Parkinsonpotilaille sopimattomia lääkkeitä - 4/00
01.04.2000
Parkinson-postia 4/2000
Useimmat lääkkeet sopivat ongelmitta parkinsonpotilaalle. Esimerkiksi tavallisten särky- ja kuumelääkkeiden (kuten Aspirin, Disperin, Burana, Orudis, Panadol, Voltaren jne.) ja antibiootit (kuten penisilliini tai sulfa) ei pitäisi aiheuttaa ongelmia eikä niillä ole haitallisia yhteisvaikutuksia Parkinsonin taudin lääkkeiden kanssa. Samoin sopivat tavallisimmat vitamiinit sekä hormonit.
Psykiatriset lääkkeet:
Vahvat psyykenlääkkeet eli neuroleptit ovat sopimattomia parkinsonpotilaalle, koska ne pahentavat oireita. Lääkkeet aiheuttavat parkinsonoireita sellaisillekin, joilla ei ole Parkinsonin tautia. Näillä lääkkeillä hoidetaan mm. harhaluuloja, aggressiivisuutta, levottomuutta, joskus jopa unettomuutta.
Näihin lääkkeisiin kuuluvat mm. Buronil, Fluanxol, Klorproman, Largactil, Levozin, Melleril, Melpax, Moban, Neulactil, Nozinan, Orsanil, Pacinol, Peratsin, Serenase ja Truxal.
Uudemmat neurolepti-lääkkeet, kuten Risperdal, Serdolect ja Zyprexa, sopivat vähän paremmin, kun niitä käytetään pieninä annoksina. Leponex tai Froidir sopisivat esimerkiksi harhojen hoitoon, mutta voivat aiheuttaa vaarallisia verimuutoksia. Tämän vuoksi lääkitys on aloitettava aina sairaalassa ja verikokeita pitää ottaa säännöllisesti.
Suurin osa masennuslääkkeistä sopii parkinsonpotilaalle. Jos käytössä on Eldepryl eli selegiliini ei sen kanssa suositella käytettäväksi Fontexiä eli Senoniiliä (muita nimiä Fluoxetin, Seromex).
Eldeprylin kanssa ei sovi myöskään masennuslääke Aurorix eikä petidiini-niminen vahva kipulääke.
Eldepryl-hoito on myös hyvä lopettaa ennen leikkaushoitoja. Pertriptyl-niminen lääke on sopimaton, koska se sisältää neuroleptiä. Busparin käyttö, ainakin yhdessä levododopan ja Eldeprylin kanssa, voi myös aiheuttaa ongelmia. Sulpridi-niminen lääkeaine eli Suprium ei sovi useimmille potilaille kuin pienenä annoksena.
Ahdistuksen hoitoon käytettävät lääkkeet
Alprox, Diapam, Opamox, Oxepam, Risolid, Tensopam ja Temesta sopivat pieninä annoksina. Suurina annoksina ne voivat väsyttää liikaa ja aiheuttaa lihasheikkoutta, joka voi näkyä esimerkiksi huimauksena tai kaatuiluna. Myös uudet unilääkkeet eli nukahtamislääkkeet (Dormicum, Halcion, Imovane, Normison, Stilnoct, Tenox, Zopinox) sopivat, tosin niitähän ei pitäisi käyttää säännöllisesti.
Pahoinvointilääkkeet ja huimauslääkkeet:
Stemetil lisää oireita eikä sovi parkinsonpotilaalle. Myös Metopram ja Primperan pahentavat oireita, mutta voivat käydä tilapäisesti pieninä annoksina. Näitä lääkkeitä ei muutenkaan saisi käyttää jatkuvasti.
Sydän- ja verenpainetautilääkkeet
Usein parkinsonpotilaan verenpaine pyrkii vuosien mittaan laskemaan. Lisäksi lähes kaikki Parkinsonlääkkeet alentavat verenpainetta. Erityisesti Eldepryl-lääke voi joillain laskea verenpainetta merkittävästikin, vaikka se useimmilla ei sitä teekään. Tämän vuoksi kaikkien verenpainelääkkeiden kanssa on oltava varovainen, vaikka ne eivät sinänsä Parkinsonin tautiin vaikuta. Niiden annostusta on vähennettävä tai joskus jopa käyttö kokonaan lopetettava, jos verenpaine laskee liikaa.
Eräät mm. Espanjassa käytetyt ns. kalsiumsalpaaja-verenpainelääkkeet eivät sovi. Myös meillä käytössä olevilla kalsiumsalpaajilla voi olla neurologisiakin sivuvaikutuksia (esim. Cardizem, Dilpral, Dilzem, Isoptin, Norvasc, Verpamil), ja ne ovat joskus pahentaneet Parkinsonin taudin oireita tai aiheuttaneet terveillekin parkinsonin oireita.
Sembrina-nimisen verenpainetaudin hoidossa käytetyn lääkkeen suhteen pitää myös olla varovainen, koska se voi aiheuttaa parkinsonismin oireita ei parkinsonpotilaillekin. Sama koskee eräitä rytmihäiriölääkkeitä. Mexitil ja Cordarone nimillä myytävien lääkkeiden sisältämien aineiden on kuvattu aiheuttaneen parkinsonismin oireita harvoissa tapauksissa. Myös klonidiini-nimisen verenpainelääkkeen (Caprysin, Catapresan) on havaittu huonontavan levodopaa sisältävien parkinsonlääkkeiden (Aktipar, Kardopal, Madopar, Sinemet) tehoa.
Muut lääkkeet:
Rautatablettien käyttö estää sekä levodopan (Aktipar, Kardopal, Madopar, Sinemet) että uusimman parkinsonlääkkeen, entakaponin (Comtess), pääsyä vereen ja näin huonontaa parkinsonlääkkeiden tehoa. Rautatablettien ja näiden lääkkeiden ottamisen välin pitäisi olla 2-3 tuntia.
Myös ruuan valkuainen ja ns. terveysjuomien sisältämät aminohapot estävät levodopa-lääkkeiden pääsyä suolistosta vereen. Parhaiten levodopa imeytyykin, jos ottaa sen noin 1/2-1 tuntia ennen ruokaa.
Joskus on eduksi jopa suunnitella päiväajaksi valkuaisköyhä dieetti ja nauttia tarvittava valkuaisaine vasta iltalääkkeiden ottamisen jälkeen. Samoin voi menetellä rautatablettien kanssa.
Mahan happamuutta vähentävät ns. antasidat, kuten Balancid, Gaviscon, Link, Novaluzid, PeeHoo, PH maxi, Refluxin, Rennie, Topalkan, voivat huonontaa ainakin pitkävaikutteisen levodopaa sisältävän Madopar-kapselin (Madopar HBS) tehoa.
Fenytoiini-niminen vanha epilepsia-lääke heikentää levodopan tehoa, kuten monen muunkin lääkkeen. Papaverin-nimistä lääkettä käytetään joskus mm vatsakipujen hoidossa sekä aivoverenkiertoa parantamaan. Se voi haitata levodopa-lääkkeiden (Aktipar, Kardopal, Madopar, Sinemet) vaikutusta.
Parkinsonin taudin hoidossa käytettävät ns. antikolinergiset lääkkeet, kuten Akineton, Artane, Ipsatol, Norflex, hidastavat mahan toimintaa ja voivat häin huonontaa levopan pääsyä vereen. Toisaalta ne lievittävät Parkinsonin taudin oireita eli lopputulos niiden yhteiskäytöstä levodopan kanssa voi olla hyödyllinen.
Antikolinergisiä valmisteita käytetään myös vatsakipujen ja virtsarakon liikatoiminnan hoidossa ja myös nämä lääkkeet voivat siis heikentää levodopan tehoa. Näitä valmisteita ovat mm. Buscopan, Cetiprin, Cystrin, Detrusitol, Ditropan, Egazil Duretter, Gastrodyn, Librax, Litalgin, Oxybutynin, Spasmo-Oxepam. Näitä valmisteita kannattaa ottaa eri aikaan kuin Aktiparia, Kardopalia, Madoparia tai Sinemetiä. Kahden tunnin ero yleensä riittää.
Naishormonien vaikutusta kannattaa seurata, joskaan tästä ei ole parkinsonpotilaita koskevia hyviä tutkimuksia. Estrogeenien käyttöön on liittynyt lisääntynyt määrä parkinsonoireita mm. neuroleptien käytön yhteydessä.
Neurologit
SEPPO KAAKKOLA
HEIKKI TERÄVÄINEN
Liitetiedosto:
