Oikeusturva: viimeinen tahto ja testamentti sen osoittajana - 4/03

Varatuomari ja Parkinson-liiton potilasasiamies Helena Ylikylä-Leiva vastaa Parkinson-liiton jäsenistön sairastamiseen liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin.

Testamentti on ainoa pätevä tapa määrätä siitä, mitä omaisuudelle kuoleman jälkeen tapahtuu. Testamentilla voidaan tietyin edellytyksin muuttaa lakimääräistä perimysjärjestystä1 tai täydentää ja täsmentää sitä. Jotta testamentti täyttäisi tehtävänsä, on se laadittava laissa asetettujen, melko tarkkojen edellytysten mukaisesti.

Testamentti halutaan tehdä yleensä ainakin silloin, kun lähisukulaisia ei ole. Tällöinhän perintö menee muuten kokonaan valtiolle, joka kylläkin hakemuksesta voi luovuttaa omaisuuden tai osan siitä takaisin vainajan kotikunnalle tai jollekulle vainajan läheiselle henkilölle. Syynä testamentin laatimiseen voi olla myös esimerkiksi se, että perittävä on naimaton ja lapseton, jolloin hänen perintönsä saattaisi jakautua muiden sukulaisten kesken liian pieniin osiin tai mennä ääritapauksessa henkilölle, jota perittävä on tuskin edes tuntenut. Tällaisia viimeksi mainittuja on joskus osuvasti kutsuttu nauraviksi perillisiksi.

Merkittävin rajoitus testamentin tekemiselle aiheutuu rintaperillisten ehdottomasta oikeudesta lakiosaansa. Yksinkertaistaen voi todeta, että perittävä, jolla on rintaperillisiä, voi määrätä testamentilla enintään puolesta omaisuudestaan. Myös lesken asemaa suojataan lakiin sisältyvillä määräyksillä, jotka on syytä ottaa huomioon. Leskellä on pääsääntöisesti oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto sekä siinä oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto.

Muuten testamenttiin sisällytettävät määräykset voivat olla hyvinkin monentyyppisiä: kyseessähän on nimenomaan vainajan viimeisen tahdon ilmaus. Testamentilla voidaan määrätä tietylle saajalle koko omaisuus tai suhteellinen osa siitä tai jokin erikseen nimetty omaisuuden osa. Saajalle voidaan antaa omaisuuteen täysi omistusoikeus tai jokin sitä rajoitetumpi hallinta- tai käyttöoikeus. Mitä monipuolisempia määräyksiä testamenttiin halutaan sisällyttää, sitä huolellisempi on asiakirjan tekstiä laadittaessa oltava. On tärkeää, ettei testamenttiin jää ristiriitaisia tai muuten tulkinnanvaraisia määräyksiä. Pahimmillaan ne voivat johtaa siihen, että perittävän viimeinen tahto ei toteudukaan hänen tarkoittamallaan tavalla. Sen välttämiseksi on suositeltavaa käyttää lakimiesapua testamentin laatimisessa. Apua testamentin laatimiseen voi tiedustella kaikista asianajo- tai lakitoimistoista ja usein myös esimerkiksi pankeista löytyy tämän alan asiantuntemusta.

Jokainen täysi-ikäinen henkilö voi tehdä testamentin omaisuudestaan. Testamentin tekijän on kuitenkin ehdottomasti täysin ymmärrettävä tekemänsä oikeustoimi ja sen merkitys. Hänen on myös laadittava testamentti omasta vapaasta tahdostaan. Nämä ovat tärkeimmät edellytykset pätevän testamentin laatimiselle. Lisäksi testamentti-asiakirjan on täytettävä tietyt muotovaatimukset.

Olennaisin muotovaatimus liittyy testamentin todistamiseen. Testamentti on tehtävä kahden todistajan ollessa yhtäaikaisesti läsnä. Todistajien on siis tiedettävä, minkä asiakirjan allekirjoittamisesta ja todistamisesta on kyse, mutta testamentin sisältöä heille ei tarvitse paljastaa. Todistajan täytyy olla yli 15-vuotias, ja hänen on ymmärrettävä toimenpiteen merkitys. Todistajana eivät saa toimia esimerkiksi testamentin tekijän puoliso tai häneen sukulaisuus- tai lankoussuhteessa olevat eivätkä sellaiset henkilöt, joilla tai joiden läheisillä saattaa olla testamentista jotain etua odotettavissa.

Todistajat allekirjoittavat ns. todistuslauselman, joka kirjoitetaan varsinaisten testamenttimääräysten ja testamentin tekijän allekirjoituksen perään. Todistuslauselma voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Varta vasten kutsuttuina ja yhtä aikaa läsnä olevina todistamme, että X X, jonka henkilökohtaisesti tunnemme, on tänään terveellä järjellä ja täydellä ymmärryksellä sekä vapaasta tahdostaan ilmoittanut edellä olevan sisältävän hänen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, sekä että hän on tämän testamentin omakätisesti allekirjoittanut.

Todistuslauselman yhteyteen tulee merkitä todistamisen paikka ja aika. Todistajista on asiakirjaan merkittävä myös heidän ammattinsa ja osoitteensa. Todistajien on hyvä mieltää se, että testamentin todistamisessa ei ole kyse pelkästä lain edellyttämästä muodollisuudesta. On täysin mahdollista, että todistajia halutaan kuulla todistuslauselmaan merkityistä asioista pitkienkin aikojen kuluttua, mikäli testamentintekijän kuoltua testamentin pätevyys syystä tai toisesta on joutunut epäilyjen kohteeksi.

Testamentin laatijalla on oikeus milloin tahansa peruuttaa tekemänsä testamentti. Tällöin on syytä varmistua siitä, että kyseinen testamentti (tai kaikki sen kappaleet, jos niitä on allekirjoitettu useampia) hävitetään. Toinen vaihtoehto on laatia uusi testamentti, jossa on hyvä nimenomaisesti todeta, että kyseinen testamentti kokonaan kumoaa aiemman tai aiemmat testamentit.

Perintökaari mahdollistaa poikkeustilanteissa myös ns. hätätilatestamentin tekemisen. Mikäli sairaus tai muu pakottava syy estää tekemästä testamenttia varsinaisten muotosäännösten mukaan, voi sen tehdä suullisesti kahden esteettömän todistajan kuullen tai vaihtoehtoisesti kokonaan ilman todistajia, omakätisesti kirjoitetulla ja allekirjoitetulla tekstillä. Tällaisen testamentin voimassaoloaika on kuitenkin rajoitettu, mikäli jälkikäteen tulee mahdolliseksi tehdä testamentti varsinaisia muotosäännöksiä noudattaen. Kun testamentin tekijällä on ollut kolme kuukautta aikaa ’virallistaa’ testamentti, katsotaan hätätilatestamentti rauenneeksi.

1 Perintökaaren (40/1965) mukaan ensisijaisia perillisiä ovat rintaperilliset, eli perittävän lapset jälkeläisineen. Jos rintaperillisiä ei ole, ovat perittävän vanhemmat seuraavina oikeutettuja perintöön ja heidän jälkeensä perittävän sisarukset jälkeläisineen. Mikäli tästäkään ryhmästä ei ole ketään elossa, siirtyy perintö perittävän isovanhemmille tai heidän lapsilleen. Tähän perintökaaren mukainen perimysjärjestys päättyy, eli serkut eivät enää ole lakimääräisiä perillisiä. Mikäli edellä mainittuja perillisiä ei lainkaan ole, siirtyy oikeus perintöön valtiolle.

Helena Ylikylä-Leivan tavoittaa:

puh. (02) 433 2893, 0400 789743

faksi (02) 433 2896

sähköposti: helena.ylikyla-leiva@dnainternet.net

kysymyksiä voi myös lähettää osoitteella: Katavantie 10, 21230 Lemu

Liitetiedosto: 

Ot_viimeinen_tahto.pdf