Lampaiden laskemisen ei tarvitse olla kohtalo - unihäiriöt kuriin syihin paneutumalla ja lääkehoidon suunnittelulla - 2/00
Parkinson-postia 2/2000
Eilan elämään unihäiriöt eivät tulleet viisi vuotta sitten diagnosoidun Parkinsonin taudin seuralaisena.
”Jo pikkutyttönä jouduin joskus turhaan odottelemaan unimattia normaalista elämänmenosta poikkeavien tapahtumien jälkeen”, Eila muistelee.
Eila ehti työskennellä Yleisradiossa neljäkymmentä vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Hän arvelee, että epäsäännölliset työajat vaikuttivat osaltaan hänen unihäiriöiden pahenemiseen. Apua uniongelmiinsa hän haki kuitenkin vasta eläkkeelle jäätyään loukattuaan itsensä REM-unen käytöshäiriön yhteydessä.
”Olen nähnyt vuosien varrella paljonkin painajaisia ja hyvin todentuntuisia harhoja jo ennen Parkinsonin tautiin sairastumistani. Unissa esiintyvät hahmot eivät minua häiritse, jos ne eivät käyttäydy minua kohtaa hyökkäävästi”, Eila kertoo.
”Kummalliset hahmot ilmestyivät uniini jo kymmenen vuotta sitten, jos elämässäni tapahtui jotain poikkeavaa tai minussa levottomuutta aiheuttavaa. En pitänyt asiaa vakavana ennen kuin loukkasin itseni paetessani unessa vihamielistä ilveilijähahmoa. Iskin silmäni pahasti sängyn nurkkaan. Tapaturmaklinikalla ei uskottu kun verta vuotavana kerroin vamman syntyneen unta toteuttaessani.”
Loukkaantumisen jälkeen Eila alkoi pelätä nukkumaanmenoa ja hakeutui unihäiriöklinikalle, jossa vahvistettiin hänen REM-unen käytöshäiriönsä ja aloitettiin hoito.
Levottomat jalat Parkinsonin taudin kylkiäisenä
Myöhemmin Eilaa alkoivat Parkinsonin taudin kylkiäisenä vielä vaivata levottomat jalat ja yöllinen myoklonus (yöunta häiritsevät jaksoittaiset raajaliikkeet). Levottomista jalat -oireyhtymästä kärsivä saa helpotusta vaivaansa jalkojen liikuttelusta, myoklonuksen saanut ei, sillä ongelmasta kärsivän jalat liikkuvat omia aikojaan myös unen aikana. Eila sanookin ihmetelleensä ennen myoklonuksen diagnosointia valtavaa väsymystään hyvinkin nukutun yön jälkeen.
Nelisen vuotta sitten Eila alkoi nähdä myös Parkinson-lääkkeiden aiheuttamia harhoja.
”Yleensä lääkkeistä johtuvat harhat ovat niin epämiellyttäviä ja todentuntuisia, että ne karkottavat tehokkaasti loppuyön unen”
”Lääkehoitooni on nyt löytynyt tasapaino, ja levottomat jalkani pysyvät kurissa Siffrolin avulla. Olen syönyt sitä puolentoista vuoden ajan. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Pahimmat oireeni pysyvät lääkkeillä kurissa ja astmalääkitys helpottaa hengitystä. Pelkounet eivät enää kiusaa, vaikka näenkin edelleen ajoittain pieniä harhoja. Niiden takia ei lääkitystäni ole kuitenkaan tarvinnut muuttaa.”
”Hankalien unihäiriöiden kanssa ei kannata yksinään tapella, vaan hakeutua neurologin vastaanotolle.
Oireita helpottavat oikeat lääkkeet löytyvät varmasti. Omalla kohdallani neurologin huolellinen paneutuminen ongelmaani on tuottanut tulosta.”
Liikuntaa mielialan kohottamiseen ja unensaantia helpottamaan
Liikunta on aina ollut tärkeä osa Eilan elämää, eikä edes Parkinsonin tauti ole sammuttanut hänen harrastusintoaan. Sairautensa aiheuttamat rajoitukset hän sen sijaan ottaa huomioon: pitkäaikainen voimisteluryhmän jäsenyys on vaihtunut Eilan aloitteesta käynnistettyyn kuntosaliharjoitteluun. Osa viikoittain kokoontuvan ryhmän jäsenistä sairastaa Parkinsonin tautia. Eila osallistuu myös Helsingin ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoiden ohjaamaan Parkinson-vesijumppaan sekä tasapainoa ja oikeaa kävelytyyliä harjoittaviin liikehoitoihin.
”Liikunta vaikuttaa mielialaani, vähentää jäykkyyttä ja auttaa tarttumaan iloisemmin elämään. Ja harrastaminen muiden kanssa on mukavaa.”
Tutut rutiinit yöunta varmistamaan
Säännöllisistä nukkumaanmenoajoista ja tutuista iltarutiineista kiinni pitämällä Eila pyrkii ehkäisemään unihäiriöitä. Hänen ohjelmaansa eivät kuulukaan jännittävät myöhäisillan tv-filmit, sillä herkkänä ihmisenä hän näkee aina sellaisten katsomisen jälkeen painajaisia.
”Periaatteeni on, etten mene sänkyyn ennen kuin silmät painuvat miltei väkisin kiinni, yleensä puolisen tuntia keskiyön jälkeen. Yhtenäistä unta riittää kolmeen saakka. Sitten olen yleensä hereillä viitisentoista minuuttia ja nukun sen jälkeen vielä neljä tuntia.”
”Jos vietän iltaa ystävien luona, säilyvät illan tapahtumat yleensä niin voimakkaina mielessä, ettei sänkyyn kannata kiirehtiä ennen ajatusten rauhoittumista.”
Apua, tietoa ja tukea neurologin lisäksi unihäiriöisten yhdistystoiminnasta
Vaikka Eila kokee tällä hetkellä hallitsevansa unihäiriöitään oikein suunnitellun lääkehoidon ja normaalia unirytmiä tukevien elämäntapojensa ansiosta, myöntää hän akilleenkantapäänsä vaativan jatkossakin normaalia enemmän huomiota ja hoitoa.
Hyvinä öinä Eila nukkuu 00.30:stä kuuteen aamulla. Huonona yönä hän herää parin tunnin välein.
Enää ei Eila kuitenkaan etsi onnellisemman unen avainta yksin, vaan toimii sekä Levottomat jalat – yhdistyksen että Uniliiton hallituksissa.
”Uni ja unettomuus synnyttävät mielenkiintoisia keskusteluja. Eivätkä unihäiriöt ole pelkästään eläkeikäisten ongelma. Joukossamme on sekä nuoria että vanhoja, ja eri-ikäisten ihmisten näkemykset rikastuttavat yhdessäoloamme. Haasteita on paljon, sillä olemme toimineet vasta puolitoista vuotta.
Mielekäs yhdessä tekeminen kuitenkin palkitsee ja auttaa katsomaan valoisin mielin eteenpäin.”
ARJA PASILA
PS
Unihäiriöiden lisäksi Eila kärsii harvinaisesta lämmönsäätelyjärjestelmän häiriöstä. ”Hikoilun ja palelemisen jatkuva vaihtelu aiheuttaa minulle paljon ongelmia: hikoillessa elimistöstä poistuu nestettä, tuuli ja veto puolestaan saavat minut jatkuvasti palelemaan. Olen kärsinyt vaivastani kahdeksan vuotta, eikä siihen tähän mennessä ole löytynyt mitään hoitokeinoa. Jos jollakin lukijalla on sama ongelma, toivoisin hänen ottavan yhteyttä minuun. “
Eila Leutola, os. Rinne 8 B 17, 00320 Helsinki, puh. (09) 587 9494.

