Parkinsonpotilaan virtsaamisvaivoihin ja seksuaalielämän ongelmiin löytyy apua - 1/03

PARKINSON-POSTIA 1/03

Vaasan keskussairaalan urologian klinikan ylilääkäri Peter Nylund:

Parkinsonin tautia sairastava mies kohtaa samoja vaivoja ja ongelmia kuin moni tervekin mies keski-iässä tai vanhempana. Virtsaamisvaivoja esiintyy noin 60 prosentilla ja seksuaalitoimintojen häiriöitä noin 70 prosentilla parkinsonpotilaista. Vaivat voivat olla sosiaalisen elämän kannalta hyvin kiusallisia ja haitata myös parisuhdetta.

Ongelmista kannattaa puhua avoimesti hoitavan lääkärin tai urologin kanssa. ”Apua on saatavilla ja sen myötä potilaan elämänlaatukin paranee”, sanoo Vaasan keskussairaalan urologian klinikan ylilääkäri Peter Nylund.

Iän myötä tyypillinen miesten vaiva on eturauhasen liikakasvu, joka johtaa hyvin usein virtsaamisvaivoihin. 50-vuotiaista miehistä joka toisella on eturauhasen liikakasvua, mutta se ei välttämättä vielä aiheuta oireita. 70 vuoden ikäisistä liikakasvua on jo 90 prosentilla ja puolet näistä miehistä saa vaivoja. Oireet voivat ilmetä yöllisenä virtsaamistarpeena. Urologin vastaanotolle miehet hakeutuvat yleensä joko omasta tai puolison aloitteesta, kun vaiva aiheuttaa jo huomattavaa haittaa.

Eturauhasen liikakasvun oireet voivat ilmetä myös tihentyneenä virtsaamisen tarpeena. Taudin edetessä oireet saattavat pahentua niin, että puhutaan pakkovirtsaamisesta ja pakonomaisesta virtsankarkailusta. Yksi eturauhasen sairauksista on eturauhassyöpä, joka hyvin usein oireilee samalla tavalla.

Parkinsonpotilaan potemat rakkovaivat voivat oireiltaan muistuttaa eturauhastauteja. Joskus oireiden alkuperän selvittäminen saattaa olla vaikeaa. Taustalla voi olla parkinsonpotilaalle kehittynyt yliherkkä rakko, jonka syynä on taudista johtuva hermoston tasapainon muuttuminen. Parkinsonpotilaan jarruttavat hermoradat ovat vajavaisia tai puutteellisia, ja potilas ei pysty pidättämään, kun ärsytys rakon täyttyessä muuttuu ylivoimaiseksi. Jos hänelle lisäksi kehittyy eturauhasen liikakasvutauti tai jopa eturauhassyöpä, oireet korostuvat ja vaativat perusteellisia urologisia tutkimuksia, joissa selvitetään rakon ja sulkijalihaksen toimintoja ja niiden häiriöitä.

Eturauhasleikkauksia vain harvoin

Parkinsonpotilailla on enemmän häiriöitä virtsan keräämisessä ja varastoinnissa rakkoon, mutta harvemmin rakossa olevan virtsan tyhjentämisessä. Jos potilaalla on rakon tyhjentämiseen liittyvä häiriö, sekin täytyy tutkia perusteellisesti. Eturauhasleikkauksia parkinsonpotilaille tehdään harkiten. Eturauhasen höylääminen sen liikakasvun takia saattaa johtaa virtsan pakkokarkailuun, ja silloin potilas joutuu käyttämään runsaasti vaippoja päivittäin. Isot leikkaukset – kuten virtsarakon poistoleikkaukset ja uuden virtsatien rakentaminen suoliavanteella – ovat Suomessa varsin harvinaisia. Parkinsonpotilaan virtsaamisongelmia hoidetaankin yleensä lääkkeillä, harvemmin kirurgisesti.

Oikea lääkitys tärkeää

Parkinsonpotilaan virtsaamisongelmia hoidetaan aina yksilöllisellä lääkityksellä, joka vaatii kärsivällisyyttä sekä lääkäriltä että potilaalta. Nykyään on saatavana eturauhasen liikakasvua ja sitä kautta oireita vähentäviä lääkkeitä. Yksi tällaisista hormonitasapainoon vaikuttavista lääkeaineista on ns. finasteridi, joka voi puolessa vuodessa vähentää eturauhasen liikakasvua kolmellakymmenellä prosentilla.

On myös lääkkeitä, jotka vaikuttavat parkinsonpotilailla esiintyviin muihin rakon toimintahäiriöihin. Nämä ns. antikolinergiset lääkkeet salpaavat rakon sileälihaksistoa ja vaikuttavat rakon hermoston toimintaan: yksi tällä hetkellä eniten käytetyistä lääkkeistä on Ruotsista tullut Detrusitol. Tämä lääke ei aiheuta suun kuivumista, kuten monet aikaisemmista vastaavista lääkkeistä.

Ns. alfasalpaajia käytetään nykyään hyvin yleisesti pakkovirtsaamisen estolääkityksenä eturauhasen liikakasvutaudissa. Lääke sopii osalle parkinsonpotilaista: osa saa lääkkeestä apua, osan oireet pahenevat. Yksi tällainen alun perin japanilainen lääke on kauppanimeltään Omnic. Sitä on saatavana myös kotimaisena Orionin lääkkeenä nimellä Expros.

Et ole yksin - 75 prosentilla miehistä erektiohäiriöitä

Iän myötä lisääntyvät seksuaalielämän ongelmat vaikuttavat myös parisuhteeseen, varsinkin kun seksin merkitystä nykyään helposti ylikorostetaan. On muistettava , että ihmisen seksuaalisuus on hyvin kokonaisvaltaista, ja fyysisten tekijöiden ohella oleellisesti seksuaalisuuteen sisältyy myös henkinen puoli. Kahden ihmisen välisessä suhteessa hellyyden osoittaminen, turvallisuus ja toisesta välittäminen ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita kuin sukupuoliyhdyntä.

Miehellä erektio heikkenee usein muutenkin 50 ikävuoden jälkeen. 60 ja 70 vuoden jälkeen ongelmat lisääntyvät selvästi, ja erektiohäiriöt ovat paljon oletettua yleisempiä. Kaikista miehistä niitä esiintyy peräti 75 prosentilla. Parkinsonpotilailla seksuaalitoimintojen häiriöitä esiintyy enemmän kuin kahdella miehellä kolmesta.

Impotenssia ja yliaktiivisuutta

Erektiohäiriöiden ja impotenssin ohella Parkinsonin tautia sairastavilla voi esiintyä yliaktiivisuutta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa aivoissa on paikallistettu s e k s u a l i k e s k u s, johon vaikuttavat myös parkinsonpotilaiden käyttämät hermostoa aktivoivat lääkkeet. Erektio-ongelmat ovat kuitenkin parkinsonpotilaalla yliaktiivisuutta tavallisempia.

Erektiohäiriön yhtenä syynä voi olla se, ettei siittimen paisuvainen paisu riittävästi tai ollenkaan, ja erektiota ei silloin synny lainkaan. Toinen mahdollisuus on se, että erektio syntyy, mutta penis ei ole riittävän kova päästäkseen yhdynnässä emättimeen asti. Potilaalla voi esiintyä myös yö- ja aamu-erektiota, mutta yhdyntä ei onnistu. Kolmannessa häiriötyypissä erektio syntyy ja yhdyntä onnistuu, mutta se sammuu kesken kaiken, ja siitin veltostuu kun veri katoaa peniksen paisuvaisesta. Vaikein tapaus on tietysti se, jos erektiota ei esiinny lainkaan.

Erektiohäiriöihin on monia syitä, ja yksi niistä on stressi, joka voi kenellä tahansa heikentää erektiota. Puolustushormoni adrenaliini vaikuttaa alfareseptoreihin ja salpaa erektion. Puutteellisessa erektiossa siittimen paisuvaiskudoksen sisäinen täyttöpaine ei nouse tarpeeksi sulkeakseen laskimoita. Kyse on siis tavallaan verenkierto-ongelmasta: paisuvaiseen täytyy syöksyä riittävästi verta, jotta mekanismi toimisi. Kudoskimmoisuuden on myös oltava riittävän hyvä ja paisuvaisen sileälihaksiston myötäantava, jotta sen täyttö tapahtuisi.

Potenssilääkkeistä ja pistoshoidoista apua

Viagra on vaikuttanut ratkaisevasti impotenssin hoitoon. Lääkkeenä se on helppokäyttöinen aikaisempiin verrattuna. Ennen vuonna 1998 markkinoille tullutta Viagraa impotenssia hoidettiin siittimen paisuvaiskudokseen pistoksena annetulla alprostadiili-nimisellä aineella. Pistoshoidoista potilas suoriutuu itse.

Viagrassa vaikuttava lääke on nimeltään sildenafiili, jonka paikallinen vaikutus on samanlainen kuin pistoshoidossa. Uprima, jossa vaikuttavana aineena apomorfiini, ja uusimpana Cialis (vaikuttavana aineena tadalafiili), ovat Viagran jälkeen markkinoille tulleita impotenssin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Sen paremmin Viagra, Uprima kuin Cialiskaan eivät vaikuta ilman seksuaalista kiihotusta.

Parkinsonpotilaille nämä erektiokykyä parantavat lääkkeet sopivat siinä kuin muillekin impotenssista kärsiville. Viagraa ja Cialista ei voi käyttää, jos potilaalla on sydänvaivoja ja hän syö nitroja.

On tärkeää, että impotenssilääkkeen annostus on sopiva. Mikäli lääkkeet eivät vaikuta toivotulla tavalla, voidaan käyttää edelleen pistoshoitoja.

Joskus häiriönä on se, että erektio tapahtuu, mutta se ei johda siemensyöksyyn. Tähän voi syynä olla se, että siemennestettä ei muodostu. Tavallisemmin se johtuu rakon kaulan ja sen sisäisen sulkijalihaksen häiriötilasta. Hyvin usein tätä esiintyy eturauhasen höyläysleikkauksen jälkeen: mies saa orgasmin, mutta ei siemennestettä, koska se karkaa ylös virtsarakkoon päin ja poistuu vasta virtsan mukana. Koko orgasmin puuttuminen taas voi johtua hermohäiriöistä.

Kumppanin tuki tärkeää

Aikaisemmin ennen erektiohäiriöihin tarkoitettujen lääkkeiden tuloa, tehtiin paljon verisuonikirurgisia leikkauksia. Kirurgisena hoitona voidaan korjata viallisia laskimoita sekä ohittaa tukkeutuneita valtimoita. Leikkaustekniikoita on runsaasti, mikä osaltaan selittää sen, ettei hyvää verisuonikirurgista toimenpidettä ole vielä keksitty.

Lääkehoidosta on erektiohäiriöissä suuri apu. Erektion epäonnistuminen on miehelle usein arka ja hänen itsetuntoonsa vaikuttava kipeä asia. Se luo miehelle paineita ja aiheuttaa stressiä. Parkinsonpotilaan elämää rasittavat monet pitkäaikaissairauden tuomat ongelmat, ja hän voi kokea seksuaali-toimintojen häiriöt usein moninkertaisina. Kumppanin ymmärtämys ja tuki ovatkin hänelle hyvin tärkeitä asioita.

Asenteet seksuaaliongelmiin ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi myönteiseen suuntaan. Miestenkin on nykyisin helpompi puhua ongelmistaan lääkärille, kun erektio-ongelmista ja impotenssista puhutaan julkisesti.

Parkinsonin tautiin liittyvä jäykkyys ja liikkeiden hitaus voivat vaikeuttaa myös sopivan yhdyntäasennon löytämistä, ja uusia asentoja kannattaakin kokeilla rohkeasti. Tämä vaatii kumppanilta paljon suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Asioista kannattaa puhua avoimesti.

Parkinsonin taudilla ei ole vaikutusta kivesten toimintaan eikä hormonituotantoon. Sairaus ei siis vaikuta sperman tuotantoon eikä sen laatuun, ja potilas voi tulla isäksi kuten kuka tahansa tervekin mies. Peter Nylundin mukaan on ilo nähdä, kuinka moni potilas on onnellinen saatuaan apua kipeisiin ongelmiinsa.

JOUNI KOSKIVIRTA Artikkeli perustuu Vaasan keskussairaalan urologian klinikan ylilääkäri Peter Nylundin haastatteluun.

Liitetiedosto: 

Parkinsonpot_virtsaamisvaivoihin_seksuaalielamaan_apua.pdf