Osteopatiasta apu tuki- ja liikuntaelin-vaivoihin - 4/97
01.04.1997
Parkinson-postia 4/97
Osteopaattisessa hoidossa nivel vapautetaan väärästä ja kipua tuottavasta asennosta niveliä ja lihaksia pehmeästi käsin venyttelemällä ja painelemalla. Hoidolla pyritään parantamaan selkärangan nikamien välisten nivelten liikkuvuutta ja vaikuttamaan samalla hermoston toimintaan. Osteopatian väitetään tuovan helpotusta melkein mihin tahansa vaivaan.
Osteopatian pääperiaatteet keksi vuonna 1874 amerikkalainen kirurgi tohtori Andrew Still. Osteopatia voidaan jakaa ortopediseen osteopatiaan ja klassiseen osteopatiaan. Ortopedisessä osteopatiassa päähoitokeino on nikamien niksautus, klassisessa osteopatiassa hoitoa taas annetaan liikuttelemalla niveliä, lihaksia ja nikamia pehmein rytmisin liikkein. Hoidon yhteydessä annetaan myös pehmytkudoskierontaa.
Ulkoista ja sisäistä hoitoa
Osteopaattisella käsittelyllä pyritään liikuntaelimistöä hoitamalla vaikuttamaan parantavasti koko hermoston toimintaan ja sitä kautta erilaisiin sisäelinhäiriöihin, esim. maksan, suoliston ja kilpirauhasen toimintaan.
Osteopatialla voidaan myös piristää elimistön omia puolustusmekanismeja esim. flunssasairauksia vastaan.
Osteopatiaan pohjautuvat kiropraktiikka ja naprapatia. Kiropraktiikassa käsitellään käsin kehon eri alueita, etenkin selkärankaa. Naprapatiahoito taas perustuu ajatukseen, että monet tautien oireet aiheutuisivat selkärangan, rintakehän ja lantion siteiden kireydestä.
Osteopatia vähentää lihasjäykyyttä ja parantaa hermoyhteyksiä
Turkulainen fysioterapeutti Leena Piira on hoitanut asiakkaitaan osteopatin avulla kolmisen vuotta.
Perinteisestä fysioterapiahoidosta hänellä on kokemusta 17 vuoden verran.
”Nykyään teen 8-9 hoitoa päivässä: näistä 70 prosenttia on osteopaattisia hoitoja, loput perinteistä fysioterapiaa. Olen osteopatin avulla saanut hyviä hoitotuloksia ja pystynyt lievittämään kipuja, joihin en perinteisellä fysioterapialla olisi voinut vaikuttaa. Osteopatiasta on löytynyt apu jopa 10 vuotta sitten alkaneisiin kipuihin.”
Ennen osteopaattisen hoidon aloittamista Leena tekee tarkan alkututkimuksen. Melkein kaikilla hänen vastaanotolleen tulevilla asiakkailla on lääkärin kirjoittama lähete, josta selviää hoitoon lähettämisen peruste.
”Kiinnitän huomiota asiakkaan istumiseen, ryhtiin, selkärangan, käsien ja jalkojen liikkumiseen. Selkäranka ja lantio paljastavat usein ongelman perussyyn. Osteopaattisesta hoidosta haetaan eniten apua tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, erityisesti alaselän, lantion ja niskan ongelmiin.”
”Pyrin käsittelemään kehoa niin, että asiakas löytäisi oikean rytmin ja liikemallit hermoston kautta. Monet kertovat hoidon jälkeen tuntevansa itsensä pidemmiksi. Yleisiä hoitojen jälkeisiä huomioita ovat: nyt selkäni on suora, hallitsen ryhtiäni ja kävelen paljon reippaammin.”
Osteopaattisilla hoidoilla pystytään vähentämään myös Parkinsonin taudista aiheutuvaa lihasjäykkyyttä.
Hoidon aikana monet asiakkaat rentoutuvat nukahtamiseen asti, sillä osteopatiassa vaikutetaan koko hermoston toimintaan. Parkinsonpotilaita hoidettaessa ei kuitenkaan yksi käsittely riitä, vaan tarvitaan vähintään 10 hoitokertaa, jos halutaan parantaa lihasten yhteistoimintaa ja helpottaa liikkumista.
Neurologisista sairauksista Leenalla on eniten kokemusta MS:ää sairastavista: ”Pyrin osteopatian avulla vähentämään heidän lihasjäykkyyttään vilkastuttamalla selkäytimen verenkiertoa. Käsittely parantaa hermoyhteyksiä ja asiakas pystyy hoidon jälkeen käyttämään paremmin hyväkseen hermojen ja lihasten välistä yhteistyötä.”
Leena on hoitanut myös toispuolihalvauksen (hemiplegia) ja neliraajahalvauksen (tetraplegia) saaneita ihmisiä ja pystynyt hoitojen avulla vähentämään heidän valtavia pakkoliikkeitään.
Joskus yksikin hoitokerta riittää
”Joskus jo yksi hoitokerta on taltuttanut kauhean päänsäryn ja korkea verenpaine laskenut ilman lääkitystä osteopaattisen käsittelyn jälkeen. Apua ovat saaneet myös korvien tinnityksestä (korvien soiminen) kärsivät, samoin koliikkivaivaiset vauvat”, Leena kertoo hoitokokemuksistaan.
Osteopatiaa voi siis hoitokeinona kokeilla miltei mihin tahansa vaivaan. Syöpä ja akuutit tulehdukset ovat kuitenkin niitä sairauksia, joita ei koskaan hoideta osteopatialla, ettei sairaus leviäisi.
Leena toteaa monien potilaiden ottavan nykyään itse paljon hoitovastuuta. ”Opetettuani heille oikeat itsekuntoutuksen tavat, he haluavat melkein aina tehdä harjoitukset itsenäisesti kotona, jotta kiusalliset oireet pysyisivät jatkossakin poissa. Ja toisaalta myös säästääkseen selvää rahaa.”
Dystoniaa sairastavien hoidossa oleellista selkä- ja lannerangan vaurioiden ennalta ehkäisy
Leena on hoitanut viittä servikaalista dystoniaa sairastavaa. Joillakin hoito on lievittänyt kipua ja jännitystä jopa puolen vuoden ajan: ”Tätä sairautta sairastavia pitäisi pystyä hoitamaan niin, ettei selkä- tai lannerankaan syntyisi pysyviä vaurioita tai lukkiutumia.”
Servikaalista dystoniaa sairastava Soili Salonen etsi apua jäykkään niskaan ja jännittyneisiin hartialihaksiin osteopatiasta. Soilia hoitaessaan Leena ei keskittynyt pelkästään niskan alueen hoitoon vaan käsitteli koko kehon: jalat, kädet, rintarangan, niskan, hartiat, lantion ja selkärangan.
”Oloni oli todella kurja Leenan luokse mennessäni. Tuntui siltä, että veri ei kierrä edes päässä, saati sitten muualla. Pääni oli taipunut oikealle olkapäälle”, Soili kertoo osteopatiahoitoa edeltävästä tilanteesta: ”Hoito ei ollut varsinaista hierontaa vaan kevyttä venyttelyä. Käsillä hoitaminen tuntui hyvältä ja hoitojen jälkeen koko kehossa oli lämmin tunne. Tunsin itseni rentoutuneeksi enkä ollut hoitojen jälkeen koskaan kipeä kuten toisinaan hieronnan jälkeen. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen nukahdin heti kotiin päästyäni pitkään ja rauhalliseen uneen, jota kesti aamuun asti”, Soili muistelee.
”Kävin hoidossa kymmenen kertaa ja hoitojakson jälkeen liikuin rennommin, niskan jäykkyys lievittyi, samoin säryt. Parantuminen ei tietystikään ollut pysyvää, vaan jännitys ja jäykkyys palasivat vähitellen, sillä itse perussairauteni ei hävinnyt minnekään.”
Osteopatialla hoidetaan myös eläimiä
Hyvistä hoitokokemuksistaan vakuuttuneena Soili on etsinyt osteopatiasta apua myös rakkaalle Ransukarvaturrilleen.
Bouvier-rotuisen Ransun ongelmana ovat pienestä pitäen olleet jäykästä selästä aiheutuvat kivut.
Vuoden verran osteopatialla myös eläimiä, tähän mennessä kissoja ja koiria, hoitanut Leena keskittyy eläintä käsitellessään samoihin kohtiin kuin ihmistäkin hoitaessaan.
”Koirien hoidoissa etenen koiran halujen mukaan. Yleensä koira ilmaisee kivun kovin eri tavalla kuin ihminen. Jos ihminen kipua tuntiessaan jää liikkumattomaksi, koira taas juoksee kipuaan pakoon.
Osteopatia on auttanut hoitamiani koiria lähtemään vaivoistaan huolimatta lenkille. Joidenkin koirien kohdalla jo yksi hoitokerta riittää, mutta yleensä toistan hoidon kolme kertaa”, kertoo itsekin neljän koiran ja viiden kissan emäntä.
Suojattu ammattinimike
Osteopaatti on suojattu ammattinimike, ja rekisteri hyväksytyn tutkinnon suorittaneista osteopaateista löytyy Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Opiskelu osteopaatiksi kestää 4-6 vuotta ja opiskelijoilta vaaditaan aina jokin hoitoalan perustutkinto. Osteopaattisten hoitojen tasoa Suomessa valvoo Suomen osteopaattiliitto ry.
Yksi hoitokerta kestää 45 min. ja maksaa noin 180-250 mk. Vaikka osteopatia ei vielä kuulukaan Kelan korvaamiin hoitoihin, maksaa Kela 30 prosenttia hoidon kustannuksista, jos asiakkaalla on lääkärin kirjoittama lähete liike- ja lämpöhoitohierontaan, johon yhdistetään osteopatia.
Akuuteissa vaivoissa tarvitaan 1-10 hoitokertaa. Pitkäaikaisista kroonisista sairauksista aiheutuvat ongelmat vaativat sen sijaan vuosiakin kestävän hoitojakson.
ARJA PASILA
Lisätietoja: Suomen Osteopaattiliitto, puh.joht. Antero Halonen, (05) 4363130
Kuntoutustiimi:Leena Piira, (02) 250 2532, Maire Peni, (05) 325 4234 (kokemusta erityisesti servikaalista dystoniaa sairastavien osteopatia-hoidosta).
Liitetiedosto:
