LÄÄKKEEKSI LIIKETTÄ –LIIKUNTA ELÄMÄNTAVAKSI - 1/2008
01.01.2008
Kun ihminen on tehnyt päätöksen liikkua, loppu on kiinni mm. liikuntatarjonnasta
ja -olosuhteista. Vähäistä tai olematonta liikuntaharrastusta selittäviä tekijöitä löytyy niin yhteiskunnan kehityksestä kuin yksilön valinnoista. Tiedetään myös, ettei perinteinen
liikuntatoiminta tavoita liikuntaa harrastamattomia.
Toimintakeskus Koulurannassa järjestettiin syyskuussa Löydä liikunnan ilo -kurssi, joka tavoitti liikuntaa harrastamattomia osallistujia. Kurssi on tarkoitettu Parkinsonin tautia, dystoniaa tai Huntingtonin tautia sairastaville ja heidän läheisilleen. Päivien tavoitteena oli löytää oma liikuntalaji monien liikuntakokeilujen avulla, siirtää liikunta osaksi arkipäivää ja herättää liikuntamotivaatio. Koulurannan kurssin taustalla oli ajatus siitä, että oman lajin löytyminen ja miellyttävä sosiaalinen ympäristö lisäävät motivoitumista liikunnalliseen elämäntapaan. Tutkimusten mukaan ihmiset haluavat periaatteessa elää terveellisesi. Liikunnallisen elämäntavan muutosta jarruttavat eniten ylimääräinen ponnistelu ja olemassa olevat elintavat. Muutos on vaativa, mutta mahdollinen. Suomen Akatemian tutkija Lauri Laakso on todennut, että osalle liikkumattomia merkittävä haaste on se, että he ovat ryhmäliikkujia ja tarvitsisivat liikuntansa tueksi sosiaalisia suhteita. Puutteellisten liikuntakokemusten ja -taitojensa vuoksi he eivät kuitenkaan uskalla tai kehtaa hakeutua ryhmäliikuntaan.
Pitkäaikaissairaiden harrastuksen esteenä on usein myös liikunnan huono saavutettavuus ja osaavan ohjaajan puute. Liikunta voi toimia heidän kohdallaan osana kuntoutusta, mutta valitettavasti he eivät useinkaan pääse tutustumaan liikunnan monipuoliseen lajivalikoimaan. Löydä liikunnan ilo -kurssilla oli mahdollisuus kokeilla monipuolisesti eri lajeja turvallisessa ympäristössä. Lajeina olivat mm. melonta, golf, mölkky ja boccia. Omatoimiseen liikuntaankin jäi aikaa ja kurssilla huomioitiin myös hyötyliikunta mm. marjastuksen merkeissä.
Ohjelman kurssilaiset kokivat mielekkääksi ja arvostivat mahdollisuutta tutustua uusiin lajeihin sekä sitä, että saivat harjoitella vanhoja, jo kerran oppimiaan lajeja. Rauhallinen luontoympäristö mahdollisti liikunnan lomassa myös vertaiskeskustelut, ja Kouluranta koettiin upeaksi paikaksi luontokurssien järjestämiseen. Löydä liikunnan ilo -kurssin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat liiton liikuntavastaavat ja vertaisohjaajina toimineet Antero Ovaskainen Kajaanista ja Kirsti Mäkelä Tampereelta. ”Liikunnan iloa -kurssi oli minulle aivan upea kokemus. Alkuun mietin, onko minusta vertaisohjaajaksi, osaanko olla tarpeeksi kannustava ja osoittaa omalla tavallani, että liikunta on iloista yhdessä tekemistä ja kunnon kohottamista henkilökohtaisten voimavarojen mukaan. Oli hienoa kokea uusia asioita mukavien ja aktiivisten osallistujien kanssa”, totesi Kirsti.
Kurssi koettiin elämyksenä, joka rohkaisi kokeilemaan jotain uutta. Kurssilla haettiin myös omia rajoja ja kohdattiin vertaisia. Lajikokeiluista melonta ja golf nousivat kärkisijoille, ja kurssilaiset miettivät yhdessä, miten lajiharrastuksen voisi aloittaa omalla paikkakunnalla.
Yhteenvetona kurssista jäi erityisesti mieleen eräs osallistuja, joka sanoi, ettei hän uskalla lähteä melomaan, vaan katselee sen sijaan rannalta. Kannustuksen saattelemana tämäkin osallistuja kuitenkin meloi ja kertoi seuraavana aamuna käyneensä ensitöikseen katsomassa,oliko hyvä melontasää.
Sari Kivimäki,projektivastaava Suomen Parkinson-liitto ry
Liitetiedosto:
