Mitä Parkinsonin taudin syistä tiedetään - 00

Pyrin seuraavassa valottamaan lyhyesti väitöskirjani "Parkinsonin tauti: esiintyminen, riskitekijät ja elämänlaatu" pohjalta niitä vihjeitä, joita taudin esiintyminen, esiintymisessä ajan myötä tapahtuneet muutokset ja tehdyt riskitekijätutkimukset taudin syystä tarjoavat.

Parkinsonin taudin esiintyvyys maailmassa

Parkinsonin tautia näyttää esiintyvän kaikkialla maapallolla, joskin selviä alueellisia eroja on todettu. Parkinsonin taudin diagnoosi on kyllä helppo silloin, kun tauti on tyypillinen, mutta epätyypillisessä tapauksessa diagnoosi ei aina ole yksiselitteinen. Näin ollen erot saattavat johtua pelkästään tutkimusmenetelmien ja diagnostiikan eroista. Toinen mahdollinen syy alueellisiin eroihin saattavat olla erilaiset alueittain vaihtelevat riskitekijät.

Valkoisilla tautia näyttää esiintyvän enemmän kuin mustilla. Ero saattaa olla rodullinen - musta rotu suojaa kenties paremmin Parkinsonin taudilta -, mutta yhtä lailla ero voi olla ympäristötekijöistä johtuva. Tähän viittaisi se, että Afrikassa asuvilla mustilla tautia on vähemmän kuin Amerikassa asuvilla.

Parkinsonin taudin esiintyvyys Suomessa

Omassa väitöskirjastyössäni pyrin löytämään kaikki ne potilaat, jotka 1.1.1992 Turussa ja yhdeksässä lounaissuomalaisessa maalaiskunnassa sairastivat Parkinsonin tautia. Yhteensä tutkimusalueella asui 196 864 ihmistä. Henkilökohtaisesti tutkin 346 potilasta, joista 282:lla oli Parkinsonin taudin diagnostiset kriteerit täyttävävä sairaus. Lisäksi tutkin huolellisesti suuren joukon potilasasiakirjoja, joiden perusteella otin mukaan tutkimukseen 72 sellaista potilasta, jotka olivat ehtineet kuolla ennen tutkimuspäivää, ja 31 sellaista potilasta, jotka kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Kaikkiaan potilaita löytyi siis 385.

Tutkimus osoitti, että kaikissa ikäryhmissä miehillä tautia oli selvästi enemmän kuin naisilla. Maaseudun väestössä tauti oli yleisempi kuin kaupunkilaisväestössä yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Kaikkein korkeimmat esiintyvyysluvut löytyivät maaseudun miehiltä. Myös uusista sairastuneista oli suurempi joukko miehiä kuin naisia kaikissa ikäryhmissä, ja ero oli suurin vanhimmissa ikäryhmissä. Myös ilmaantuvuusluvut olivat suuremmat maaseudun kuin kapungin asukkailla yli 60 ikävuoden jälkeen.

Tutkimuksesta saatujen lukujen perusteella - jos oletetaan, että tautia esiintyy tasaisesti koko Suomessa - voidaan Suomessa laskea olevan hiukan alle 8500 potilasta. Koska on kuitenkin todennäköistä, ettei huolellisellakaan tutkimuksella voida löytää aivan kaikkia potilaita, voidaan Suomessa arvioida olevan 9000-10000 parkinsonpotilasta. Samoin voidaan arvoida, että Suomessa sairastuu vuosittain 750 uutta potilasta Parkinsonin tautiin.

Parkinsonin taudin esiintyvyydessä tapahtuneet ajalliset muutokset

Parkinsonin taudin esiintyvyyttä selvittävät perusteelliset tutkimukset ovat hyvin työläitä tehdä, eikä tutkimuksia ole juuri toistettu samalla alueella. Näin ollen taudin esiintymisessä tapahtuneista ajallisista muutoksista tiedetään varsin vähän. Ylipäätään taudin esiintymistä eri puolilla maailmaa on tutkittu vasta noin viidenkymmenen vuoden ajan. Valtaosa tutkimuksista on tehty Amerikassa ja Euroopassa.

Kaikkein pisin samalla alueella tapahtunut seuranta on Amerikasta, Rochesterista, eikä siellä ole todettu Parkinsonin taudin esiintyvyydessä ajan myötä tapahtuneen muutoksia, ei myöskään Japanissa 12 vuoden seurannan aikana. Sen sijaan Uudessa Seelannissa 28 vuoden seurannan aikana todettiin taudin esiintyvyyden vähentyneen. Syyksi tutkijat epäilivät ympäristötekijöitä.

Omassa työssäni pyrittiin myös selvittämään ajan myötä tapahtuneita muutoksia vertaamalla saatuja tuloksia Reijo Marttilan samalla alueella v. 1971 eli 20 vuotta aiemmin tekemään tutkimukseen. Miesten ja naisten välillä tai maaseudun ja kaupungin asukkaiden välillä ei todettu eroa taudin esiintyvyydessä tai ilmaantuvuudessa vielä v. 1971.

Taudin esiintyvyys kokonaisuutena oli lisääntynyt seuranta-aikana jonkin verran. Seuranta-aikana sukupuolten välille oli ilmaantunut selvä ero: naisilla Parkinsonin taudin esiintyvyys oli pysynyt samanlaisena, mutta sen sijaan miehillä tautia esiintyi selvästi enemmän v. 1992 kuin v. 1971.

Seurantajakson aikana oli ilmaantunut myös ero asuinpaikan mukaan: kaupunkilaisväestössä taudin esiintyvyys oli pysynyt samanlaisena, sen sijaan maaseudun väestössä tautia esiintyi selvästi enemmän v. 1992 kuin v. 1971.

Vaikka sekä kaupunkilais- että maalaismiehillä taudin esiintyvyys oli lisääntynyt, suurin lisäys oli tapahtunut maalaismiesten ryhmässä. Kun asiaa selvitettiin eri ikäryhmissä, voitiin todeta, että merkitsevä ero oli ilmaantunut yli 70-vuotiaiden maalais- ja kaupunkilaismiesten ryhmiin ja 70-79-vuotiaiden maalaisnaisten ryhmään.

Ovatko miehet alttiimpia Parkinsonin taudille?

Viime vuosiin asti vallitseva käsitys on ollut, että Parkinsonin tauti on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, kun on verrattu lukuja, joissa sukupuolten välinen erilainen ikärakenne on otettu huomioon. Naiset elävät vanhemmiksi ja naispotilaita on siksi lukumääräisesti enemmän.

Joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa mm. Norjassa, Ruotsissa ja Englannissa on saatu samansuuntaisia tuloksia kuin omassa työssäni. Kaikki viimeaikojen tutkimukset eivät ole kuitenkaan osoittaneet eroa miesten ja naisten taudin esiintyvyydessä ja joissain tutkimuksissa tautia on löytynyt enemmän naisilta.

Miesten eliniän lisääntyminen kahdenkymmenen vuoden aikana ei riitä selittämään tutkimuksessani todettua eroa, sillä naisten elinikä on noussut jopa miesten elinikää enemmän. Epäilemättä tietoisuus taudista on lisääntynyt ajan myötä. On kuitenkin epätodennäköistä, että naiset olisivat hakeutuneet hoitoon yhtä herkästi kaksikymmentä vuotta sitten kuin nyt ja miehet olisivat olleet sen verran hitaampia, että olisivat alkaneet hakeutua hoitoon vasta myöhemmin. Tätä vastaan puhuu myös se, että verrokkeja etsittäessä löysin useita ihmisiä, joilla oli parkinsonoireita, ja he olivat pääosin miehiä.

On vaikea selittää kahdenkymmenen vuoden aikana ilmaantunutta sukupuolten välistä eroa ilman, että oletetaan jonkin ympäristötekijän vaikuttaneen eron syntyyn. Mahdollisesti tällainen ympäristötekijä ja useampi tekijä on kohdistunut useammin tai voimakkaammin miehiin. Toinen mahdollisuus on, että miehet ovat herkempiä ympäristötekijöiden vaikutukselle. Miesten ja naisten aivojen vanhenemisen eroista tiedetään vielä hyvin vähän, mutta saattaa olla, että Parkinsonin taudissa vahingoittuva dopamiinijärjestelmä on miehillä alttiimpi vahingoittumaan kuin naisilla. Saattaa myös olla, että naisilla on alun alkujaan enemmän dopamiinijärjestelmän soluja kuin miehillä. Asia vaatii joka tapauksessa lisätutkimuksia.

Onko maaseudulla jokin Parkinsonin taudille altistava tekijä?

Hiljakkoin Norjassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin vastaavanlainen ero kuin omassa työssäni: tautia esiintyi siellä enemmän maaseudulla kuin kaupungissa. Asiaa ei muuten ole juurikaan selvitelty maailmalla, vaikka ns. tapaus-verrokki-tutkimuksissa onkin epäilty, että maaseutuun saattaisi liittyä jokin riskitekijä.

Osa tutkimistani parkinsonpotilaista osallistui ns. tapaus-verrokki-tutkimukseen, jossa kullekin potilaalle valittiin kaksi samaa sukupuolta olevaa, samanikäistä, samalla paikkakunnalla asuvaa verrokkia. Näin voitiin verrata sitä, oliko erilaisissa ympäristön riskitekijöissä, Parkinsonin taudin suvuttaisessa esiintymisessä tai elämänlaadussa eroja.

Tutkimukseni ei tuonut vahvistusta sille, että maalla-asuminen sinänsä olisi riskitekijä. Myöskään syntymäpaikka ei vaikuttanut; 70 % sekä maalla että kaupungissa tutkimushetkellä asuvista oli syntynyt maaseudulla. Koulutuksellakaan ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Maanviljelys ammattina ei näyttänyt olevan riski, eroa ei myöskään todettu maanviljelysvuosien kestossa. Myös eri juomavesilähteiden käyttö eri elämänvaiheissa näytti olleen varsin samanlaista niin potilailla kuin heidän verrokeillaan.

Maailmalla on tehty useita tutkimuksia, joissa on saatu viitettä siihen, että maataloudessa käytetyillä kasvitautien ja tuhoeläinten torjunta-aineilla olisi Parkinsonin taudille altistavaa vaikutusta. Mahdollista yhteyttä innostuttiin selvittämään, kun 1980-l:n alussa todettiin erään huumeen sivutuotteen MPTP:n voivan aiheuttaa Parkinsonin taudin kaltaisen sairauden nuorilla käyttäjillään. Rakenteeltaan MPTP muistuttaa parakvattia, jota on käytetty torjunta-aineena. On kuitenkin muistettava, että niissäkin tutkimuksissa, joissa on saatu tämänsuuntaisia tuloksia, altistuneet potilasmäärät ovat olleet varsin pieniä, eikä missään nimessä voida suoraan päätellä, että torjunta-aineet aiheuttaisivat Parkinsonin tautia. On yhtä paljon tutkimuksia, joissa tällaista eroa ei ole voitu löytää. Myöskään omassa työssäni ei torjunta-aineiden, peittausaineiden tai DDT:n käytössä ollut eroa potilaiden ja verrokkien välillä. Toisaalta tuloksen perusteella ei voida myöskään täysin sulkea pois torjunta-aineiden osuutta taudin synnyssä. Onhan selvää, että myös muut kuin torjunta-aineita käyttävät ihmiset joutuvat niille alttiiksi. Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei torjunta-aineilla ole kuitenkaan Suomessa keskeistä merkitystä taudin synnyn kannalta.

On ylipäätään syytä korostaa sitä, että Parkinsonin taudille altistavia tekijöitä tutkittaessa joudutaan selvittämään muistinvaraisia asioita, tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet vuosia, jopa vuosikymmeniä aikaisemmin. Näin ollen tutkimustulokset voivat parhaimmillaankin olla vain suuntaa-antavia ja pikku hiljaa tutkimus tutkimukselta päästään lähemmäs aiheuttavan tekijän selvittämistä.

Suojaavatko kotieläimet Parkinsonin taudilta?

Hiukan yllättäen osoittautui, että parkinsonpotilailla oli ollut vähemmän kotieläimiä (lehmiä, lampaita, kanoja ja sikoja) elämänsä aikana kuin verrokeilla. Ero oli selvin, kun tutkitut olivat olleet alle 20-vuotiaita, jolloin potilailla näytti olleen myös kissoja ja hevosia vähemmän kuin verrokeilla. Yli 20-vuotiaana eroa ei enää havaittu muiden kuin koiran kohdalla: potilailla oli ollut harvemmin koira kotona kuin verrokeilla. Myös ajanjaksot, joina eläin oli ollut kotona, olivat verrokeilla pitempiä kuin potilailla.

Kiinassa saatiin v. 1987 tehdyssä tutkimuksessa samankaltainen tulos: sikojen ja kanojen kasvatus näytti suojaavan Parkinsonin taudilta. Siellä tautia todettiin selvästi enemmän miehillä kuin naisilla, kuten omassa työssänikin. Muuten asiaa ei ole juuri selvitelty.

Löydös on mielenkiintoinen ja herättää monia kysymyksiä. Suojaavatko kotieläimet todella Parkinsonin taudilta? Vai onko kysymys sittenkin jostain muusta tekijästä, josta löydös on epäsuora vihje? Miten selittyy se, että maaseudulla asumiseen näyttää toisaalta liittyvän lisääntynyt tautiriski ja toisaalta se, että kotieläimiä on nimenomaan maaseudulla enemmän? Mitään suoraa vastausta taudin syystä tutkimustulos ei tietenkään anna. Voidaan vain pohdiskella erilaisia mahdollisia selityksiä. Voitaisiin esimerkiksi olettaa, että eläinten kautta voisi välittyä jokin tekijä, joka tarjoaisi suojan taudilta, eräänlainen luonnon rokotus tautia vastaan. Naisethan ovat eläinten kanssa yleensä enemmän tekemisissä kuin miehet.

Tässä tutkimuksessa ei selvitetty eläinkontaktien intensiivisyyttä, ainoastaan se, kuinka monta vuotta eläin oli ollut kotona. Joka tapauksessa on selvää, että löydös vaatii lisäselvittelyjä. Tutkimuksen perusteella ei voida suositella ketään hankkimaan possua tai lammasta - edes lapsenlapselleen.

Suojaako tupakointi Parkinsonin taudilta?

Maailmalla on tehty paljon tutkimuksia, joiden mukaan parkinsopotilaat ovat tupakoineet vähemmän kuin verrokit. Tähän on epäilty olevan erilaisia syitä. Voidaan olettaa, että tupakassa olisi jokin tekijä, joka suojaisi Parkinsonin taudilta. Toinen selitys on, että parkinsonpotilaat ovat olleet persoonallisuudenrakenteeltaan erilaisia jo ennen sairastumistaan kuin verrokit ja näin ollen vähemmän innokkaita aloittamaan tupakointia. Parkinsonin taudin riskitekijöitä selvittävät kyselytutkimukset tehdään yleensä iäkkäille ihmisille. Kolmas selitys onkin se, että haastateltavien joukosta ovat ehtineet kuolla syöpään ja verisuonisairauksiin ne, jotka ovat tupakoineet.

On myös paljon tutkimuksia, joissa ei ole todettu eroja potilaiden ja verrokkien tupakointitapojen välillä. Myöskään omassa työssäni ei eroa todettu: potilaat ja verrokit olivat polttaneet yhtä paljon ja yhtä kauan, myös tupakoinnin aloittamisiät olivat samanlaiset. Sen sijaan todettiin, että tupakoineet parkinsonmiehet olivat sairastuneet yli kuusi vuotta myöhemmin kuin tupakoimattomat miehet. Naisilla ei merkitsevää eroa todettu. Kaiken kaikkiaan naisten tupakointi oli harvinaisempaa, mikä herättää myös epäilyä tupakoinnin todellisesta suojaavasta vaikutuksesta: jos tupakointi todella suojaisi Parkinsonin taudilta, voisi olettaa harvemmin tupakoivien naisten sairastuvan miehiä useammin. Missään tapauksessa en voi suositella ketään aloittamaan tupakointia, jotta välttäisi Parkinsonin taudin. Tupakoinnin todetut haitat ovat huomattavasti mahdollista hyötyä suuremmat.

Periytyykö Parkinsonin tauti?

On löydetty joitakin sukuja, joissa Parkinsonin taudin syynä on tietty geenivirhe. Samaa geenivirhettä ei kuitenkaan ole löydetty suurimmalta osalta potilaita. Moni parkinsonpotilas on huolestunut siitä, periikö lapsi saman sairauden. Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, ettei Parkinsonin tauti olisi perinnöllinen. Toisaalta kaikissa Parkinsonin taudin suvuttaista esiintymistä selvittelevissä tutkimuksissa on tautia osoittautunut olevan enemmän parkinsonpotilaiden kuin verrokkien suvuissa. Näin oli myös omassa tutkimuksessani: potilailla oli tautia 2.7-kertaa enemmän kuin verrokeilla ja samassa suvussa saattoi olla useampi Parkinsonin tautia sairastava. Valtaosalla potilaista ei kuitenkaan löydy ketään toista samaa tautia sairastavaa sukulaista.

Suvuttainen esiintyminen ei kuitenkaan välttämättä ole merkki siitä, että sairaus periytyisi. Saman suvun ja perheen jäsenet jakavat yleensä myös saman elinympäristön ja sen myötä samat ympäristön riskitekijät.

Kaiken kaikkiaan nykytiedon valossa näyttää siltä, että tietty perinnöllinen alttius sairastua tarvitaan. Mutta se ei yksin riitä, vaan yksi tai useampi ympäristötekijä tarvitaan aiheuttamaan tautiin sairastuminen. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa Parkinsonin tautia tullaan löytämään useita eri tyyppejä, joista osa on perinnöllisiä, osa ei.

Anne-Maria Kuopio 3.12.2000