Oikein pukeutuneena, kuivana ja lämpimänä kylmässä kelissä - 4/2008
01.04.2008
Monien muiden sairauksien ohella myös Parkinsonin tauti vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan. Lämmönsäätelyjärjestelmän häiriöt aiheuttavat jäähtymistä ja toisaalta liikahikoilua. Tämä tuo oman lisähaasteensa talviseen ulkoiluun ja liikuntaan.
Niin Parkinsonin taudin kuin dystoniankin itsehoidossa liikunta on erittäin tärkeä itsehoidon muoto. Miten sitten pukeutua niin, ettei vilustu tai palelluta itseään, kun kylmässä liikkuessaan ensin hikoilee ja sen jälkeen pysähdyttyään palelee? Rovaniemen ammattikorkea-koulun tutkimusyliopettaja Tanja Risikon mielestä tässäkin pätee ohje: kokeile itse, mikä tuntuu hyvältä, sillä yhtä ja ainoaa jokaiselle sopivaa mallia ei tässä asiassa ole. Risikolla on monien vuosien kokemus kylmätutkimuksista, joiden yhtenä osa-alueena on ollut kylmältä suojautuminen ja pukeutuminen.
Lämmönsäätelyyn vaikuttaa moni tekijä
”Lämmöntuottoon ja lämmönsäätelyyn vaikuttaa autonomisen hermoston toiminnan lisäksi myös muut tekijät. Ihmisen liikuntakyky saattaa huonontua sairauden takia, jolloin lämmöntuottokin vähenee. Ikääntyessä lämpöä tuottava lihasmassakin usein vähenee. Myös kehon ääreisosien verenkierto voi olla heikentynyt. Silloin ihminen voi kokea erityisesti raajojen kylmätuntemukset entistä epämiellyttävimpinä.” Yksi keino välttää kylmän aiheuttamia ongelmia, on ennakoida tilanne ja koettaa välttää jäähtyminen liikkumalla kykyjensä mukaan ja ottaa aktiivisesti huomioon pukeutuessaan lämpötila, omat aikaisemmat kokemukset ja se, mitä aikoo ulkona tehdä.
Kerrosvaatetus
Tutkittuja ja kokeiltuja kylmäpukeutumisen malleja on olemassa. Kerrospukeutuminen on niistä tärkein, varsinkin kun kylmässä oleskellaan pidempään (tunteja). Kerros-pukeutuminen muodostuu yleensä kolmesta vaatekerroksesta: aluskerros, väli- eli lämpökerros ja kuorikerros. Vaatteita valitessaan kannattaa myös huomioida mahdolliset hienomotoriikan rajoitteet ja valita helposti puettavia ja riisuttavia vaatteita. Vaatekerrosten materiaalit vaihtelevat. Niin sanotut urheilu- tai lämpökerrastot ovat yleensä polyesteria tai polypropeenia, jotka siirtävät kosteuden hyvin iholta pois. Puuvilla sen sijaan kerää kosteutta itseensä ja puuvillainen vaate voi pidempään ulkoiltaessa alkaa tuntua epämiellyttävältä.
Kun hankkii lämpökerrastoa, kannattaa valita miellyttävältä (ei ole terävän tai kovan oloista ihoa vasten) tuntuva materiaali, joka ei ole liian venyvää, koska sen päälle pukeminen voi silloin olla vaikeaa. Koska erityisesti täyssynteettiset lämpökerrastot keräävät itseensä helposti hienhajua, kannattaa valita alusasu, jonka voi pestä vähintään 40- tai mieluiten 60-asteisessa vedessä. Erinomaisia alusvaatemateriaaleja ovat myös villa ja villa-sekoitteet sekä uutuutena bam-bukuitu. Nämä materiaa¬lit toimivat puskurina kosteutta iholta siirtäessään, eivätkä kerää hienhajua, kuten tekokuidut. Villa myös puhdistuu osittain pelkällä tuulettamisella.
Tällaisia hyviä välikerroksen materiaaleja ovat esimerkiksi perinteiset villaneulokset, fleeceasut, tekoturkikset ja kylmemmillä keleillä untuva-tuotteet.
Suojaudu tuulelta!
”Softshell ja Windstopper ovat hyviksi todettuja materiaaleja kuorikerroksen päällys-vaatteiksi. Ne hengittävät ja pitävät tehokkaasti tuulta ja pientä tihkusadettakin. Varsinaista vedenpitävyyttä tarvitaan tietenkin vain sateessa ja räntäkelillä. Eri kerroksissa voi käyttää useampiakin vaatteita omien yksi¬löllisten kokemusten mukaan. Tässäkin kannattaa itse kokeilla, mikä tuntuu hyvältä”, Risikko toteaa.Ääreisosien lämpimänä pysyminen riippuu pitkälti keskikehon lämmöntuotosta ja lämpötasapainosta. Jalkaterien ja käsien lihakset ovat pieniä eikä niissä itsessään ole kovin paljon lämmöntuottoa. Kerrospukeutumisen periaatteet pätevät soveltaen myös kehon ääreisosien suojaamisessa.
Kenkien tulisi olla tarpeeksi tilavat, numeroa suuremmat kuin kesäkengät, jotta niihin mahtuu paksumpikin villasukka ja pohjallinen. Hyviä ovat villasekoitteiset materiaalit, kuten huopa-pohjalliset, jotka lämmittävät ja imevät samalla kosteutta. Kenkien pohjien pitää olla tarpeeksi paksut, eikä nauhoja saa sitoa liian tiukalle, jotta verenkiertoa ei estetä jalkaterässä.
Myös käsineissä ja kintaissa pitäisi olla riittävästi tilaa. Tarvittaessa niihin pitäisi saada mahtumaan vaikka erilliset sisähanskat.” Talvella päähineen materiaalin ja mallin määrää pitkälti sää. Lakin tehtävänä on suojata tuulelta.
Pään suojaaminen vaikuttaa myös kokonaislämpötasapainoon. Pipoa ja takin huppua voi käyttää samanaikaisesti. Tärkeää on myös lakin materiaalin hengittävyys, koska hikoillessa pään kautta poistuu paljon kehon tuottamaa lämpöä ja kosteutta.
Erityisvarusteet erityisoloihin
Nykyisin on saatavilla vaatteita ääriolosuhteisiin. Esimerkiksi on olemassa myös niin sanottuja faasimuutosmateriaaleja, jotka varaavat tai luovuttavat lämpöä, kun lämpötila muuttuu oltaessa vuoron perään ulkona ja sisällä, tai kun itse vuoroin liikutaan ja pidetään taukoa. Näitä materiaaleja voidaan käyttää lähimpänä ihoa olevissa vaatteissa (alusvaatteissa). Materiaalin lämmittävä ja jäädyttävä vaikutus kestää vain rajallisen ajan. Muitakin säädeltäviä varusteita on, kuten esimerkiksi ilmatäytteisiä liivejä, sähkö-lämmitteisiä jalkineita tai esimerkiksi pilkkijöille tarkoitettuja kertakäyttöisiä tai uudelleen lämmitettäviä käsineisiin laitettavia lämpöpusseja.
Valinnan varaa ja tietoa on
”Sunnuntaikäyttäjille löytyy nykyisin sopivia vaatteita marketeista ja urheiluvälineliikkeistä, aika edullisestikin. Kannattaa kuitenkin kysyä neuvoja myyjiltä ja kertoa, mihin tarkoitukseen vaatetta on hankkimassa, ettei turhaan osta epätarkoituksenmukaista tai kallista ulkoiluvaatetta. Nykyisin urheiluvälineliikkeiden myyjät tietävät paljon kerrospukeutumisesta ja osaavat neuvoa asiakkaita”, vakuutta Risikko.
Teksti Jukka Tauriainen
asiantuntijana yliopettaja Tanja Risikko
Liitetiedosto:
