvun vaihteessa lääkärinä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan munuaisklinikalla. Tällöin tehtiin Suomessa ensimmäiset munuaissiirrot, jotka silloin epäonnistuivat. Tänään ihmisten munuaissiirrot ovat ”rutiinia” ja tulokset erinomaisia. Ensimmäiset luuydinsiirrot ihmisellä tehtiin 1950-luvun lopulla. Tulokset olivat erittäin huonoja, ja nämä potilaat menehtyivät nopeasti. Nykyään suuri osa luuydinpunktiolla kantasoluja saaneista potilaista on vuoden kuluttua siirrosta pysyvästi parantu¬nut taudistaan. Nämä esimerkit osoittavat, että pitkäjänteinen ja johdonmukainen tutkimus kannattaa. Toivottavasti myös alkioiden kantasolututkimukset johtavat aikanaan hyviin tuloksiin. Toisaalta potilaille ei saisi myöskään antaa ylioptimistista kuvaa minkään tulevaisuuden hoidon suhteen. Parkinsonin taudin kantasolututkimuksessa on tämä vaara.
Venäjällekö kantasoluhoitoon?
Moskovalainen NeuroVita klinikka tarjoaa neurologisten tautien hoitoon kantasolusiirtoja. NeuroVita on yksityinen klinikka, joka mainosten mukaan toimii Venäjän Tieteellisen Syöpäkeskuksen yhteydessä. Tiedotteen mukaan kantasoluhoidon kohteina luetellaan niin erilaisia neurologisia Tauteja kuin MS-tauti, Alzheimerin tauti, ALS, Parkinsonin tauti, aivoinfarktin jälkitilat ja erityisesti selkäydinvaurioista johtuvat halvaukset (paraplegiat ja tetraplegiat). Tiedotteen mukaan tällä laitoksella on ainoana sairaalana Venäjällä oikeus käyttää kantasoluhoitoja vakiintuneena hoitomuotona perinteisen hoitomuodon rinnalla. Tästä hoitomuodosta heillä on tiedotteen mukaan yli kymmenen vuoden kokemus koe-eläimillä (rotilla) ja nyt siis myös ihmisillä.
Hoito tapahtuu jaksoittain, joista ensimmäinen kestää noin kolme viikkoa ja tarvittavat hoitojaksot noin kaksi viikkoa, riippuen hoidettavasta sairaudesta. Minulle ei tiedotteessa selvinnyt, mitä nämä hoitojaksot kaikkiaan sisältävät.
Yksityinen klinikka laskuttaa potilasta esimerkiksi seuraavasti: potilaan tilan arviointi lähetteen ja aikaisempien yhteenvetojen perusteella noin 500 euroa ja noin 20 000 euroa ensimmäisestä hoitojaksosta. Lisäksi tulevat potilaan matkakustannukset (esimerkiksi lennot tai junamatkat Suomesta), viisumit, tulkkauspalvelut. Käytännön järjestelyt hoitaa Suomesta käsin eMed-niminen yhtiö.
Saamani informaation mukaan Suomesta on Moskovassa käynyt noin parikymmentä potilasta saamassa tätä hoitoa lähinnä selkäydinvammojen takia. Hoidossa käytetään luuytimen kantasoluja, joiden ajatellaan muodostavan hermosoluja. Hoitotulokset ovat ilmeisesti olleet vähäiset. Tiedossani ei ole onko NeuroVitassa käynyt potilaita Parkinsonin taudin hoidossa. Oletan, että parkinsoin taudissa annettaisiin kantasoluja selkäydinnesteeseen. Sekään ei selviä, miten nämä kantasolut ovat valmistettu ja säilyvätkö ne edes hengissä toimenpiteen aikana. On vaikeaa ymmärtää, että nämä solut kulkeutuisivat selkäydinnesteestä vaurioituneeseen mustatumakkeeseen (substantia nigraan). Parkinsonin taudin kantasoluhoidosta tai muistakaan klinikan antamista hoidoista ei ole julkaisuja tai muitakaan raportteja länsimaisissa tieteellisissä lehdissä.
Jos jollakin on tietoa Parkinsonin tautia sairastavista potilaista, jotka olisivat käyneet tässä moskovalaisessa klinikassa, pyydämme heitä ottamaan yhteyttä minuun tai Parkinson-liiton asiantuntijalääkäriin Kirsti Martikaiseen.
Teksti Ariel Gordin, LKT, professori, Parkinson-liiton asiantuntijalääkäri
Liitetiedosto:
