Lääkkeeksi liikettä, ihanasti rempallaan? - 4/03
01.04.2003
Parkinson-postia 4/03
”Poika kävi polkua pientä ja kaitaa, ja ilta oli ihanasti rempallaan…” Vaikka välillä omassa kehossa tuntuu moni asia olevan inhottavasti rempallaan, se ei yleensä täysin estä harrastamasta tanssia. Jenkan ja polkan rytke ei välttämättä sovi tärinästä kipeytyvälle dystonianiskalle tai elämän kuluttamille polvinivelille. Parkinson-päkiät eivät ehkä kykene sipsuttamaan valssin vaihtoaskeleita, mutta onneksi tanssit ovat erittäin monella tavalla sovellettavissa harrastajansa muottiin. Dystoniaa sairastava voi valita pehmeästi liukuvan hitaan valssin tai kävelyjenkan. Parkinsonin tai Huntingtonin tautia sairastava voi huoletta jättää valssista sipsutukset ja antaa painon keinua omalla tyylillään jalalta toiselle.
Tanssin rytmi auttaa Parkinsonin tautia sairastavaa liikkumisessa. Kun aivot eivät tehokkaasti kykene komentamaan lihaksia, liikkumista helpottaa kaikki ulkoinen käskytys: tangon selkeä rytmi ”komentaa” jalkoja tottelemaan tietyssä tahdissa. Liian kiivaassa rytmissä tahti ei tosin enää auta, vaan lihasjäykkyys voittaa menohalut. Vieraan kanssa tanssiminen saattaa ujostuttaa vapisevan käden vuoksi, mutta tanssiparia selkään läpsyttävä käsi on vain miellyttävä erikoisuus – kukapa meistä ei kaipaisi selkään taputtelua!
Tanssi on tehokasta ja monipuolista liikuntaa ilman raatamisen tunnetta. Siinä tulee ikään kuin varkain harjoitettua mm. kestävyyttä, tasapainoa, nivelten liikeratoja ja koordinaatiota. Toisen ihmisen läheisyys ja tanssin hurma saattaa hetkeksi jopa päihittää dystoniaa sairastavan kivun ja sairauden tunteen. Huntingtonin tautia tai dementiaa sairastavalle tuttujen sävelten tahdissa liikkuminen on miellyttävää. Vaikka moni muu asia on unohtunut, liikemuistin kätköistä saattaa yllättäen löytyä kerran opitut askelkuviot. Jos ryhmäjumpassa kuuntelemalla tai katsomalla saadut ohjeet ovat vaikeita siirtää oman kehon toiminnoiksi, tanssiessa liikkumista helpottaa kosketuksen avulla saatu ohjaus.
Luonne-erot eivät estä ihastumasta tanssiliikuntaan. Kaikille löytyy varmasti jotain: joku nauttii vapaasta ilmaisusta ja liikkeen alitajuntaisesta virrasta, kun taas toinen tykkää askeltaa turvallisten kaavojen ja kuvioiden mukaan. Liikenautinto on varmasti molemmilla yhtä suuri! Tanssissa riittää joka valssaajalle haastetta, ja uusien askelkuvioiden opettelu on myös tehokasta aivoliikuntaa. Toisilta tanssijoilta saa erinomaisia vinkkejä oman tyylin hiomiseen, mutta täysin uusien rytmien kokeilukin saattaisi joskus olla antoisaa. Miten olisi rivitanssi, tanhu, afrikkalaiset rytmit tai itämainen tanssi? Erilaisista tanssiharrastamisen mahdollisuuksista voi kysellä paikkakunnan liikuntatoimesta, kansalaisopistoilta tai urheiluseuroilta. Myös toiveita esimerkiksi erityistanssiryhmästä kannattaa esittää kunnan liikuntatoimelle. Näissä ryhmissä tasoa ei madalleta liikunnanilon kustannuksella, vaan päinvastoin: liikunnasta nauttii enemmän, kun se vastaa omia kykyjä. Miksei vapaamuotoinen tanssivartti sopisi myös kerho- ja yhdistysiltoihin!
Hienointa tanssissa on varmasti se, että se on kaikkien ulottuvilla. Se ei vaadi kykyä laittaa tukka ojennukseen ja ajaa pitkää matkaa tanssilavalle, niin kivaa kuin se olisikin! Tanssi vaatii vain pienen hetken itselleen, tilan paljasta lattiaa ja musiikkia tai hyräilyä. Se onnistuu yksinään kotona esimerkiksi kotijumpan alkulämmittelynä. Matot voi tempaista hetkeksi syrjään vaikka kesken siivouksen ja kaapata puoliso foksin pyörteisiin, jos radiosta tulee yllättäen ”se meidän” kappale. Liikkeenhurmasta luonnollisesti hullaantuvat lapset ja lapsenlapset nauttivat varmasti yhteisestä lanteiden ketkutteluhetkestä tai sylivalssista. Täytyy vain hieman olla valmis madaltamaan omaa tavoitetasoa, niin tästä loistavasta liikuntamuodosta voi nauttia rempallaan olosta huolimatta! ”Sydän sykki rinnassa polttaen paitaa, ja yö jo oli ihanasti rempallaan. Kuka sitä kaikkea kertoa taitaa, ja aitta sanoi hiljaa, että ´terve vaan’.”
SALLA KOIVUNEN
fysioterapeutti/kurssivastaava
Liitetiedosto:
