Opi hengittämään oikein - 3/01
01.03.2001
PARKINSON POSTIA 3/2001
Hengittäminen on automaattinen toiminto, jota pidämme itsestäänselvyytenä. Hengitystekniikan suhteen monella on kuitenkin parantamisen varaa, sillä vääränlainen hengittäminen liittyy usein ylipainoon, ryhtiongelmiin, jännittämiseen, ym. Elimistön polttoaineen hapen saamista voi paljonkin tehostaa uusia hengitystekniikoita harjoittelemalla. Kun käytät vähän aikaa hengittämisesi tarkkailuun, huomaat myös voivasi paremmin.
Hengitystekniikka
Oikealla ja taloudellisella hengitystekniikalla saadaan keuhkotuuletus jakautumaan tasaisemmin eri keuhkonosiin, jolloin hapen saanti ja hiilidioksidin poistuminen tehostuvat. Sisäänhengitys on hengityksen aktiivinen vaihe. Uloshengitys tapahtuu passiivisesti sisäänhengityslihasten rentoutuessa. Uloshengitys on puolta pidempi kuin sisäänhengitys ja uloshengitystä seuraa lyhyt tauko, jolloin kaikki hengityslihakset ovat rentoutuneet. Hengittämistä nenän kautta suositellaan ilman kostumisen ja lämpiämisen vuoksi. Nenä toimii myös hyvänä suodattimena ilman epäpuhtauksille.
Pallealihas on tärkein hengityslihaksemme. Se sijaitsee vatsan yläpuolella. Sisäänhengityksessä pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten. Tällöin keuhkot täyttyvät alaosistaan asti. Päältäpäin sisäänhengitysliike näkyy vatsan pyöristymisenä. Ensin nousevat kyljen alaosat sivullepäin ja sitten rintakehä kohoaa hiukan ylös ja eteenpäin. Lepohengityksessä ei tarvita apuhengityslihaksia, joten niskahartiaseudun, kaulan ja rintakehän lihakset pysyvät rentoina. Uloshen-gityksessä rentoutuvat sisäänhengityslihakset ja rintakehä sekä pallea palautuvat lepoasentoonsa. Hengitysrytmi levossa on 12-16 krt/min.
Pallealihasharjoitus: Asetu selinmakuulle, jalat koukkuun alustalle, kädet vatsan/pallean päälle, jolloin voit käsillä tunnustella vatsan/pallean liikettä. Hengitä muutama kerta syvään sisään – ulos. Tarkkaile, että sisäänhengityksen aikana vatsa pyöristyy ja uloshengityksen aikana laskee käsien alla, hartiat ja rintakehän yläosa pysyvät liikkumattomina! Kun hallitset palleahengityksen levossa, pyri säilyttämään tekniikka myös liikkeessä!
Hengitys ja liikunta
Liikunta on hyvä tapa tehostaa hengittämistä ja hapensaantia. Kun keuhkotulehdus tehostuu liikunnan seurauksena, on koko kehon hapentarve on helpompi tyydyttää, ja työskentelyyn osallistuvat lihakset saavat tarvitsemansa hapen. Sivutuotteena myös hengityslihakset saavat tarvitsemaansa harjoitusta, rintakehän liikkuvuus paranee ja ryhti kohenee tehostuneen hengityksen seurauksena.
Rasituksen kasvaessa tarvitaan myös apuhengityslihasten apua, jotta keuhkot pystyvät tyydyttämään elimistön lisääntyneen hapentarpeen. Hengitystiheys nousee liikunnan aikana jopa 40-45krt/min. Apuhengityslihaksina toimivat tietyt niskahartiaseudun, kaula ja rintakehän lihakset, jotka auttavat rintakehää laajentumaan ja lisäämään keuhkotuuletusta.
Kestävyystyyppinen liikunta, kuten reipas kävely, hiihto, pyöräily, uinti ja tanssi, harjoittavat hengityselimistömme kuntoa parhaiten. Kestävyystyyppisen liikunnan lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota vartalon lihasten voimaan. Vatsalihaksia tarvitaan uloshengityksen apuna ja yskiessä. Ryhdin kannalta kannattaa huolehtia ylä- ja alaselän lihaksista. Lihasvoimaharjoitteluun kannattaa ottaa hengitys mukaan toistoja tehdessä ja liikkeitä voikin tehdä oman hengityksen tahdissa: ojennussuuntaisessa liikkeessä sisäänhengitys, koukkusuuntaisessa uloshengitys. Apuhengityslihakset niskahartiaseudussa jännittyvät helposti, joten niitä kannattaa myös vahvistaa ja varsinkin venytellä.
Toivottavasti ensi kerralla liikuntaryhmässä, kun ohjaaja huutaa ”muistakaa hengittäkää”, tarkkailet myös omaa hengitystäsi.....
Ulla Nurmi
Fysioterapeutti
Suomen parkinson-liitto ry
Liitetiedosto:
