Parkinsonin tauti harvoin ainut syy seksuaalielämän ongelmiin - 3/93

Parkinson-postia 3/93

Seksuaalisuus on osa suojatonta sisintämme, siksi henkisen ja fyysisen tilan muutokset näkyvät

Parkinsonin tautia sairastavat ovat useimmiten 60-70-vuotiaita. Naisilla ikääntyminen tuo normaalistikin mukanaan hormonaalisia muutoksia ja limakalvojen kosteuden väheneminen ja ohentuminen vaikeuttavat yhdyntää. Vanhemmilla miehillä taas erektion saaminen voi kestää pitempään ja erektio ei ehkä enää ole niin täydellinen kuin nuorempana.

Amerikkalaisen, 1988 tehdyn tutkimuksen mukaan Parkinsonin tautia sairastavien ja heidän partnereidensa seksuaalielämän vaikeudet olivat samantyyppisiä kuin muullakin  vastaavanikäisellä väestöllä. Yleisimmiksi ongelmiksi kirjattiin halun puute, ongelmat kiihottumisessa ja orgasmin saamisessa.

Parkinsonin tautia sairastavien seksuaalielämän häiriöt eivät kuitenkaan selitettävissä pelkästään Parkinsonin taudin aiheuttamien muutosten tai lääkkeiden sivuvaikutusten perusteella. Sellaiset asiat kuin ikä, stressi ja masentuminen näyttivät olevan paljon merkittävämpiä tekijöitä.

Muutaman haastattelemani suomalaisen parkinsonpotilaan ja puolison vastaukset ovat samansuuntaisia amerikkalaisen tutkimuksen kanssa. Sairastuminen toimii monien pariskuntien kohdalla vain ongelmien laukaisijana ja vaikeudet seksuaalielämän alueella ovat ainoastaan yksi osa koko parisuhteensa problematiikkaa.

10 vuotta Parkinsonin tautia sairastanut 58-vuotias mies:

Koko 30-vuotisen avioliittoni ajan minä olen ollut seksiasioissa aloitteentekijänä. Minusta seksi on kuulunut suhteeseen itsestäänselvyytenä kuin manulle illallinen keskimäärin 1-2 kertaa viikossa.

Vaimo väitti aikoinaan, että huomioin liian vähän henkistä puolta. Moitti minua myös kiireiseksi.

Kai se niin on ollutkin. Sairastuminen vaikutti seksuaalisuuteeni heti alussa. En saanut erektiota.

Aloin myös väsyä työssä. Toisinaan yhdyntä ei onnistunut ollenkaan. En osannut päätellä, mistä oikein oli kysymys. Kävin kirurgillakin apua hakemassa. Vaimon kanssa ei asiasta puhuttu.

Asiantuntevalta lääkäriltä sain lopulta avun. Kokeiden perusteella todettiin hormonihäiriö. Sain hormonilääkityksen. Asia korjaantui neljän kuukauden lääkekuurin jälkeen. Nyt seksi sujuu ilman hormonejakin.

Myös Parkinsonin taudin hoitoon käyttämäni lääkitys lisäsi aluksi seksuaalihalujani. Vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sairauteni alkuaikoina lääkärini vaihtui usein, ja Parkinsonin taudin oireet vaivasivat monella tavoin. Nyt minua on jo useamman vuoden hoitanut sama naislääkäri.

Hänelle voin puhua vapaasti myös seksiasioista. Yhdessä vaimonkin kanssa olemme käyneet hänen vastaanotollaan. Lääkärilleni annan lääkityksestäni napakympin. Pakkoliikkeeni ovat nyt minimaaliset.

Kokeilin myös maksullisia naisia todistaakseni itselleni, että kykenen yhdyntään sairaudestani huolimatta. Ammattilaisten kanssa se onnistui aina. Tilanne oli tietysti outo ja kiihottava. Yleensä myös alkoholi kuului tilanteeseen. Se poisti sopivasti jännitystä.

Avioliitossani on nykyään monenlaisia ongelmia. Myös vaimollani on ulkopuolisia suhteita.

Meillä on kaksi aikuista lasta. Luulen kuitenkin, että pysymme vaikeuksista huolimatta yhdessä.

Olen alkanut yhä enemmän arvostaa parisuhteen henkistä puolta. Jos henkinen puoli on kunnossa, sujuu seksikin. Usein pannaan monet asiat ihan turhaan Parkinsonin taudin syyksi. Avioliitto- ja seksiongelmia voi olla ilman tautiakin. Turha kenenkään on aina tällä taudilla ratsastaa.

Pidän nykyään hyvää huolta fyysisestä kunnostani. Olen huomannut sen vaikuttavan positiivisesti koko elämääni, myös seksielämään. Periksi en halua antaa.

25 vuotta avioliitossa ollut mies, sairastanut Parkinsonin tautia 10 vuotta:

Meillä oli ennen avioliittoa molemmilla seksuaalisuhteita, joten tiesimme kyllä, mistä on kysymys.

Seksuaalielämässämme minä olen aina ollut aloitteentekijä. Ongelmitta ei parisuhteemme ole sujunut ennen sairastumistanikaan. Vaimoni syyttelee minua aina liiallisesta herkkyydestä. Sitä asiaa sairaus ei ole muuttanut miksikään. Alkuun Parkinson-lääkkeet masensivat minua ja vaikeuttivat myös seksuaalielämäämme.

Erektio-ongelmia minulla ei ole ollut. Parkinsonin taudista johtuva yleinen jäykkyys vaikeuttaa kuitenkin oikean yhdyntäasennon löytämistä. Kääntyminen on vaikeaa ja liikkeet hitaita. Erilaisia asentoja olemme kokeilleet ennen sairauttakin, joten mistään tietämättömyydestä ei ole kysymys.

Toivoisin, että vaimoni olisi nyt se aktiivinen ja kekseliäs osapuoli. Mutta sen sijaan hän syyttelee ja kysyy, että hänessäkö vika, kun seksielämämme ei suju suunnitelmien mukaan. Itse tunnen aina epäonnistuneeni, jos vaimo ei syty.

Silloin kun olen hyvässä kunnossa, onnistuu yhdyntä monessa asennossa. Kun kuntoni huonompi, en pysty muuttamaan asentoa. Vaimon kanssa näistä asioista on vaikea puhua.

.Lääkärille olen kyllä puhunut, mutta apua asiaan ei ole löytynyt.

Tämän sairauden takia herkistyy ja lääkkeet vielä lisäävät herkkyyttä. Olen muutenkin tunteellinen kaveri ja minusta hellyys on rakkaussuhteen tärkein asia. Vaimo on tässä asiassa kylmäverisempi, ei näytä tunteitaan niin helposti.

Päivä ja mieliala vaikuttavat kyvykkyyteeni enemmän kuin mitkään Parkinson-lääkkeet.

Yölääkitystä en ole vielä kokeillut.

Avioliitossamme on nykyään paljon ongelmia. Vaimoni on mustasukkainen ja syyttelee vieraissa käymisestä ilman syytä. Se on rajoittanut aika paljon seuraelämäämme, kun joka paikassa pitää olla varovainen, ettei vain antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. Vaimolla on myös alkoholiongelmia ja minua taas ei kiihota juopunut nainen. Seksiä kyllä haluan, mutta se halu kohdistuu nykyään muihin naisiin, sillä vaimon syytökset ”ei sinusta ole mihinkään” vievät minulta kokonaan yrittämisen halun.

Parisuhdeasioista ja niiden hoitamisesta olen edelleen kiinnostunut. Olen etsinyt neuvoja seksuaaliongelmiin kirjoista, luennoista ja keskusteluista. Itseään tutkimalla ja asioita sisäistämällä oppii jotain, jos haluaa.

Kun sairastuin, sanoin vaimolle, että hän voi lähteä. Hän halusi kuitenkin jatkaa avioliittoamme.

Viimeisten vuosien aikana avio-ongelmamme ovat lisääntyneet. Päätämme lähiaikoina, jatkammeko vai olisiko ero sittenkin parempi ratkaisu.

Nainen 45, ollut naimisissa 25 vuotta, kaksi lasta:

Minulle sairastuminen merkitsi oman seksuaalisuuteni löytämistä. Olin hyvin nuori, kun tutustuin mieheeni ja hän oli viime vuosiin asti ainut seksuaalikumppanini. Nyt minulla on ollut myös muutama avioliiton ulkopuolinen suhde.

Miehelleni seksi on aina merkinnyt teknistä suoritusta. Itse olen etsinyt hellyyttä ja kokenut, että en ole sitä tarpeeksi saanut. Seksuaalielämämme on kylläkin ollut mieheni aktiivisuuden ansiosta aina vilkasta. Olenhan minäkin ollut halukas, mutta mieheni on ollut aikaisemmin aloitteentekijä.

Nyt kaikki on muuttunut. Uusi lääkitys on vaikuttanut minuun erittäin positiivisesti monella tavoin.

Lääkkeet ovat selvästi lisänneet seksuaalista aktiivisuuttani. Seksielämässämme minä olen nyt aloitteentekijä. Olen myös tullut vaativammaksi. Enää minulle ie riitä pelkkä yhdyntä, vaan vaadin, että myös minä saan orgasmin.

Luulen., että oman seksuaalisuuteni löytämiseen on vaikuttaneet lääkkeiden lisäksi myös monet muut asiat. Yksi niistä on ikä. Uskallan nyt enemmän tuntea ja olla sitä, mitä todella olen. Toinen on tietysti sairastumiseni. Olen alkanut arvioida elämääni kokonaan uudella tavalla.

Vieraista miehistä en kyllä alun perin etsinyt niinkään seksiä kuin hellyyttä ja läheisyyttä, joita ilman koin kaikesta huolimatta olevani. Vieraat miessuhteet eivät teknisesti ole olleet kovin onnistuneita, mutta kaipaamaani hellyyttä olen kyllä saanut.

Ulkopuoliset kokemukset ovat parantaneet avioliittomme seksuaalista puolta. Onnistunut seksuaalielämäkään ei kuitenkaan poista kaikkia muita sairauden parisuhteeseemme tuomia ongelmia.

60-vuotias nainen, ollut avioliitossa Parkinsonin tautia sairastavan miehen kanssa 30 vuotta:

Menimme aikoinaan naimisiin rakkaudesta. Mieheni oli herrasmies, joka ei pyrkinyt pöksyihiniennen papin aamenta. Lapsia meillä on kolme. Meillä oli yhteinen yritys, jonka työt teimme yhdessä.

Kaikki sujui hyvin. Seksielämämme mieheni kanssa oli ihan tavanomaista. Olimme sukupuoliyhteydessä 1-2 kertaa viikossa ja mieheni teki kaikki aloitteet. Minun suhtautumiseni seksiin on aina ollut vähän pidättyväistä. Olen pitänyt sitä tavallaan avioliittoon kuuluvana  pakkona.

Itse en ole koskaan siitä välittänyt. Pääasia, että mieheni on ollut tyytyväinen.

Yksi syy, mikä varmasti on minua myös pidätellyt, on ollut ainainen raskauden pelkoni. Mieheni ei ole suostunut käyttämään kondomia ja minä olen joka hetki saanut pelätä ei-toivottua raskautta.

Kun mieheni sairastui, hän sai asiaan kuuluvan lääkityksen. Kaikki sujui aluksi hyvin, mutta sitten lääkitystä muutettiin. Se vaikutti voimakkaasti mieheni seksuaalisiin haluihin. Avioliitossamme alkoi helvetti, jota kesti seitsemän vuotta. Rauhallisesta elämästä ei enää ollut tietoakaan. Mieheni halusi yhdyntää viisi kertaa päivässä. Olin tuolloin vielä työssä, joten se oli jo käytännössäkin hankalaa. Ennen töihin lähtöäni olimme joka aamu yhdynnässä tunnin verran. Kun juoksin bussiin itkin, sillä olin kipeä ja väsynyt. Orgasmia mieheni ei saanut, vaan jatkuva erektio teki hänet melkein hulluksi. Elämämme pyöri nyt vain seksin ympärillä.

Ennen niin rauhallinen mieheni alkoi käydä pornoleffoissa, ostaa pornolehtiä ja vastailla lehtien kirjeenvaihtoilmoituksiin. Pelkäsin kotiinmenoa. Mieheni oli myös minusta äärettömän mustasukkainen. Seksuaalielämästämme puuttui kaikki hellyys.

Alistuin kuitenkin kaikkeen, sillä kunnioitin avioliiton periaatetta: niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Ja halusin olla myös miehelleni hyvin ymmärtäväinen hänen sairautensa vuoksi.

Pyysin miestäni puhumaan lääkärilleen ongelmistamme ja vaihtamaan lääkitystä. Tätä hän ei kuitenkaan tehnyt ja vasta itse lääkärille soitettuani, asiat alkoivat muuttua. Kun lääkitystä vaihdettiin, seksuaalielämämme palautui normaaliin päiväjärjestykseen ja mieheni mustasukkaisuuskohtaukset hävisivät.

Nyt mieheni on aika huonossa kunnossa, ja seksielämämme loppui muutamia vuosia sitten kokonaan. Minulle se on vain helpotus.

70-vuotias aviopari, miehen Parkinsonintauti todettu 12 vuotta sitten:

He ovat olleet naimisissa kolmekymmentä vuotta ja katsovat toisiinsa edelleen rakastuneesti. Mies on entinen yritysjohtaja. Avioliitossa he ovat toteuttaneet vanhanaikaista periaatetta: mies hoitaa yrityksen, vaimo kodin ja lapset.

Seksuaalielämäänsä he ovat aina olleet tyytyväisiä. Nuorena oli kylläkin rankkaa, kun oma yritys vei kaiken ajan ja lapset olivat pieniä. Heistä molemmista tuntui siltä, että ei ehtinyt olla toisen kanssa sillä tavalla kuin olisi pitänyt. Ei jaksanut muuta kuin hoitaa työn ja pakolliset velvollisuudet.

”Kun sairastuin, emme saaneet mistään tarpeeksi tietoa Parkinsonin taudista. Lääkäri määräsi lääkityksen, mutta ei koskaan puhunut mahdollisista sivuvaikutuksista. Vasta itse asiasta selvää otettuamme ja ensimmäisellä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssilla oltuamme, saimme vastaukset asioihin, jotka olivat jo vuosia vaivanneet. Monet niistä olivat pieniä käytännön ongelmia, jotka olisi voinut helposti ratkaista oikean tiedon avulla.”

”Lääkitys lisäsi selvästi seksuaalista halukkuuttani. Tuosta vaimosta en tiedä, joskus tuntuu, että hän on vähän kyllästynytkin minun aktiivisuuteeni. Lääkitystä on vaihdettukin, mutta aktiivisuuteni on pysynyt ennallaan. Olen kylläkin koko ikäni hoitanut myös fyysistä kuntoani.”

Vaimo vierellä hymyilee ja sanoo olevansa tyytyväinen seksuaalielämään: ”Vaihdevuosien jälkeen vain omat halut vähän laimenivat. Nyt ei ongelmia ole, sillä meillä on nyt riittävästi aikaa omistautua toisillemme.”

Keskustelu ja kekseliäisyys avuksi

Terveyttä ja kauneutta ihannoivassa kulttuurissamme seksuaalielämän ongelmat saavat usein ihmisten mielissä suuremmat mittasuhteet kuin olisi tarpeen. Seksilehtien fantasiakertomukset väsymättömistä rakastajista ja rakastajattarista lisäävät myös suorituspaineita ja luovat vääristyneen kuvan ihmisen seksuaalisuudesta.

Mitään yleisohjetta rakastelukertojen lukumäärästä tai tyydyttävän seksuaalielämän perusteista ei voi antaa. Ihmiset ovat erilaisia. Jos joku haluaa joka päivä, voi toisella riittää kerta kuukaudessa.

Puolisoiden kannattaa puhua toisilleen avoimesti haluistaan, peloistaan ja ongelmallisista asioista, sillä ajatustenlukijaksi meistä tuskin on kenestäkään.

Liian usein ihmiset toimivat vuosien kuluessa vakiintuneiden rutiinien mukaan: sama asento, sama aika ym. Jo totuttujen tapojen muuttaminen saattaa tuoda asiaan parannusta.

Jos Parkinsonin taudin aiheuttamat fyysiset rajoitukset ovat rakastelun esteenä. Voi oikean yhdyntäasennon löytäminen ratkaista ongelman. Ajoitukseen kannattaa myös kiinnittää huomiota.

Jos molemmat ovat väsyneitä tai lääkkeen vaikutus on häipymässä, on turha odottaa täysin onnistunutta kokemusta.

Kun avoimesti puhuminen on vaikeaa ja omat konstit eivät tunnu riittävän, kannattaa etsiä ulkopuolista asiantuntija-apua.

ARJA PASILA

Liitetiedosto: 

Parkinsonin tauti harvoin ainut syy seksuaalielaman ongelmiin.pdf