Mielen solmut auki psykoterapialla - 4/06
01.04.2006
Mielenterveyden ongelmat ovat uusimpien tutkimusten mukaan paljon yleisempiä kuin yleisesti tiedostetaan.
Masennus heikentää oletettua useammin monen Parkinsonin tautia sairastavan elämänlaatua. Tämä käy ilmi mielenterveyshäiriöitä kartoittaneesta eurooppalaisesta tutkimuksesta, joka julkistettiin viime kesänä. Tutkimukseen osallistui 500 Parkinsonin tautia sairastavaa ja 500 erikoislääkäriä viidestä Euroopan maasta (Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Englanti). Euroopan Parkinson-liiton kanssa yhteistyössä tehty tutkimus osoitti, että Parkinsonin tautia sairastavia masennus on uskottua yleisempää. Yli 80 prosenttia haastatelluista ilmoitti kokevansa masennuksen yhtä vaikeana asiana kuin liikehäiriötkin. Masennuksestaan he kuitenkin puhuivat vain harvoin lääkärilleen.
Tutkimuksessa todetaan, että lääkärit kyllä tiedostavat parkinsonpotilaiden todennäköiset masennusoireet. Heidän on kuitenkin vaikea tunnistaa potilaan masennusta, koska sairastavat kertovat siitä harvoin. Lääkärit eivät otakaan masennusta puheeksi, koska kokevat potilaiden pitävän sitä vähäisempänä ongelmana kuin esim. liikehäiriöitä.
Uupumuksena ja mielihyvän kokemisen vaikeutena ilmaantuva masennus voi joskus olla Parkinsonin taudin ensimmäinen merkki ennen liikeoireiden ilmaantumista. Masennusta saatetaan hoitaa myös liikehäiriönä, koska liikkeiden hidastuminen on yksi masennuksen oire niin sairastavilla kuin sairastamattomillakin
Masennus pahentaa Parkinsonin taudin oireita ja heikentää huomattavasti sairastuneen toimintakykyä, siksi sen tunnistaminen ja siitä puhuminen on tärkeää. Masennus ja ahdistuneisuus ovat tarttuvia mielentiloja eikä ole harvinaista, että myös Parkinsonin tautia sairastavan lähiomainen tunnistaa itsessään masennuksen merkit.
Terapian tukena usein lääkehoito
Mielenterveyden häiriöitä – esim. masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä, sosiaalisia pelkotiloja – voidaan hoitaa potilaan ja terapeutin väliseen vuorovaikutukseen perustuvilla psykoterapioilla, joilla pyritään ihmisen psyykkisen terveyden ja toimivuuden lisäämiseen.
Monet saavat riittävän avun lyhytkestoisista terapioista, mutta usein psykoterapia yhdistetään johonkin muuhun hoitoon. Osa potilaista tarvitsee lyhytkestoisen terapian rinnalla tai sen jälkeen muita hoitomuotoja, kuten lääkehoitoa, uusia lyhyen terapian jaksoja, pidempikestoista psykoterapiaa, ryhmä- tai perheterapiaa.
Tarkkaa tietoa suomalaisten psykoterapian tarpeesta ei ole olemassa, mutta selvitysten mukaan kysyntä on tarjontaa suurempi. Psykoterapiasta hyötyisi arvioilta 3–4 prosenttia masennukseen ja ahdistukseen hoitoa hakevista työikäisistä suomalaista. Yli 65-vuotiaiden psykoterapiatarpeesta ja tarjonnasta ei luotettavia arvioita ole käytettävissä.
Psykoterapia, jota annetaan mielenterveystoimistoissa ja psykiatrian klinikoilla, on ilmaista. Käyntikerta yksityisellä terapeutilla maksaa noin 70 euroa. Kuntoutuksena psykoterapiaa voi saada Kelan tukemana, jos työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Aikuisen yksilöterapiasta korvataan noin 45 euroa terapiakerralta. Vuosittain Kelan tukemaa harkinnanvaraista kuntoutuspsykoterapiaa saa noin 10 000 henkilöä. Tämän lisäksi Kela korvaa sairausvakuutuksesta vuosittain yli 100 000 psykoterapiakäyntiä. Psykoterapeuttien toimintaa valvova Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) pitää rekisteriä ammatinharjoittajina toimivista psykoterapeuteista. TEO:n rekisterissä on tällä hetkellä noin 4000 psykoterapeuttia.
Psykoterapia vahvisti itsetuntoa ja palautti elämänilon
Saadessaan Parkinson-diagnoosin vähän yli viisikymppisenä Eeva teki pitkiä työpäiviä ja joutui vastaamaan osastollaan yksin monien asioiden sujumisesta. Sairaudestaan hän ei aluksi uskaltanut kertoa työtovereilleen, vaan pyrki kaikin tavoin salaamaan oireensa.
”Stressini lisääntyi kun mieheni jäi sairastumiseni aikoihin työttömäksi. Hän vetäytyi kotiin eikä suostunut puhumaan työttömyydestään, sen paremmin kuin muistakaan muutoksista elämässämme. Parkinsonin taudistani ja mieheni tilanteesta tuli salaisuuksia, joista en saanut enkä voinut puhua kenellekään.”
Lopulta Eeva ei pystynyt löytämään elämästään enää mitään hyvää. Mielihyvän kokemukset katosivat ja jokainen uusi päivä oli edellistä valottomampi.
Psykoterapian hyvistä vaikutuksista Eevalle kertoi Parkinsonin tautia sairastava ystävä.
”Sitä ennen kuvittelin, että terapiassa käyvät vain ihmiset, joiden päässä on joku pahasti vialla. Onneksi ymmärsin hakeutua terveyskeskuslääkäriin, kun tajusin henkisten voimieni huvenneen olemattomiin.”
”Lääkäri kuunteli minua ja ehdotti heti psykoterapiaa. Sain lähetteen ja pääsin ensimmäiseen terapiaistuntoon jo kahden viikon kuluttua.”
”Aluksi terapeutti tuntui minusta vähän pelottavalta, mutta osoittautui lämminhenkiseksi ja ammattitaitoiseksi ihmiseksi, joka valmistautui hyvin istuntoihimme. Pelkästään nykyhetkestä emme puhuneet. Sen sijaan terapeutin kysymykset auttoivat minua hahmottamaan elämänkaartani kokonaisuudessaan ja kävimme jäsennellysti läpi ennen sairastumistani tapahtuneita asioita.”
”Parasta oli se, että uskalsin terapiakäynneillä avoimesti puhua peloistani ja kotiongelmistani. Kävin terapiassa aluksi joka viikko, myöhemmin joka toinen viikko. Kokonaisuudessaan terapia kesti puolisen vuotta.”
Eeva söi masennuslääkkeitä aloittaessaan terapian. Lääkitystä vähennettiin terapian edistyessä ja Eeva pystyi lopettamaan lääkkeiden syömisen kokonaan ennen viimeistä terapiakertaa. ”Terapian pituuden määritteli terapeutti. Hän totesi henkisten voimieni terapian aikana lisääntyneen ja uskoi minun pärjäävän omin voimin eteenpäin. Olin terapeutin mielestäni muuttunut terapian aikana rohkeammaksi ihmiseksi, joka osasi pitää puoliaan. Juuri näin koin itsekin asioiden olevan. Terapiaan mennessäni olin aivan liian kiltti ja annoin muiden määritellä elämääni uskaltamatta koskaan sanoa ei.”
Terapian jälkeen Eeva ei ole tarvinnut sen enempää masennuslääkkeitä kuin uutta terapiaakaan. Hän tuntee olevansa nyt ihmisenä vahvempi ja pystyy iloitsemaan elämässään monista asioista etenevästä sairaudestaan huolimatta.
”En pysty nousemaan sängystä ilman psykoterapiaa ja masennuslääkitystä”
”Olin niin sanotusti liian tunnollinen työntekijä”, kertoo vähän yli viisikymppisenä työperäisen stressin vuoksi keskivaikeaan masennukseen sairastunut Heikki, 63, jonka vaimo Ella sai samoihin aikoihin Parkinsonin taudin diagnoosin.
Masennuslääkkeitä Heikki alkoi syödä työkyvyttömyyseläkkeelle jäädessään kymmenisen vuotta sitten. Aluksi käytössä oli kaksi masennuslääkettä. Lääkkeet lopetettiin, kun Heikin oletettiin toipuneen, ja masennusoireet uusiutuivat heti.
Psykoterapiaa Heikki on saanut lääkehoidon ohella sairautensa alusta asti. Vaikka terapiaistuntojen välillä on ollut pitkiäkin taukoja, sana psykiatri on vastannut Heikin hoidosta jo 10 vuoden ajan.
Aamut ovat Heikille erityisen vaikeita ja käynnistyminen uuteen päivään kestää monta tuntia. Mielihyvää hän sanoo tuntevansa harvoin. Viimeisen vuoden aikana Heikin masennusta ovat pahentaneet Ella-vaimon harhaluulot ja mustasukkaisuus. Vaikka Heikki tietää, että Parkinson-lääkkeet voivat vilkastuttaa myös mielikuvitusjärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa harhaluuloisuutta, on hänen vaikea kestää vaimon epäluuloisuudesta johtuvia päivittäisiä riitoja. Ellan parkinsonlääkityksen muutokset eivät ole tilannetta parantaneet.
Heikki laittaa päivittäin ruoat ja auttaa vaimoaan myös pukeutumisessa.
”Onneksi nukumme molemmat yömme hyvin. Se auttaa jaksamaan. En voi kuitenkaan mennä minnekään yksin ilman että vaimoni vaatisi minua tilille asioista, joita ei ole koskaan tapahtunut.”
”Myös vaimoni ymmärtää tilanteen vakavuuden ja on halunnut hakea apua. Puhuin asiasta omalle neurologille ja psykiatrille. Saimme ajan keskussairaalan kriisipolille, jossa meille sanottiin, ettemme saisi toivomaamme perheterapiaa, koska se ei kuulu hoitotakuun piiriin. Onneksi keskussairaalan psykiatri otti asian hoitaakseen ja saimme viisi psykiatrikäyntiä.”
Oman kotipaikkakuntansa mielenterveystoimistossa Heikki ja Ella käyvät kumpikin erikseen 2–3 viikon välein. ”Tällä hetkellä vaimoni on vähän rauhallisempi. Uskon, että hänkin on helpottunut kun voimme kumpikin puhua asioistamme luottamuksellisesti omilla tahoillamme. Kun yritämme käsitellä ongelmiamme kahdestaan, seurauksena on useimmiten riita.”
”Minulta on kysytty, olenko harkinnut avioeroa vaikeuksiemme vuoksi. Siihen voin vastata rehellisesti, etten ole. En halua hylätä puolisoani ja mielestäni ero olisi vain asioitten pakoilemista. Haluamme molemmat jatkaa suhdettamme ja toivomme tilanteen korjaantuvan.”
”Elämänlaatuamme on parantanut muutto kaupungista maaseudulle. Lenkit koiran kanssa tuovat elämään rentoutta ja pakottavat lähtemään ulos. Osallistun myös vapaaehtoistoimintaan ja muiden auttaminen saa minut unohtamaan hetkeksi omat murheet. Ilman lääkkeitä ja terapiaa en kuitenkaan pärjäisi päivääkään.”
LÄHTEET
Psykoterapian konsensuslausuma 18.10.2006. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja
Suomen Akatemia.
’Hidden Face of Parkinson’s Disease’ survey. Euroopan Parkinson-liiton kotisivut.
ARJA PASILA
Liitetiedosto:
