Oikeus hyvään hoitoon ja omien potilasasiakirjojen tarkistamiseen turvattu lailla - 2/00

Kansalaisten oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin on kirjattu Suomen hallitusmuotoon. Keskeisin potilaan asemaa ja oikeuksia määrittelevä laki on vuodelta 1993.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista koskee koko terveydenhuoltoa ja sosiaalihuollon laitoksissa annettavia terveydenhuollon palveluja. Lain tavoitteena on potilaan oikeusturvan parantaminen. Laki mahdollistaa potilaan aktiivisen osallistumisen omaan hoitoon, ja siihen on kirjattu potilaan hoitoa ja kohtelua koskevat keskeiset periaatteet. Laissa korostetaan myös potilaan oikeutta riittävien tietojen saantiin omaan hoitoon liittyvissä asioissa.

Tampereen yliopistollisen sairaalan hallintopäällikkö Pentti Saarisen mukaan laki potilaan asemasta ja oikeuksista on niin keskeinen laki, että terveydenhuollon henkilöstön on pakko tutustua siihen jo ammattiin kouluttautuessaan.

”Lain olemassaolo on lisännyt terveydenhuoltohenkilöstön, erityisesti lääkärien, joskus myös hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden neuvontatarvetta Yleensä henkilökunta on tietoinen lain tulkinnasta ja menettelytavoista, mutta ongelmatilanteissa he haluavat kuulla minulta lakimiehen näkemyksen varmistaakseen lain mukaisen menettelyn.”

Muistutuksia hoitovirhe-epäilyistä ja huonosta kohtelusta

Pentti Saarinen sanoo, että käytännön kokemukset potilaan asemaa ja oikeuksia säätelevän lain toimivuudesta vakuuttavat, vaikka tutkittua tietoa lain vaikutuksista potilaan oikeusturvaan ei vielä olekaan.

Lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista perustuu myös nykyinen potilasasiamiesjärjestelmä: tietoa oikeuksistaan potilas saa potilasasiamieheltä.

”Hoitopäivämaksujen muutokset ovat lisänneet potilasmaksuasioihin liittyviä epäselvyyksiä”, kertoo Taysin potilasasiamies Virpi Nissilä.

Pentti Saarisen mukaan myös valtaosa potilaiden tekemistä muistutuksista liittyy kohtelu- ja hoitovirheepäilyihin: ”Siitä, ettei ole päässyt hoitoon valitetaan harvoin. Useimmiten on kysymys siitä, että potilaan hoitoa koskevat odotukset ja sairaalan toimintatavat ovat ristiriidassa keskenään, ja potilas kokee silloin herkästi jääneensä vaille tarvitsemaansa hoitoa.”

”Muistutuksiin ei välttämättä ole helppo vastata, koska kysymys on aina potilaan ja lääkärin/ hoitohenkilökunnan näkemyseroista. Potilasta informoidaan aina ennen hoito- ja tutkimustoimenpiteitä niihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä. Haitallisen seuraamuksen sattuessa potilaan on kuitenkin vaikea hyväksyä tapahtunutta tai uskoa, että toimenpide on tehty täydellä ammattitaidolla.”

Taysissa potilasmuistutus käsitellään keskimäärin kuukaudessa, ja 90 prosenttia potilaista on tyytyväisiä saamaansa selvitykseen. Vuonna 1999 Taysissa tehtiin 207 potilasvahinkoilmoitusta, joista potilasvahinkovakuutuskeskus katsoi korvaukseen oikeuttaviksi 71. Suomessa tehdään vuosittain noin 7000 potilasvahinkoilmoitusta. Näistä 34 prosenttia oli korvauksiin oikeuttavia.

Potilas voi kannella hoitoon ja kohteluun liittyvissä asioissa lääninhallitukseen, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Pääosin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tehdyt kantelut kohdistuvat hoitovirhe-epäilyihin ja näihin liittyen potilaan tai omaisen saama epätyydyttävä kohteluun.

Oikeus tarkistaa omat potilasasiakirjat ja oikaista virheet

Kesäkuussa 1999 voimaan tullut uusi henkilötietolaki rakentuu entisen henkilörekisterilain pohjalle. Uutta laissa on rekisterinpitäjän velvollisuus informoida esim. potilaita heidän henkilötietojensa käsittelyn tarkoituksesta sekä siitä, mihin tietoja säännönmukaisesti luovutetaan. Lain mukaan potilaalla on oikeus tarkistaa hänestä potilasasiakirjoihin tallennetut tiedot ja oikaista virheet.

Potilasasiakirjoista löytyvät tiedot potilaan hoidosta ja tutkimuksista sekä riittävät tiedot potilaan hoidon ja neuvonnan suunnittelemiseksi. Yleensä merkinnät potilasasiakirjoihin tekee lääkäri, mutta merkintöjä voi tehdä myös potilaan hoidosta vastaava hoitohenkilökunta.

Henkilötietolaki velvoittaa sairaalaa antamaan henkilölle ymmärrettävässä muodossa hänestä potilasasiakirjoihin merkityt tiedot.

”Taysin sairauskertomuskeskukseen tulee päivittäin 5-6 potilastietojen tarkistamispyyntöä. Lähtökohtanamme on se, että tietoja annetaan potilaalle henkilökohtaisen käynnin yhteydessä. Tietoja antaa silloin terveydenhuollon ammattihenkilö, meillä potilasta viimeksi hoitanut tai hoidosta vastannut lääkäri. Mikäli potilas lääkärin näkemyksen mukaan ymmärtää häntä koskevat tiedot, voi hän halutessaan saada potilastietonsa myös kopiona. Tämä koskee maksutonta potilasasiatietojen tarkastusoikeutta”, kertoo Pentti Saarinen.

Pyyntö omia potilasasiakirjoja koskevien tietojen tarkistamisesta on tehtävä kirjallisesti rekisterin pitäjälle eli sairaalalle omakätisesti allekirjoitetulla kirjeellä tai käymällä henkilökohtaisesti sairaalassa. Puhelimitse ei asiaa voi hoitaa.

Pentti Saarinen sanoi yllättyneensä siitä, että muistutuksia ja kanteluja on tehty myös siitä, ettei omaa sairauskertomusta koskevia tietoja ole pyydettäessä saatu. Saarisen mukaan ohjeet potilaan oikeudesta omien potilasasiakirjojen tarkistamiseen ovat kuitenkin selkeät. Jos sairaala kieltäytyy pyydettyjen sairauskertomustietojen luovuttamisesta, voi tietoja haluava valittaa asiasta tietosuojavaltuutetulle.

”Tietoja voidaan kieltäytyä antamasta vain, mikäli tietojen antaminen vakavasti vaarantaa potilaan hoidon tai terveyden. Käytännössä osittainen tietojen antamisrajoitus on koskenut vain psykiatrisia potilaita. Joskus ihmiset haluavat myös tietoja kuolleiden omaistensa potilasasiakirjoista. Tietojen antamista tässä asiassa säätelevä laki astui voimaan vasta viime elokuussa. Omaiset voivat saada tietoja perustellusta hakemuksesta tärkeiden etujensa ja oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten.”

Poikkeuksen omaa oikeutta koskevaan potilasasiakirjojen tarkistamiseen muodostavat lääketieteelliset tutkimukset. Sairaalan tutkimusrekisterissä olevia tietoja potilaalla ei ole oikeus tarkistaa.

Virheiden oikaisupyynnöissä on Pentti Saarisen mukaan tavallisesti kysymys potilaan tyytymättömyydestä lääkärin hänestä tekemiin potilasasiakirjatietoihin.

”Potilasasiakirjamerkinnät perustuvat lääkärin havaintoihin potilaasta, ja ne voivat erota hyvinkin paljon potilaan omista näkemyksistä.”

Uhkina hoitohenkilökunnan vähäisyys ja alueellinen eriarvoisuus

Mahdollisina potilaan laadukasta hoitoa ja kohtelua heikentävinä uhkatekijöinä Pentti Saarinen ja Virpi Nissilä pitävät liian vähäistä hoitohenkilökuntamäärää tai hoitoon pääsyn pitkittymistä.

Perustuslakiin kirjattu ihmisten yhdenvertaisuusperiaate ei myöskään toteudu, jos tarvittavan hoidon saaminen on asuinpaikkakunnasta riippuvaista.

Ensimmäinen esimerkki epäkohtien huomioimisesta on jo saatu. Etelä-Suomen lääninhallitus on velvoittanut hämeenlinnalaista yksityistä vanhainkotia lisäämään henkilökuntamääräänsä.

Tulevina vuosina hoidon tarve ei Suomessa ainakaan vähene, sillä 20 vuoden päästä miltei kolmasosa suomalaisista on eläkkeellä. Toteutuuko hoidon saamisessa silloin yhdenvertaisuusperiaate vai säädetäänkö uusi laki, jossa määritellään ketä kannattaa hoitaa?

ARJA PASILA

Liitetiedosto: 

Oikeus_hyvaan_hoitoon.pdf