Näkökulmia kuntoutukseen, työelämässä jaksaminen ja ammatillinen kuntoutus - 4/03

Parkinson-postia 4/03 

Käsite työkyky on laaja-alainen ja koostuu monista eri tekijöistä. Työkykyä arvioidaan suhteuttaen ihmisen voimavarat työn vaatimuksiin. Voimavarat käsittävät terveyden ja toimintakyvyn, koulutuksen ja osaamisen, arvot ja asenteet sekä motivaation ja työtyytyväisyyden. Suuri merkitys työkykyyn on myös työ-yhteisöllä ja sen ominaisuuksilla, kuten yleensä työpaikan työmäärällä, työympäristöllä ja työilmapiirillä. Työkykyyn liittyvissä tutkimuksissa on myös todettu, että mahdollisuudet tehdä sisältörikasta työtä ja vaikuttaa itse omaa työtä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon auttavat jaksamaan työssä. Työstä selviytymistä tukevat myös työelämän (työpaikka, työnantaja) joustomahdollisuudet esim. silloin kun työntekijän terveydentilassa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat hänen työssä jaksamiseensa.

Työkyky Parkinsonin tautia sairastavilla

Parkinsonin taudissa keskimääräinen sairastumisikä on noin 62-vuotta ja suurin osa sairastuneista on eläkkeellä. Monet kuitenkin ovat diagnoosin saadessaan vielä työelämässä. On myös huomioitava, että Parkinsonin tautiin sairastuminen nuorena, jo noin 40-vuotiaana, ei ole harvinaista. Tällöin työ ja työkyky ovat usein keskeinen osa sairastuneen arkea.

Parkinsonin taudin vaikutuksista työkykyyn on olemassa hyvin vähän selvityksiä. On kuitenkin huomattu, että Parkinsonin taudin toteamisen myötä monet sairastavat näyttävät melko nopeasti siirtyvän pois työelämästä. Suomen Parkinson-liiton vuonna 1994 teettämä jäsenkartoitus osoitti, että alle 55-vuotiaista Parkinsonin tautia sairastavista työssä käy noin kolmannes. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli noin 60 % sairastavista. Seuraavassa ikäluokassa 55–64-vuotiaissa työkyvyttömyyseläkkeellä oli jo noin 80 % vastaajista. Vertailu Suomen kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin vuonna 1994 osoitti, että Parkinsonin tautia sairastavat jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle noin kaksi kertaa useammin kuin väestö keskimäärin.

Parkinsonin tauti etenee hyvin yksilöllisesti, joten myös työkykyä on aina tarkasteltava yksilöllisesti. Riippuu paljon työtehtävistä, miten sairauden oireet, esim. liikkeiden hitaus tai mahdolliset puheentuoton tai kirjoittamisen vaikeudet vaikuttavat työstä suoriutumiseen. Työ-kykyyn vaikuttavat myös lääkehoidossa tehtävät ratkaisut, eli minkä verran oireita voidaan tai on tarpeen lievittää lääkkeiden avulla.

Fyysisten oireiden ollessa vähäisiä, ei työstä selviytymisessä välttämättä ole hankaluuksia. Työtehtävistä suoriutumista voivat kuitenkin heikentää muut, usein ”näkymättömät” oireet: väsymys, stressi tai epävarmuus tulevaisuudesta. Olennaisia asioita työkykyä arvioitaessa ovat sairastuneen halu ja motivaatio olla työelämässä.

Työnantajalle ja muulle työyhteisöllä sairaudesta kertominen ei välttämättä ole helppoa. Usein kuitenkin kertominen helpottaa työssä olemista, koska sen jälkeen muun työyhteisön on helpompi suhtautua tilanteisiin ja joustaa tarvittaessa. Ihannetilanteessa sairastuneen tukena työ- kykyasioissa ovat sekä työnantaja että työterveyshuolto, jolloin yhteistyössä voidaan laatia yksilöllisesti räätälöityjä keinoja työssä jaksamisen tueksi. Työn vaatimukset olisi suhteutettava voimavaroihin hyvissä ajoin, sillä on myös niitä sairastavia, jotka uupuvat sinnitellessään työelämässä äärirajoilla.

Tukea ammatillisesta kuntoutuksesta

Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan työikäisille suunnattuja kuntoutuspalveluja, joiden tavoitteena on työkyvyn ylläpitäminen tai parantaminen. Ammatillista kuntoutusta järjestävät Suomessa muun muassa Kela, työvoimahallinto sekä työeläkelaitokset. Työeläkelaitosten järjestämä ammatillinen kuntoutus on suunnattu työeläkevakuutetuille, pääasiassa pitkään työssä olleille. Työvoimahallinnon kuntoutustoimenpiteet on suunnattu niille työikäisille, jotka ovat työttömiä tai ovat olleet hyvin vähän työelämässä, jolloin heillä ei ole oikeutta työeläkelaitoksen järjestämään kuntoutukseen. Kela järjestää ammatillista kuntoutusta muun muassa niille vajaakuntoisille työikäisille, joiden kuntoutumista edellä mainitut tahot eivät kustanna.

Ammatillisen kuntoutuksen muotoja ovat muun muassa työkyvyn arviointi, työkokeilu, työhönvalmennus, kuntoutustutkimukset, koulutuskokeilu sekä täydennys- ja uudelleenkoulutus.

Parkinsonin tautia sairastavat ovat tilastojen valossa hyvin vähän saaneet käyttäneet ammatillisen kuntoutuksen palveluita. Yhtenä syynä tähän voi olla se, että Parkinsonin tautia sairastavien työkyvystä tai työssä jaksamiseen vaikuttavista asioista on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. Ammatillisen kuntoutuksen palveluita voitaisiin varmasti hyödyntää enemmän ainakin nuorella iällä sairastuneiden kohdalla, joilla usein on halua ja motivaatiota jatkaa työelämässä. Esimerkiksi työkokeilu tai työkyvyn arviointitutkimukset saattaisivat monen kohdalla mahdollistaa uusia ratkaisuja työn tekemiseen tai antaa uusia näkökulmia esimerkiksi erilaisia eläkevaihtoehtoja mietittäessä.

Työeläkelaitoksen järjestämä ammatillinen kuntoutus uudistuu

Vuoden 2004 alussa eläkeuudistuksen myötä astuu voimaan uusi laki Kansaneläkelaitoksen ja työeläkelaitoksen järjestämästä ammatillisesta kuntoutuksesta. Lain myötä aikaisemmin harkinnanvaraisesta ammatillisesta kuntoutuksesta tulee samanlainen etuus kuin eläkkeestä. Uudessa laissa on tavoitteena kuntoutuksen varhainen käynnistyminen ja siinä työntekijällä on oikeus kuntoutukseen jo silloin, kun hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva uhka joutua työkyvyttömäksi. Edellytyksenä on myös, että työkyvyttömyyttä voidaan estää tai siirtää kuntoutuksen avulla. Työntekijä voi uuden lain myötä myös olla yhtä aikaa ammatillisessa kuntoutuksessa ja työssä osakuntoutusrahan turvin.

Neurologi Mikael Ojalalla Insuramed Oy:stä on pitkä työkokemus työeläkekuntoutuksen ja työkyvyn arvioinnin parista. Hän kertoi haastattelussaan, että työelämässä olevien Parkinsonin tautia sairastavien työkuntoon olisi hyvä kiinnittää laajasti huomiota jo sairauden alkuvaiheessa. Työntekijän oma motivaatio jatkaa työelämässä on tärkeä edellytys, jotta esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen palveluita voidaan ryhtyä suunnittelemaan ja toteuttamaan.

Mikael Ojala toteaa, että Parkinsonin tautia sairastavien kohdalla ammatillisen kuntoutuksen palveluista voitaisiin hyödyntää enemmän esim. työkokeiluja. Työkokeilussa työpaikalla voidaan kokeilla erilaisia työtehtäviä tai uusia työ- tai työaikajärjestelyjä. Myös osatyökyvyttömyyseläke on monelle Parkinsonin tautia sairastavalle hyvä vaihtoehto, mikäli sairastava ei halua kokonaan jäädä pois työelämästä.

TANJA VIRTANEN

projektivastaava

tanja.virtanen@parkinson.fi

PL 905, 20101 TURKU

0400 856 003/(02) 2740 416

Liitetiedosto: 

Tyoelamassa_jaksaminen_ja_kuntoutus.pdf