Oikea asenne avuksi onnen tavoitteluun - 2/00
01.02.2000
Parkinson-postia 2/2000
Onni on toteutumistaan odottava unelma ja vihreä ojanpiennar pitkän talven jälkeen. Onni on ystävän hymy ja kesän ensimmäinen mansikka. Onnen määritelmiä ja unelmia hyvästä elämästä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, sillä onnen tunne on aina ainutkertainen sisäinen kokemus.
Kun jollekin riittää onnen tunteen syntymiseen yksi kivuton päivä, joku toinen taas uskoo olevansa onnellinen vasta saadessaan lottovoiton tai Lamborghini-urheiluauton. ”Onnellisuuden kokemisessa on aina kyse tulkinnasta ja tunnekokemuksesta”, sanoo psykologian professori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta. ”Onnellisuus syntyy tavoitteiden ja saavutusten välisestä tasapainosta ja siihen vaikuttaa ihmisen oma asenne.”
Markku Ojasen mukaan tätä määritelmää onnen kokemisesta voi soveltaa silloin, kun elämän perusedellytykset ovat olemassa: ihmisellä on riittävästi ruokaa, työtä ja läheisiä ihmissuhteita sekä kohtuullisesti turvallisuutta: ”Myönteiset tunnekokemukset ovat osa ihmisen hyvää elämänlaatua. Kun ihminen kokee asioidensa olevan kunnossa, kuvaa hän olotilaansa sanomalla olevansa onnellinen, iloinen tai tyytyväinen.”
Tavoitteet ja saavutukset tasapainossa
Onni liitetään usein rikkauteen. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka rikkainakin elävät onnettomina ja köyhiä, jotka iloitsevat jokaisesta päivästä, sillä onnellisuus on 80 prosenttisesti sisäistä ja 20 prosenttisesti ulkoista Tutkimus tuhannen suurmiehen ja neron elämästä vahvistaa sen, etteivät edes kadehdittu asema ja vertaansa vailla olevat saavutukset takaa tyytyväisyyttä ja onnea. Tyytyväisyyttä ja mielihyvää enemmän korkealle kivunneet suurmiehet ovat tutkimuksen mukaan kokeneet pahaa oloa ja tyytymättömyyttä, koska kuilu omien tavoitteiden ja saavutusten välillä on jäänyt liian suureksi.
Karkottaako sairaus onnen?
Onni on mielissämme usein täydellisyyden tila, johon ei liity ristiriitoja, sairautta eikä mielipahaa, tai ainakin ne pitäisi voida hoitaa pois lääkkeillä ja terapialla. Vielä terveemmäksi ja onnellisemmaksi tulemisesta puhutaan nykyään paljon. Eikä pelkästään puhuta, vaan asiasta kirjoitetaan oppaita, milloin liikunnan, milloin hyvän ruoan, milloin terapian tai mietiskelyn antaman onnen kokemuksen näkökulmasta.
Kun terveys vielä usein nimetään arvoista tärkeimmäksi, voi pitkäaikaissairauden elämäänsä saanut helposti kuvitella, että hän terveytensä menettäessään on kadottanut ainoan elämässä onnelliseksi tekevän asian. Samalla hän saattaa huomaamattaan unohtaa kaikki muut mielekkään elämän mahdollisuudet. Joskus myös terveet ihmiset uskovat olevansa monin verroin onnellisempia kuin sairaat tai vaikeasti vammaiset.
Todellisuus on kuitenkin kaikeksi onneksi jotain aivan muuta. Markku Ojanen sanoo, että monet tutkimukset osoittavat, etteivät vaikeasti vammaiset ihmiset ole vammattomia onnettomampia. Esim. syöpäpotilaiden onnellisuus on kolmen vuoden kuluttua syövän puhkeamisesta korkeampi kuin terveen vertailuryhmän, ja halvaantuneiden arviot omasta onnellisuudestaan poikkeavat vain vähän, jos ollenkaan, terveiden vertailuryhmistä. Samanlaisia tuloksia on saatu myös Käpylän kuntoutuskeskuksessa, jossa on tutkittu neliraajahalvauksen tai osittaisen alaraajojen halvauksen saaneita heidän ensimmäisellä kuntoutusjaksollaan noin viisi kuukautta vammautumisen jälkeen.
Erot erilaisten ongelmaryhmien kokeman hyvinvoinnin ja terveiden vertailuryhmien välillä ovat Ojasen mukaan melko pieniä. Joissakin tutkimuksissa eroja ei voi edes löytää.
”Varmasti sairaudet ja vammat vaikuttavat ihmisen elämään. Sairauskaan ei kuitenkaan murra ihmisen kokemaa onnellisuutta, ihmisellä kun on kummallinen kyky kestää yksi vakava asia elämässään. Onneton hänestä tulee sitten, jos hänen kiusakseen tulee sairauden lisäksi ihmissuhdeongelmia, taloudellisia vaikeuksia, ihmisten välinpitämättömyyttä ja torjuntaa.”
Opittu taito vai syntymälahja?
Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan terveet, perheelliset ja varakkaat olivat vain hiukan onnellisempia kuin sairaat, yksinäiset ja varattomat. Voiko tämän yllättävän pienen eron selittää jo syntymälahjaksi saatu onnellisuusgeeni, jonka saaneiden elämää vastoinkäymisetkin horjuttavat vain tilapäisesti?
”Persoonallisuuden piirteet näyttävät todellakin vaikuttavan paljonkin ihmisten hyvinvoinnin kokemuksiin”, sanoo Markku Ojanen.
Yksi selitys siihen, miksi ulospäin suuntautuneet ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin sisäänpäin kääntyneet, löytyy sosiaalisuudesta. Ulospäin suuntautuneilla ihmisillä on enemmän ihmissuhteita, joissa he kokevat myönteisiä asioita ja samalla oppivat toimimaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Sitä kautta he saavat myös sisäänpäin kääntyneitä enemmän myönteistä palautetta muilta ihmisiltä, sillä suuri osa myönteisistä kokemuksista tulee toisten ihmisten seurasta.
Kasvatus ei näytä juurikaan vaikuttavan ihmisen kokeman hyvinvoinnin laatuun, eikä tutkimuksissa ole pystytty osoittamaan sen vaikutuksia persoonallisuuden piirteisiin. Kasvatuksen vähäistä merkitystä kuvastaa se, että samassa kodissa kasvaneiden ja samaa sukupuolta olevien sisarusten arviot omasta hyvinvoinnistaan ovat erilaisia.
Itse tilanne näyttää vaikuttavan hyvin paljon todellisten onnen hetkien kokemiseen. Pahan olon syyt löytyvät sen sijaan pääasiassa yksilöstä itsestään: persoonallisuus vaikuttaakin tutkimuksen mukaan kielteisiin tunnetiloihin selvästi enemmän.
Ihminen voi kuitenkin oppia asennoitumaan elämään myönteisemmin ja keskittyä pahan olon sijasta enemmän hyviksi kokemiinsa asioihin.
”Koska mielialaa on paljon helpompi muuttaa myönteiseen suuntaan kuin saada kielteinen mieliala kokonaan katoamaan, kannattaisi myönteisiin kokemuksiin kiinnittää entistä enemmän huomiota ihmisen pahaa oloa hoidettaessa. Lyhytterapioissa ajatusta on jo pitkään sovellettukin”, sanoo Markku Ojanen.
Haasteiden ja taitojen tasapainosta huippukokemuksia
Kun teemme jotain tarpeeksi mielenkiintoista, unohdamme ajan kulun ja tekeminen vie meidät mukanaan.
Sellaiset hetket synnyttävät huippukokemuksia, jotka jäävät mieleen ja joita yritämme tavoitella kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Markku Ojanen kääntää näitä kokemuksia kuvaavan englanninkielisen flow-sanan ajan riennoksi tai ajan virraksi: ”Kun ihminen kokee ajan rientoa, aika menettää merkityksensä, tekeminen imee mukaansa ja on kuin emme enää olisi olemassakaan.”
”Tällainen huippukokemuksen tunne voi syntyä yhtä hyvin älyllistä ponnistelua vaativissa tehtävissä kuin mieluisissa liikuntasuorituksissakin. Huippukokemuksia syntyy kun haasteet ja ihmisen taidot ovat tasapainossa keskenään.” Ojanen käyttää esimerkkinä shakin pelaamista: ”Kun pelaajat ovat suunnilleen yhtä hyviä ja hallitsevat pelissä tarvittavat taidot, peli tarjoaa kummallekin haasteen ja tyydytystä.”
”Nykyään korostetaan liikunnan psyykkistä hyvinvointia edistävää vaikutusta ja puhutaan silloin aika usein hikiliikunnasta. Myös kevyen liikunnan vaikutukset ovat samat. Valtavan taitava ei ihmisen tarvitse olla, kun hän pyrkii huippukokemukseen, sillä kysymys on aina suhteellisuudesta ja omasta kokemuksesta. Kun elämyksellinen haaste napsahtaa kohdalleen, syntyy huipputunne.”
Toivoa rakkaudesta
Länsimainen kulttuuri on muuttumassa yhä yksilökeskeisemmäksi oman onnen tavoitteluksi.
Yksityisyyteen uppouduttaessa unohdetaan helposti yhteisvastuun ajatus ja jätetään muiden murheet tietoisesti oman elämän ulkopuolelle.
”Onnellisuuden aste ei kuitenkaan kohoa, jos ihminen itsekkäästi pyrkii tyydyttämään kaikki tarpeensa muiden ihmisten tunteista välittämättä. Onneksi kaiken yksilöllisyyden ja ihmisen yksityisyyden korostamisen rinnalla on nykyään nähtävissä myös toisenlainen kehityssuunta”, Markku Ojanen sanoo.
”Joukostamme löytyy edelleen ihmisiä, jotka ovat huolissaan myös vieraiden ihmisten hyvinvoinnista ja kokevat, että hyvä elämä kuuluisi jokaiselle. Niin kauan kuin ihminen välittää sekä lähellä että kaukana olevista ihmisistä, on meillä toivoa maailmanlaajuisen ihmisyyden ajatuksen toteutumisesta.”
Vaikka onnellisuus on tärkeä asia, Markku Ojasen mielestä pitäisi entistä enemmän puhua sisäisestä rauhasta tai mielekkäästä elämästä ja korostaa - oli sitten uskonnollinen tai ei - uskon, toivon ja rakkauden suurta merkitystä.
”Ehkä tärkeintä on juuri rakkaus. Sen myötä tulee onnellisuus. Rakastamalla muita tulee myös itse rakastetuksi. Ja aina pitäisi olla toivoa, toivoa siitä, että joskus ikävätkin asiat voivat olla paremmin. Ehkä omaa tietä ei voi aina kulkea onnellisten tähtien alla, mutta usko siihen, että hyvät asiat toteutuvat omien läheisten tai jonkun muun ihmisryhmän elämässä, ylläpitää toivoa. Toivo ja rakkaus kietoutuvat yhteen: toivo synnyttää rakkauden tekoja ja rakkaus puolestaan edistää toivoa.”
ARJA PASILA
Liitetiedosto:
