Liikuntaa harrastamaan! - 1/02

PARKINSON-POSTIA 1/2002

Miten Parkinson-liitto yhdistyksineen voisi innostaa mahdollisimman monia sairastuneita liikkumaan? Tähän kysymykseen etsivät vastausta yhdistysten liikuntavastaavat yhdessä liiton liikuntatyöryhmän kanssa talvipäivillä Kuortaneen Urheiluopistolla.

Mitkä liikuntalajit sopivat Parkinsonin tautia, dystoniaa tai Huntingtonin tautia sairastaville? Mitä on erityisliikunta? Mitä yhdistysten liikuntavastaavat tekevät? Näihin ja moniin muihin Suomen Parkinson-liiton jäsenkunnan liikuntaa koskeviin kysymyksiin ei liikuntavastaavien ensimmäisessä yhteistapaamisessa suinkaan saatu valmiita vastauksia. Tammikuun lopulla olleen kaksipäiväisen kurssin vetäjät projektivastaava Tanja Virtanen, kurssivastaava Annukka Myllymäki ja aluesihteeri Jukka Tauriainen pistivät 24 liikunta-aktiivia miettimään itse, miten mahdollisimman moni yhdistysten ja kerhojen jäsenistä voisi harrastaa niin omaehtoista kuin ohjattuakin liikuntaa.

Peräti 80 % alueellisista yhdistyksistä ja paikallisista kerhoista on sisällyttänyt toimintaansa ryhmäliikunnan. Vuonna 1999 Suomen Parkinson-liitossa aluesihteerien ja keskustoimiston erityisliikuntatyöryhmän voimin tehdyn kyselyn mukaan harrastetuimpia lajeja olivat kuiva- ja allasjumppa, boccia, sauvakävely ja kuntosali. Ryhmien vetäjänä oli useimmiten osaava ammattilainen, yleensä fysioterapeutti tai liikunnanohjaaja. Ilahduttavan usein vetäjänä oli lajiin perehtynyt kerhon jäsen. Harvemmin vetäjinä toimivat alan opiskelijat. Innokkaimmat liikkujat kokoontuivat ilman vetäjää. Lähes kolmannes yhdistyksistä ja kerhoista oli nimennyt liikuntavastaavan.

Tällä hetkellä kaikilla yhdistyksillä on jo nimetty liikuntavastaava ja varavastaava. Siitä huolimatta kerhojen ja yhdistysten aktiiviliikkujien määrä on edelleen liian pieni. Ennen kuin kurssilaiset pääsivät ratkomaan tätä visaista kysymystä, Jukka Tauriainen palautti mieliin tärkeitä asioita liikkumisen merkityksestä.

Liikunta on oleellinen osa jäsenkunnan liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttavaa itsehoitoa.

Tätäkään lääkettä ei kuitenkaan pidä annostella miten sattuu. Jukka korosti, että liikunnan pitää olla ennen kaikkea hauskaa. Parhaimmillaan liikunta merkitseekin iloa ja virkistävää yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa.

Kokeilemalla itselle sopiva ja mieleinen laji

Päiviemme yhtenä tavoitteena oli myös toisiimme tutustuminen liikunnallisissa merkeissä.

Yllättävän laaja valikoima erilaisia liikuntalajeja näyttää sopivan ja miellyttävän jäsenkuntamme liikunta-aktiiveja. Muun väestön tapaan he harrastavat keilaamista, hiihtoa, veneilyä ja kalastusta, jumppaa ja vesijumppaa, avantouintia, koiran ulkoilutusta, bocciaa, tanssia, joogaa, lentopalloa, urheilua, pyöräilyä ja hiihtoa. Kurssin vetäjien liikuntavalikoimasta löytyivät suunnistus, patikointi, koiran ja hevosen ulkoiluttaminen, lentopallo ja veteraanijääkiekko.

Liikuntavastaavien penätessä kotiin viemisiksi listaa sopivista liikuntalajeista, Tanja Virtanen kertoi, ettei yksiselitteistä luetteloa ole. Joku laji sopii jollekin, toiselle välttämättä ei. Toki on olemassa eri sairausryhmiä koskevia lainalaisuuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, millainen liikunta lievittää ja mikä taas lisää oireita.

Moni Suomen Parkinson-liiton jäsenkuntaan kuuluva muiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tapaan hyötyy eniten ns. erityisryhmien liikunnasta. Erityisliikunnalla tarkoitetaan tavallisia liikuntalajeja, joista on kehitetty pienin sovellutuksin sairastavillekin sopivia. Tällainen liikunnanohjaus vaatii erityisosaamista. Sitä löytyy omalta kotiseudulta varmimmin kunnan erityisliikuntatoimesta, liikuntatoimestakin sekä fysioterapiasta. Erityisosaaja voi olla myös sairastava itse.

Osallistuessaan kaikelle kansalle tarkoitetun liikuntaryhmän toimintaan voi sairastava kertoa ohjaajalle sairaudestaan ja sen suorituksille asettamista rajoituksista.

Liikuntavastaava innostaja, tiedonvälittäjä ja yhteyksien luoja

Kouluttajat huomauttivat, että liikuntavastaavan tehtävät täsmentyvät ajan ja kokemuksen myötä.

Jokainen vastaava toimii omien voimiensa ja paikallisten mahdollisuuksien mukaan. Myös jatkokoulutusta on myös luvassa. Yhdistyksen liikuntavastaava on tiedonvälittäjä, yhteyksien luoja ja liikkumaan innostaja. Jäsenistöä innostaessaan liikuntavastaavan kannattaa käyttää työrukkasenaan liikuntatoimikuntaa. Yhdessä miettien tuloksia syntyy enemmän ja liikuntatarjontaa jäsenistölle pystytään monipuolistamaan. Toimikunnan jäsenet tuovat varmasti myös uusia liikunnanharrastajia mukaan toimintaan.

Kuljetuskysymyksiäkin kannattaa pohtia: avustukset tai kimppakyydit voivat helpottaa monen liikuntaryhmien toimintaan osallistumista.

Totista touhuako? Ei suinkaan, sillä tärkeydestään huolimatta liikunnan pitää olla hauskaa ja kynnyksen liikunnan harrastamiseen matala. Miltä kuulostaisi liikuntatoimikunnan ideointikokous nuotioillan merkeissä? Entäpä yhdistyksen liikuntavastaava tai toimikunta esittelemässä eri mahdollisuuksia aluekerhoille ja houkuttelemassa kerhojen liikunta-aktiiveja esiin vaikkapa yhteisissä kisoissa?

Miellyttäviä elämyksiä liikunnasta

Lea Korpisammal, Tampereen Parkinson-yhdistyksen varaliikuntavastaava kertoo liikunnallisuutensa olevan peräisin lapsuudesta: koulumatkat taittuivat pyörällä ja potkukelkalla.

Aikuisiässä Lea kertoo olleensa tyypillinen suomalainen liikkuja: suunnistusta, pallopelejä, pyöräilyä ja uintia, sienestystä ja marjastusta sekä hiihtovaellusta keväthangilla.

Lealle kahdeksan vuotta sitten alkanut Parkinsonin taudin oireilu on merkinnyt joistakin mielilajeista luopumista ja uusien etsimistä: “Kun oikean käden myötäliike katosi ja oikea jalka alkoi olla hitaampi, liikunnan ilo katosi. Esimerkiksi hiihdossa puoliero haittaa juuri sen verran, ettei se ole enää kivaa. Pyöräily sopisi muuten, mutta rasittaa käsiä. Sauva-kävely sopii, mutta alkaa tuntua jo tylsältä. Marjastus ja sienestys sujuvat, sillä epätasaisessa maastossa käveleminen minulle on helpompaa kuin kadulla kävely. Kesäisessä soutamisessa taas alkaa puoliero haitata. Eli hakusessahan nämä lajit ovat”, Lea toteaa.

Lumikenkäily - sauvakävelyn uusi talvimuoto?

Aikanaan pitkään pohjoisessa asunut Lea luki viime talvena Latu- ja Polku-lehdestä lumikenkäilystä: “Täällä liikuntavastaavien talvipäivillä kokeilin lajia ja ostan heti ensi viikolla itselleni lumikengät. Laji sopii minulle hyvin. Vauhti ei päätä huimaa, mutta lumikenkien avulla pääsen, minne haluan. Olen aina ollut sellainen luonnontutkija, jonka pitää vaeltaessa tutkia jokainen kolo ja puun alunen.”

Tanja Virtanen esitteli lumikenkäilyn tehokkaana lihaskuntoa ja tasapainoa kohentavana lajina, ja myös Lea oli kokeiltuaan valmis allekirjoittamaan saman. Lumikenkäily on hyvää vuorotahtista kävelyharjoitusta, jossa joutuu ottamaan pitkiä askeleita ja tekemään kävelyliikkeet tehokkaasti.

“Lajissa on sauvakävelyn edut, mutta myös jotain uutta. Tehoa voi säädellä itse, kun löytää itselleen sopivat kengät”, Lea kertoo lumikenkäilykokemuksestaan paksulumisella jäällä.

Lumikenkäostoksilla kannattaa olla tarkkana, sillä lumikenkämarkkinoilla olevista 6-7 mallista joutuu maksamaan kaikista 67-151 euroa (400-900 mk). Lumikenkien jalkaan sujauttamisen pitää olla helppoa, mutta siteen täytyy tukea nilkkaa.

Lumikenkäinnostuksen lisäksi Lea vei kurssin jälkeen omaan yhdistykseensä myös uusia ajatuksia liikuntatoiminnasta: “Meidän yhdistyksessä on perinteisesti ollut paljon tarjontaa, mutta kauan samansisältöistä. Nyt uutuutena liikuntavalikoimassamme oleva kuntosaliharjoittelu on tuonut uusia ihmisiä toimintaan mukaan. Haaveenani onkin kartoittaa jäsenistön tämänhetkisiä tarpeita ja uudistaa tarjontaa.”

Lähteminen mukavampaa kaverin kanssa

Yli 20 vuotta hathanga-joogaa harrastanut Joensuun Parkinson-yhdistyksen varaliikuntavastaava Maila Turunen (yhteiskuvassa toinen oikealta) pitää ohjattua joogaa ehdottomasti tehokkaampana kuin kotona tehtyä: “Ohjaaja toi mukaan uusia liikkeitä mielenkiintoa ylläpitämään ja vaikeusastetta nostamaan.”

Seitsemän vuotta Parkinsonin tautia sairastanut Maila on jättänyt joogan harrastamisen väliin viime ja tänä talvena: “Aamujäykkyys on tullut kuvioihin mukaan. Vaikka joogaan iltaisin, ovat tietyt liikkeet hankalia. Esimerkiksi vatsalta ylöspääsyyn menee nykyään enemmän aikaa.”

Maila on ollut koko ikänsä ahkera hyötyliikkuja eikä ole joogan lisäksi muuta ohjattua liikuntaa harrastanutkaan:

“Kävin aikoinaan muutaman kerran kokeilemassa aerobic-tyyppistä voimistelua, mutta musiikki oli liian kovalla ja liikkeinä oli liian paljon hyppyjä.”

Joogassa Mailaa viehättävät rauhalliset ja keskittyneet liikkeet. Mitään akrobatiaa kansalaisopiston jooga ei ole, mukana pärjää ihan tavallinenkin liikkuja. Hämärä valaistus, lämmin pukeutuminen ja joogasalin lämmin ilma rentouttavat koko olemuksen. Työelämässä olostaan Maila muistaa, miten mukavaa oli päättää työviikko, kun ohjaaja pehmeällä ja rauhallinen äänellä kehotti rentoutumaan ja unohtamaan päivän rasitukset.

Eikä Maila aio vielä luovuttaa: “Kysyn ohjaajalta, miten voisin jatkaa joogaa. Sitten puhun harrastuksesta kerhossani, jos saisin jonkun kaveriksi mukaan. Pyydän myös jonkun kerhoiltaamme kertomaan joogasta harrastuksena. Ja voinhan toimia ainakin tiedottajana varaliikuntavastaavan tehtävässäni.”

ELMA PYYKKÖ

Elma Pyykkö sairastaa servikaalista dystoniaa

Lisätietoja lumikenkäkävelystä:

Suomen Latu ry, puh. (09) 170 101

ja Parkinson-liitto:

Tanja Virtanen, puh. (02) 2740 416.

Liitetiedosto: 

Liikuntaa harrastamaan.pdf