Parkinson-lääkkeiden käyttöön liittyvä sekavuus - 1/00
01.01.2000
Parkinson-postia 1/2000
Kuten muitakin tauteja sairastavilla myös parkinsonpotilailla saattaa olla psyykkisiä oireita, esim. tuskaisuutta ja masennusta. Erityisesti vanhemmalla iällä monella ihmisellä, sairastipa hän Parkinsonin tautia tai ei, saattaa ilmetä epätavallisen paljon myös mustasukkaisuutta, aistiharhoja ja harhaluuloja sekä muistin heikkenemistä.
Aistiharhat voivat liittyä korkeaan ikään, yksin elämiseen, kuulon ja näön huononemiseen ja myös Parkinsonin tautiin. Lievimmässä muodossa nämä voivat esiintyä esim. yöllisinä “villeinä” unina.
Aistiharhoja esiintyy erityisesti yöllä, mutta myös päivällä, jos niitä on paljon. Usein ihminen ymmärtää, etteivät aistiharhat ole todellisia. Tavallisin aistiharha on epämääräinen ihmishahmo.
Parkinsonin taudissa käytetyt lääkkeet voivat lisätä aistiharjoja, jopa osin aiheuttaa niitä. Lähes kaikki Parkinsonin taudin hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa aistiharhoja.
Joskus parkinsonpotilaalla voi olla harhaluuloja. Hän saattaa esim. olla vakuuttunut puolisonsa uskottomuudesta. Harhaluulojen ilmaantuminen on tavallisinta dopamiiniagonisti-hoidon yhteydessä.
Samojen lääkkeiden käyttöön voi liittyä myös maniaa, joka ilmenee ylenpalttisena touhuamisena ja valvomisena tai esim. omaisuuden hävittämisenä.
Vaikein muoto on sekavuustila (delirium). Sitä ilmenee pääsääntöisesti vanhuksilla, joiden henkinen suorituskyky on häiriintynyt.
Jos aistiharhoja ilmenee, on syytä kääntyä neurologin puoleen. Harhat häviävät Parkinson-lääkkeitä
vähentämällä, mutta ongelmia voi silloin aiheuttaa Parkinson-oireiston lisääntyminen. On myös osattava valita lääkkeiden välillä.
Ongelmallista on myös se, että lähes kaikki psykiatrisessa sairaanhoidossa harha-aistimusten hoitoon käytetyt lääkkeet eli “neuroleptit” estävät Parkinson-lääkkeiden edullisenkin vaikutuksen ja lisäävät Parkinsonin taudin oireita. Nämä lääkkeet jopa aiheuttavat Parkinsonin tautia muistuttavan jäykkyyden ja hidasliikkeisyyden aivan kuten terveillekin ihmisille.
Lääkehoidon tasapainottaminen vaatii lääkäriltä tietotaitoa
Lääkehoidon tasapainottaminen voi olla hankalaa ja vaatii lääkäriltä tietotaitoa.
Hoidossa voidaan käyttää “epätyypillisiä neurolepteja”, kuten melperoni, klotsapiini, olantsapiini ja sulpiriili, pieninä annoksina ilman, että oireet paljonkaan lisääntyvät.
Nämä lääkkeet eivät juurikaan aiheuta terveille Parkinson-oireita eivätkä myöskään merkittävästi pahenna parkinsonpotilaiden oireita.
Eniten tutkittua tietoa on klotsapiinista (Clozapine®, Froidir®, Leponex®). Hoito on aloitettava
sairaalassa osastolla, sillä lääke voi vähentää valkoisten verisolujen määrää. Hoidon alussa laboratiorikokeita onkin otettava varsin usein.
Ongelmia aiheuttavat myös ensimmäisinä hoitopäivinä esiintyvät voimakas väsyneisyys ja uneliaisuus.
Joillakin ilmenevä sekavuustila menee useimmiten ohi muutamassa päivässä hoitoa jatkettaessa.
Parkinsonpotilaat näyttävätkin olevan lääkkeelle paljon herkempiä kuin terveet, ja siitä syystä lääkkeeseen totuttaminen aloitetaan pienillä annoksilla.
Kokemukseni mukaan olantsapiinistä (Zyprexa®) on hyötyä pieninä päiväanoksina (5-10 mg). Sen käyttö on helpompaa kuin klotsapiinin, sillä osastohoito ja verinäytteiden otto ei sitä käytettäessä ole tarpeen.
Sulpiriiliä (Suprium®) olen käyttänyt lähinnä yönaikaisiin näkyihin pieninä annoksina (50 mg yöksi).
HEIKKI TERÄVÄINEN
Neurologi
Liitetiedosto:
