Leikkaushoidoista apua vapinaan ja jäykkyyteen - 1/00
01.01.2000
Parkinson-postia 1/2000
Sähköstimulaation mahdollisuus lisännyt leikkaushoitoihin hakeutumista
Levodopan käyttöönotto lopetti Parkinsonin tautia sairastavien leikkaushoidot Suomessa miltei kokonaan 70-luvulla. Nyt kiinnostus leikkaushoitoihin on taas lisääntynyt. Yhtenä syynä siihen ovat levodopan pitkäaikaishoidossa ilmenevät ongelmat, joita ei lääkityksellä pystytä lievittämään. Leikkaushoitoihin hakeutumisen kynnystä on laskenut myös sähköstimulaatiohoidon mahdollisuus. Aivoihin asennettava stimulaattori ei aiheuta pysyvää vauriota, ja toimenpide on aina peruttavissa.
”Vielä 60-luvulla Hyksissä leikattiin 100 parkinsonpotilasta vuodessa. Sitten leikkaushoitoihin hakeutuvien määrä putosi muutamaan vuodessa. Nyt kiinnostus leikkauksia kohtaan on jonkin verran lisääntynyt ja leikkaan noin 10 parkinsonpotilasta vuodessa”, kertoo neurokirurgina Hyksissä toimiva Juha Pohjola, joka vuosittain tekee keskimäärin 350 neurokirurgista leikkausta.
”Suomessa parkinsonpotilaiden leikkaushoidot eivät kuitenkaan ole koskaan olleet niin suosittuja toimenpiteitä kuin esim. Ranskassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Osasyynä on varmasti vähäinen asiasta tiedottaminen. Suomessa ei yleensäkään ole tapana uutisoida lääketieteellisiä asioita juuri muualla kuin alan lehdissä, kun taas esim. Ruotsissa maan iltapäivälehdet kirjoittavat leikkaushoidoista näyttävästi.”
Leikkaushoitojen saama suuri julkisuus on Ruotsissa paljolti myös suomalaisen neurokirurgin Lauri Laitisen ansiota. Laitinen leikkasi 60-luvulla Suomessa satoja parkinsonpotilaita ja siirtyi sitten Ruotsiin, jossa hänen potilainaan on ollut Parkinsonin tautia sairastavia kaikkialta maailmasta.
Aivoihin lämpöhyydytyksellä tehty vaurio lievittää Parkinsonin taudin oireita
Leikkauksessa parkinsonpotilaan aivoihin tehdään vaurio eli lämpöhyydytys tietylle aivojen alueelle joko talumus-tumakkeeseen tai globus-pallidumiin. Vaurio vaikuttaa aina vastakkaisen puolen oireisiin, eli jos vaurio tehdään vasemmalle puolelle, vapina helpottuu oikealla puolella.
Leikkaukset tehdäänkin yleensä vain toispuolisina, koska molemminpuoliset leikkaukset sisältävät aina enemmän sivuvaikutuksia. Monille on molemminpuolisen leikkauksen jälkeen ilmaantunut vaikeita puhehäriöitä ja korkeampien aivotoimintojen heikkenemistä.
Yleisin leikkaustoimenpide on tähän mennessä ollut talamotomia eli talamus-tumakkeeseen tehty vaurio, joka poistaa tehokkaasti vapinaa. Pohjolan kokemusten mukaan vapina häviää leikkauksen jälkeen usein kokonaan eikä palaa, vaikka muut parkinsonoireet etenisivätkin. Muita Parkinsonin taudin oireita talamotomia ei ole merkitsevästi lievitä.
Pallidotomialla eli globus pallidus–tumakkeen vaurioittamisella pystytään lievittämään useimpia oireita kuin talamotomialla. Jos potilaalla on jäykkyyttä ja tahattomia liikkeitä, on pallidotomia parempi vaihtoehto.
”Uusin maalialue on löydetty subtalamisesta tumakkeesta. Tämä on kuitenkin uusi leikkaustekniikka, eikä minulla ole siitä vielä kokemusta. Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa kerrotaan, että subtalamista tumaketta vaurioittamalla päästään entistä parempiin tuloksiin. Subtalamiseen tumakkeeseen ei tehdä pysyvää vauriota, vaan käytetään sähköstimulaatiohoitoa.
Talamus-tumakkeen leikkaushoidon tulokset näkyvät heti, sillä leikkaus tehdään ilman nukutusta paikallispuudutuksessa, globus pallidum -tumakkeeseen tehdyn vaurion toimintakykyä parantavat vaikutukset näkyvät vasta jonkin ajan kuluttua.
Sähköstimulaatiohoitoa omatoimisille parkinsonpotilaille
Sähköstimulaatiohoidossa aivoihin asennetaan leikkauksessa elektrodi, tavallisesti talamukseen tai pallidukseen, liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle. Elektrodi johtaa aivoihin heikkoa sähkövirtaa, ja sen voimakkuutta potilas voi itse säädellä rintalihaksen päälle leikkauksessa asennetun stimulaattorin avulla. Stimulaatiohoito tehoaa erityisesti vapinaan ja jäykkyyteen.
”Annan potilaalle aina etukäteen tietoja eri leikkausvaihtoehdoista ja myös niiden mahdollisista sivuvaikutuksista. Jotkut potilaat eivät missään tapauksessa halua aivoihinsa mitään sähköistä laitetta, jonka käytöstä he ovat itse vastuussa.”
”Eräässä äskettäin tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin kahta leikkauksessa ollutta Parkinsonin tautia sairastavien ryhmää. Kummassakin ryhmässä oli 50 ihmistä. Toiselle ryhmälle asennettiin stimulaattori, toinen valitsi talamotomian. Vaikka talamotomia aiheutti selvästi enemmän sivuvaikutuksia, lähinnä kävelyvaikeuksia, olivat tämän ryhmän potilaat yhtä tyytyväisiä kuin stimulaatiohoitoa saavatkin. Useimpia sairastuneita häiritsee eniten juuri vapina, jonka muut ihmiset näkevät, ja kun tämä vaiva häviää, ei muita oireita koeta suuriksi ongelmiksi.”
Leikkaustekniikka ja aivojen kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet. Leikkaukset ovatkin nykyään turvallisia ja komplikaatiot niiden yhteydessä harvinaisia. Stimulaattorin asennuksessa tulehduksen saamisen riski on 2-3 %:n luokkaa. Tulehduksen yhteydessä stimulaattori joudutaan aina poistamaan.
Solusiirrehoito edelleen kokeellista tutkimusta
Solusiirrehoidosta eli dopamiinia tuottavien hermosolujen siirrosta Parkinsonin tautia sairastavan aivojen tyvitumakkeeseen on toivottu kauan ratkaisua tuhoutuneiden dopamiini-solujen korvaamiseen. Suomessa solusiirrehoitoja ei ole tehty.
”Solusiirrehoitoa on kehitetty jo 20 vuotta, mutta kaikkialla maailmassa hoito on tällä hetkellä kokeellisen tutkimuksen tasolla, eikä asiassa ole tapahtunut edistystä. Se, miten siirretyt ja lisääntyvät solut saadaan pysymään elävinä, vaikka Parkinsonin tauti eteneekin, on edelleen suurin ongelma hoidon kehittämisessä”, toteaa Juha Pohjola.
Leikkaus ei paranna toimintakykyä pitkälle edenneessä Parkinsonin taudissa
Leikkauksen jälkeen parkinsonpotilaan lääkitystä ei ole tarkoitus lopettaa, mutta monesti sitä pystytään vähentämään. Juha Pohjolan mukaan pallidotomian jälkeen potilaat sietävät paremmin myös lääkkeitä ja niiden sivuvaikutukset ovat vähäisempiä, vaikka lääkkeen määrää jouduttaisiin lisäämään.
Leikkaukset eivät kuitenkaan estä Parkinsonin taudin etenemistä ja vaikka esim. vapina häviää kokonaan, voi ongelmana edelleen olla jäykkyys.
Juha Pohjolan mukaan monet potilaat hakeutuvat leikkauksiin liian myöhään.
”Kun sairaus on edennyt pitkälle, siitä saatava hyöty jää vähäiseksi. Jos potilas on vuodepotilas tai istuu pyörätuolissa eikä pysty enää kunnolla puhumaan, on leikkausta turha tehdä. Leikkaus ei palauta näiden potilaiden toimintakykyä, jonka parantamiseen leikkauksella ensisijaisesti pyritään. Potilaan pitää myös itse osata käyttää stimulaattoria, enkä asennakaan sitä koskaan vaikeista muistihäiriöistä kärsiville.”
Juha Pohjolan mielestä lääkehoito on edelleen parkinsonpotilaan ensisijainen hoito.
”Minulla on ollut vain yksi parkinsonpotilas, jonka lääkitys voitiin kokonaan lopettaa pallidotomialeikkauksen jälkeen. Kysymyksessä oli nuori ihminen, jonka ongelmana oli toispuolinen vapina.”
”Leikkaus on hyvä hoitovaihtoehto niille sairastuneille, joiden oireita lääkehoito ei riittävästi lievitä tai joille lääkehoito aiheuttaa paljon haittavaikutuksia. Eniten leikkauksesta hyötyvät potilaat, joiden ongelmana on toispuolinen vapina.”
Juha Pohjola on tehnyt leikkauksia myös essentiaalista eli sisäsyntyistä vapinaa sairastaville (essentiaalinen vapina on eräs dystonian alalaji, johon ei ole parantavaa hoitoa). Sisäsyntyistä vapinaa sairastavien häiritsevät vapinaoireet ovat leikkauksen jälkeen hävinneet kokonaan ja pysyvästi, koska kysymyksessä ei ole etenevä sairaus.
”Stimulaattoreita on asennettu myös muutamille MS-potilaille, mutta he ovat hyötyneet hoidon tuloksista vain muutaman vuoden sairauden nopean etenemisen vuoksi.”
Parkinsonin taudin leikkaushoitoja tehdään tällä hetkellä Helsingin ja Oulun yliopistollisissa keskussairaaloissa. Potilas maksaa toimenpiteestä vain hoitopäivämaksun. Hoitoaika sairaalassa on keskimäärin alle viikon. Lähetteen leikkaukseen potilaat saavat yleensä omalta neurologiltaan. Leikkaukseen voi hakeutua myös neurokirurgin yksityisvastaanoton kautta ja suosituksen saatuaan pyytää lähetettä omalta neurologilta. HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) alueella asuvat eivät tarvitse leikkaukseen päästäkseen maksusitoumusta, ulkopaikkakuntalaisilla sellainen täytyy olla.
ARJA PASILA
Liitetiedosto:
