Naisen seksuaalinen mielihyvä - 1/03

Masters ja Johnson tutkivat ensimmäisenä mies-naisterapeuttiparina seksuaalisia reaktioita. Heidän ensimmäinen julkaisunsa on vuodelta 1966, vajaa 40 vuotta sitten. Masters kuoli vuonna 2001. Niinkin myöhään kuin 20 vuotta sitten he vielä kirjoittivat, että “seksi ja seksuaalisuus muodostavat yhden jäljelle jääneistä tietämättömyyden linnakkeista, joita kulttuuri pönkittää.” Näin tuntuu yhä olevan ainakin varttuneen naisen kohdalla.

Seksi ja seksuaalisuus mainitaan usein yhdessä, mutta ne merkitsevät eri asioita. Seksi on tekemistä - miehillä vielä enemmän tekemisen suuntaista, naisille perinteisesti enemmän olemisen suuntaista. Seksin muodot on Bullough’n mukaan jo kirjattu historian ja taiteen sivuilla –lukuun ottamatta niitä kohtia, jotka liittyvät teknologiseen kehitykseen, esimerkkinä hyrisevät laitteet kuten sauvat. Seksuaalisuus tarkoittaa kokonaisvaltaista kokemusta tai täyttä elämää. Se sisältää mahdollisuuden tai kyvyn reagoida eroottispainotteisesti. Kun on kysymys kokemuksesta, ei kannata väitellä oikeasta ja väärästä. Pikemminkin voisi pohtia yleisiä standardeja suhteessa siihen ihannekuvaan, mihin pyritään, mutta jota ei välttämättä koskaan saavuteta, tai mikä on käytäntö omalla kohdalla.

Seksin ei enää oleteta kiinnostavan varttuneita ja saatetaan myös olettaa, että vanhemmat ihmiset eivät ole kiinnostuneita uudesta teknologiasta. Elämme hyvin teknistä aikaa ja teknisistä välineistä puhuminen on nuorille hyvin luontevaa, mutta vanheneva väestö tarvitsee asiaankuuluvaa tietoutta ja harjoittelua.

Seksuaalinen vietti ja seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen eivät kulje käsi kädessä kehon muutosten mukana tai lopu, kun partneri katoaa tai kuolee. Seksi ja seksuaalisuus eivät katoa myöskään iän myötä, vaan saattavat jopa vahvistua, samalla kun sopivan partnerin löytyminen vaikeutuu.

Seksi ja seksuaalisuus eivät katoa iän myötä, vaan saattavat jopa vahvistua.

Seksuaalinen halu saattaa myös lisääntyä odottamattomana lääkkeen sivuvaikutuksena aiheuttaen sen, että tyydyttämisen tarve on suurempi kuin partnerin vastaava. Suhteen säilymisen kannalta on tällöin hyvä miettiä vaihtoehtoisia keinoja mielihyvän tarpeen taltuttamiseksi. Nuo yllä mainitut hyrisevät laitteet voivat olla yksi vaihtoehto.

Jokaisella on tarve olla haluttu, tarvittu ja rakastettu. Se on osa identiteettiä.

Vanhuudessa elimistön toiminta hidastuu, mutta rakastelun kohdalla se ei periaatteessa merkitse paljon. Vanhenevan naisen seksuaalinen historia yleensä kertoo sen, mitä hän odottaa elämältä vanhetessaan ja mistä hän on tai ei ole kiinnostunut. Asiat pysyvät samannäköisinä muutoksenkin edessä.

Naisen normaalius on usein ulkopuolisesti määritelty suvun jatkamisen funktiona — jopa siinä määrin, että on vaikea erottaa seksuaalista tarvetta perheen perustamisen tai sen ylläpitämisen tarpeesta. Ajatellaan virheellisesti, että perhe on yhtä kuin parisuhde ja sen tarpeet. Lapset ovat osa perhettä, mutta eivät saisi olla osa pari suhdetta, sillä muuten se saattaa johtaa käytäntöihin, joita kutsutaan insestiksi. Ihanne tai olemassa oleva seksuaalinen käytäntö on määräytynyt maan tapana pikemminkin kuin naiselle itselleen kuuluvana oikeutena. Saattaa olla mielenkiintoista tietää, että termit sekoittuvat jopa siinä määrin, että niissä artikkeleissa, joita minulle annetaan seksuaalisuuteen liittyen, ei aina ole edes mainintaa seksistä, vaan usein puhutaan perhe-elämästä. Lisääntymiseen liittyvän kehityksen on katsottu olevan seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen terveyden edistämiseen liittyvän kehityksen tiellä.

Julkilausumissa naisilla on oikeus hyvään seksielämään, tosin ei vain ole kovin selvää, mitä hyvä seksielämä tarkoittaa. Jokaisella on tarve olla haluttu, tarvittu ja rakastettu, se on osa identiteettiä. Ihmiset itsekin havaitsevat tämän; opiskelijat ovat kurssikartoituksissa tulleet samaan tulokseen.

Oikeutta seksuaaliseen mielihyvään on hieman vaikeampi määritellä, sillä apua ei juuri löydy. Mielihyvän määrittelyssä on hankalaa se, että riippuen mm. sukupuolesta ja elämäntilanteesta se saattaa merkitä eri asioita eri henkilöille eri ikäkausina. Oppikirjoista puuttuu mielihyvän määritys, sillä sen vain oletetaan olevan olemassa tai siitä ei saa maan tavan mukaan puhua. Seksuaalinen mielihyvä on tietenkin perusterminä sama miehille ja naisille. Sen tunneomainen merkitys tai tavoittelu saatetaan nähdä erilaisena, moraalisena, ja erilaisena eri sukupuolille: sopivana miehelle. Maan tavan mukaan mielihyvää etsivä nainen voi olla huonosti käyttäytyvä, moraalisesti arveluttava henkilö.

Aistit toimivat seksuaalisen mielihyvän lähtökohtana ja kosketuksen osalta lähtökohtana toimii eroottinen koskettaminen. Seksuaalisuuden määritelmien perusteena on perinteisesti ollut nuorten miesten toistuvat erektiot, joiden tarkoituksena lienee (ainakin evoluutiomielessä) ollut ja on yhä mahdollisuus jakaa spermaa usealle kohteelle. (AIDS on saattanut muuttaa käytäntöjä ja sperma ohjataan pussiin.) Schnarchin mukaan on ajateltu, että paras seksuaalinen ikä on sama kuin genitaalisesti paras ikä ja piukat pakarat, jotka sijoittuvat teini-ikään.

Schnarch (1991) on huomauttanut, että useimmat ihmiset eivät koskaan saavuta seksuaalista potentiaaliaan. Ne, jotka sen saavuttavat, tekevät sen 50-60-vuotiaina, sillä seksuaalinen potentiaali vaatii emotionaalista kehittyneisyyttä pikemmin kuin reagoimisvireyttä. Joten toivoa on!

Naisten seksuaaliseen kiihottumiseen liittyvät tapahtumasarjat ovat olleet vähemmän pohdinnan kohteena. Helen Fisher (1994) on ehdottanut, että naisen orgasmi on matka (“altered consciousness”), joka johtaa kaaokseen ja sieltä rauhallisuuden tunteeseen, hellyyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen partnerin kanssa ja siten edelleen vahvistaa olemassa olevaa suhdetta. Sellaisena se hänen mukaansa varmistaa, että nainen pysyy paikallaan sperman matkan ajan. Siis tässäkin osana lisääntymistä ja siten tulevaa perhettä. Viimeisimmät teoriat ja mallit yrittävät selittää naisen seksuaalista kiihottumista yksilötasolla ilman oletusta seksuaalisesta orientaatiosta.

Oikeus monipuoliseen seksuaaliseen tietoon ja sivistykseen on yksi kohta seksuaalioikeuksien julistusta. Kolme vuotta sitten Julia Ericksen USA:n Temple yliopistosta kirjoitti, että tutkimustulokset voivat muotoutua virheellisiksi jo yksistään havaitsemattomien lähtökohtien vuoksi. Tutkimuksessa voi olla systemaattisia virhelähteitä. Hänen mukaansa miehet ja naiset määrittelevät seksin eri tavoin. Miehet liioittelevat kokemuksiaan kun taas naiset vähättelevät lähtökohtiaan. Naisten seksuaalisuutta koskevissa lähtökohdissakin luotetaan asiantuntijoihin, perinteisesti miehiin sen sijaan, että kartoitettaisiin kysyttävää asiaa naisten avulla.

Vaihdevuosi-ikäisten naisten seksuaalisuudesta ei juuri puhuta, ikään kuin raskauden mahdollisuuden loppuminen päättäisi naisen elämän.

Seksologia on se tieteen osa-alue, joka tutkii seksuaalisuuden erilaisia ulottuvuuksia. Sen tulokset havainnollistavat seksuaalisuuden koko kuvaa, tässä naisen seksuaalisuuden moninaisuutta, ei vain osana toisen tutkimusalueen ongelmakenttää. Esim. sosiologit, psykologit ja lääkärit havainnollistaisivat naisen elämää ja seksuaalisuutta toisistaan erilaisin esimerkein.

Sosiologit kysyvät kuinka usein, millaisia, kenen kanssa ja jakavat ihmisiä mm. yhdyntää harrastaviin ja ei-harrastaviin. Sosiologian tutkijoiden tiedetään olleen enimmäkseen valkoisia, heteroseksuaalisia miehiä, joilla kaikilla on ollut paljon koulutusta ja jotka kuuluvat keskiluokkaan. Erickson huomauttaa että heille seksi on ollut heteroseksuaalisista yhdyntää vaginassa ja päätyen kummankin orgasmiin ja miehen siemensyöksyyn. Noin puolella naisista on vaikeuksia saada orgasmi yhdynnässä, tai rakastelu ei jatku tarpeeksi pitkään orgasmin saavuttamiseksi ja monille vanhemmille naisille voi olla helpotus, kun avioliitto päättyy ja ei tarvitse alistua aviovelvollisuuteen. Näin ollen jokin muu seksuaalisuuden muoto saattaa olla toivottu.

Seksuaalisen kiihottumisen virikkeinä on lisäksi käytetty miehille suunnattuja pornografisia lähteitä. Useimmat seksivälineliikkeet ovat olleet miesten omistamia ja ylläpitämiä. Helsingissä on nyt Albertinkadulla kolmen naisen perustama seksivälinetavaratalo Sin City. Sinne voi esim. syöpähoitoja saanut nainen huoletta kävellä sisään ja tutustua tarvitsemaansa välineeseen vaginan seinämien kuntouttamiseksi.

Psykologilla on periaatteessa mahdollisuudet paneutua seksuaalisuuteen ja sen ohjaamiseen oikein, sillä seksuaalisuutta voidaan pitää osana persoonallisuutta, suhteellisen pysyvänä, joka ei muutu paljoa iän myötä normaaleissa olosuhteissa. Ihmisellä on toteuttamisen tarve ja varttunut nainen ei ole poikkeus. Psykologin koulutus ei kuitenkaan välttämättä ole sisältänyt seksuaalisuutta ja hän voi joutua ohjaamaan asiakkaansa edelleen seksologian asiantuntijalle näissä kysymyksissä.

Gynekologi paneutuu naisten tauteihin ja miltei poikkeuksetta naisen seksuaalisuuden kohteena on lisääntyminen. Koska tutkimus on ollut lisääntymiseen liittyvää, se on tavallisesti myös pysähtynyt aikaan, jolloin synnytystoiminta on loppunut. Kirjallisuudessa on kyllä mainintoja vaihdevuosi-ikäisen naisen seksuaalisuudesta, mutta enemmän mainintoja on siitä, että tutkimustuloksia ei ole ja naisten mielestä on kuin raskauden mahdollisuuden loppuminen päättäisi naisen elämän. Koska naiset käyvät gynekologilla perusterveydenhuollon aikeissa vaikkakin “vievät osia naisesta lääkäriin”, naisen seksuaalisuuden ymmärtäminen on tälle lääkärille ehkä vielä tärkeämpää kuin muille.

Ei ole olemassa varttuneen seksuaalisen naisen mallia tai esikuvaa, ellei nyt lasketa eduskunnan puhemiestä mukaan. On loistavia äitejä ja isoäitejä, joiden seksuaalisuutta juhlitaan epäsuorasti äitienpäivän aikaan liputtamalla. Jos uskaltaa olla jotain muuta, saa osakseen mielenkiintoisia huomautuksia, jotka tietenkin havainnollistavat enemmän huomauttajan mielenlaatua, osaamista tai osaamattomuutta kuin varsinaista viestiä.

ANSA OJANLATVA

Turun yliopiston terveys- ja seksuaalikasvatuksen dosentti

(Kirjoituksen alkuperäinen viesti on luotu Aurora Radiolle huhtikuussa 2002)

Liitetiedosto: 

Naisen_seksuaalinen_mielihyva.pdf