Parkinsonpotilas ja ajokyky - 4/03
01.04.2003
Potilaan ja joskus myös hänen läheistensä voi olla vaikea arvioida toimintakyvyn muutosten merkitystä ajoturvallisuudelle. Meillä on tapana mieltää autolla ajaminen vain näöntarkkuutta ja hallintalaitteiden käsittelyä vaativaksi. Ajokykyä saatetaan pitää täysin normaalina, kunhan hallintalaitteiden käsittely tutulla ajoreitillä sujuu ja auto pysyy tiellä.
Tällöin jää huomaamatta ero rutiinimaisessa arkielämässä riittävän taitotason ja liikennetilanteissa vaadittavan taitotason välillä. Vaikka toimintakyvyn heikkeneminen ei haittaisikaan itsenäistä kotona selviytymistä, ongelmia voi tulla vaativissa liikennetilanteissa. Rutiininomainen ajaminen kaikkein tutuimmissa tilanteissa saattaa vielä sujua ongelmitta, mutta tutuillakin reiteillä voi tulla yllättäviä tilanteita, joissa on pystyttävä havainnoimaan tehokkaasti, tekemään nopeita päätöksiä ja toimimaan viipymättä.
Hidas toimintakyvyn muuttuminen
Parkinsonin taudin oireet lisääntyvät yleensä hitaasti vuosien kuluessa. Aina toimintakyvyn heikkenemistä ei itse pysty arvioimaan luotettavasti. Siksi jossain vaiheessa on tarpeen pysähtyä pohtimaan, onko auton kuljettaminen liikenteessä edelleen turvallista. Ajokyvyn edellytysten arviointi on tarpeen, kun potilaalle, läheiselle tai terveydenhuollon henkilökunnalle on herännyt huoli ajamisesta. Ajokykyasioissa on syytä ottaa yhteys omaan hoitavaan lääkäriin viimeistään silloin, kun arkirutiineissa selviämisessä alkaa olla vaikeuksia. Taulukossa 1 kuvatut käytännön ajamisen ongelmat voivat vaatia yhteydenottoa jo aikaisemmin.
Oireiden aaltoilu, sairaudentunto ja harkintakyky
Mikäli parkinsonpotilas kykenee ottamaan toimintakykynsä rajoitukset huomioon, autolla-ajo voi olla riittävän turvallista. Aina oma arviointi tilanteesta ei kuitenkaan ole luotettava. Ihminen tottuu yllättävän hyvin hitaasti lisääntyviin oireisiin ja niiden aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Hän ei siis välttämättä itse huomaa, milloin ollaan pisteessä, jolloin ajaminen ei enää ole turvallista. On lisäksi luonnollista, että jokainen haluaa yrittää pysyä mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään, vaikka huomaisikin toiminnoissaan muutoksia. Pääsääntöisesti ajaminen ei ole enää riittävän turvallista silloin, kun alkaa olla selviä vaikeuksia selviytyä ajamista paljon yksinkertaisemmista arjen askareista.
Joskus itse sairaus saattaa heikentää omaa arviointikykyä. Tällöin läheisten rooli tulee keskeiseksi. Potilaan kannattaa kuunnella tarkoin korvin läheisten arvioita ja huolestumista ajokyvystä. Usein esimerkiksi kyydissä istuva puoliso saa varsin hyvän käsityksen toimintakyvyn hitaasta muuttumisesta ja ajamisen alentuneesta turvallisuudesta.
Parkinsonin tautiin liittyy usein oireiden aaltoilua: kun lääkitys vaikuttaa hyvin, vointi ja myös ajokyky voivat olla täysin kunnossa. Kun taas lääkevaikutus puuttuu tai on heikko, reaktiot ja liikkeet ovat hitaat. Tämä oireiden vaihtelu asettaa potilaiden ja läheisten arviointikyvylle kovat vaatimukset. On osattava punnita oikein mm. lääkkeen vaikutuksen kesto. Niillä, joilla ei esiinny lääkevaikutuksen keskenloppumista, tämä on helpompaa.
Osalla potilaista esiintyy ns. off–vaiheita, jolloin lääke ei vaikuta ja Parkinson-oireet korostuvat hyvin yllättäen. Voimakkaat tilanvaihtelut voivat lyhentää turvallisen ajamisen aikajaksot niin olemattomiksi, että tilavaihtelut sinällään voidaan katsoa turvallisen liikenteessä selviämisen esteeksi. Jos parkinsonpotilaalla esiintyy tilanvaihteluita, ajomatkat kannattaa suunnitella lyhyiksi. Matkoihin on syytä varata riittävästi aikaa, ja aina on oltava valmis pysäyttämään auto tien sivuun ja odottamaan, kunnes seuraava lääkeannos alkaa vaikuttaa.
Tiedonkäsittelyn hidastuminen ja juuttuvuus
Keskeisin tiedonkäsittelytoimintojen muutos parkinsonpotilaalla on tiedonkäsittelyn hidastuminen ja juuttuvuus. Toiminnot saattavat käynnistyä hitaasti, mikä voi haitata sekä liikenteessä tarvittavaa laaja-alaista oikeiden kohteiden havainnointia että havaintojen pohjalta tehtäviä päätöksiä. Esimerkiksi ohittaessa on syytä olla korostuneen varovainen, koska sekä päätösten tekemiseen että niiden toteutukseen kuluu nopeassa ohitustilanteessa herkästi liikaa arvokkaita sekunteja.
Liikenteessä tarvitaan ennen kaikkea kykyä tehdä moniosaisia valintoja ja päätöksiä.. Useimmissa liikenneturvallisuuden kannalta kriittisissä tilanteissa kuljettaja joutuu hetkessä havaitsemaan ja punnitsemaan mielessään monenlaista tietoa, jonka perusteella toimintapäätös syntyy.
Kun päätöksenteko hidastuu ja joustavuus heikkenee, ajamisesta voi tulla kohtuuttoman hidasta, kun ajaja joutuu verkalleen ajamalla varmistelemaan turvallisuuttaan.
Se, ettei joku pysy muun liikenteen rytmissä, aiheuttaa monia vaaratilanteita muille. Hitaus ja jähmeys saattavat aiheuttaa myös sen, että kuljettaja ajaa risteyksissä liian pitkälle, jolloin törmäysriski toiseen autoon tai jalankulkijaan lisääntyy huomattavasti. Ajamisesta tulee hyvin epätasaista: kuljettaja huomaa vaaratilanteen liian myöhään ja hidastaa tai kiihdyttää muun liikenteen kannalta epätarkoituksenmukaisesti ja vaarallisesti tai tekee äkkinäisiä ohjausliikkeitä.
Liiketoimintojen muutokset
Tyypillisesti miellämme auton kuljettamisen lähinnä auton hallintalaitteiden käsittelynä ja keskeisen näön terävyytenä. Parkinsonpotilaan ajokyvyn arvioinnissa liikuntakyky on kuitenkin vain yksi tekijä. Havainnoinnin ja päätöksenteon varmuus sekä harkintakyky ovat pelkkää motoriikkaa keskeisempiä ajamisessa. Vaikka potilas olisi ajanut autoa vuosikymmeniä ja näin harjaantunut hallintalaitteiden käsittelyyn, se ei riitä. Hallintalaitteiden käsittelyn ongelmat eivät yleensä ole merkittävin turvallisen ajamisen este, vaan muut aivotoiminnan muutokset vaikuttavat ajokykyyn huomattavasti enemmän. Tätä monen on vaikea ymmärtää.
Potilaalla voi olla vaikeuksia monen havainnon yhteen sovittamisessa tai monen peräkkäisen liikesuorituksen toteuttamisessa. Tällöin hallintalaitteiden käsittely ei toteudu enää automaattisesti sujuvana ketjuna, vaan yksi vaihe kerrallaan. Tietoinen pinnistely lisää tarkkuutta, mutta hidastaa toimintoja. Jos Parkinsonin tauti aiheuttaa vaikeuksia liikkeiden käynnistymiseen ja liikesarjojen toteutuksen sujuvuuteen, potilas joutuu auton hallintalaitteita käsitellessään varmistamaan liikkeitään ja keskittymään niihin. Tällöin aivojen kapasiteetista riittää vähemmän liikennetilanteiden havainnointiin ja niissä sujuvaan toimintaan.
Pakkoliikkeet tai hitauden ja jäykkyyden herkkä lisääntyminen vaikeuttavat hallintalaitteiden käsittelyä etenkin vaativammissa tilanteissa. Tasainen ajaminen voi sujua kohtalaisen hyvin, mutta vaaratilanteet tai muu vaativuus lisäävät jännitystä. Stressitilanteessa kädet ja jalat voivat jäykistyä ja hidastua huomattavasti ja vapina tai pakkoliikkeet voivat lisääntyä haittaaviksi. Nämä kaikki vaarantavat ajoturvallisuutta. Pään pakkoliikkeet voivat haitata havainnointia, ja käden otteen jäykistyminen voi vaikeuttaa ohjaamista.
Lääkityksen merkitys
Tehokkaan havainnoinnin ja päätöksenteon perustana on riittävä vireystila. Toimintakyvyn heikentyessä ihminen joutuu ponnistelemaan normaalia enemmän, mikä lisää väsyvyyttä. Väsyneenä havainnointikyky kapeutuu ja päätösten tekeminen hidastuu entisestään.
Pramipeksolin ( Sifrol®) käyttäjillä on kuvattu muutamia tapauksia, joissa potilas on nukahtanut rattiin kohtalokkain seurauksin. On kuitenkin syytä muistaa, että kaikki dopaminergiseen hermovälitykseen vaikuttavat lääkkeet voivat lisätä uneliaisuutta ja aiheuttaa nukahtamisriskin ajaessa. Siksi pitkiä yhtäjaksoisia ajoja on syytä välttää. Taukoja ei tarvita vain kipeytyvien paikkojen venyttelyyn, vaan myös vireystason lisäämiseen. Väsyneenä ei ajamaan kannata lainkaan lähteä.
Ajokykyä tutkittaessa, etenkin ajokoetta tehtäessä, on tärkeä tietää, milloin potilas on viimeksi ottanut lääkkeensä, eli vaikuttaako lääke vai ei. Potilas pystyy yleensä arvioimaan melko hyvin lääkevaikutuksensa tason. Ennen ajokoetta ei ole suositeltavaa ottaa ylimääräistä lääkeannosta. Tärkeintä on, että arvio tehdään mahdollisimman paljon normaalia vastaavassa tilanteessa. Useimmat eivät kärsi tilanteesta, jossa lääkevaikutus on turhankin voimakas ja aiheuttaa pakkoliikkeitä. Kuitenkin voimakkaat pakkoliikkeet ovat ajamisen kannalta ongelma, jos ne haittaavat havainnointia ja hallintalaitteiden käsittelyä.
Parkinson-lääkitys voi aiheuttaa joskus näköharhoja. Jos harhanäkyjä esiintyy, on syytä kääntyä oman lääkärin puoleen. Selvää on, ettei ajaminen harhanäkyjen esiintyessä tule kysymykseen.
Vaikka yksittäisten tekijöiden vaikutus olisi vähäinen, monen tekijän kasautuminen voi heikentää autolla-ajon turvallisuutta ( Taulukko 2 ). Esimerkiksi masennus ja siihen liittyvät nukkumisvaikeudet voivat heikentää keskittymiskykyä ja hidastaa toimintoja jaksamista vaativissa tilanteissa.
Parkinsonin tautiin liittyvistä ajokykykysymyksistä lisätietoa:
Neurologi Timo Mäkinen
Neuroarviot Oy
Väinönkatu 6 40100 Jyväskylä
sähköposti: timo.makinen@neuroarvot.fi
kotisivu: www.neuroarviot.fi
Taulukko 1.
Hoitavan lääkärin kanssa kannattaa keskustella ajo-oikeudesta,
- kun joku läheinen on huolissaan ajoturvallisuudesta.
- kun poliisi pysäyttää ajovaikeuksien vuoksi.
- kun tilavaihteluita on usein.
- kun on voimakkaita pakkoliikkeitä tai pakkoliikkeet lisääntyvät jännittyessä.
- kun arkiasioiden muistamisessa ja muissa päivittäisissä toiminnoissa on selviä vaikeuksia.
- kun liikenteessä on sattunut läheltä piti –tilanteita.
Taulukko 2.
Vaikka ajokykysi olisi edelleen normaali, ota huomioon seuraavat asiat aina ennen ajomatkaa:
- Suunnittele ajoreitin pituus ja ajankohta niin, että lääkevaikutus säilyy parhaana mahdollisena koko matkan ajan. Varaa riittävästi aikaa –ota huomioon taukojen ja mahdollisten viivytysten vaikutus lääkityksen kestoa arvioidessasi.
- Älä lähde liikenteeseen väsyneenä tai kun sinulla on huono päivä.
- Älä käytä nukahtamislääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä kahteen vuorokauteen ennen ajoon lähtöä. Jos rauhoittava lääke on jatkuvassa käytössä, se ei välttämättä ole ajamisen este, mutta silloinkin se hidastaa reagointia.
- Muista, että Parkinson-lääkkeisiin voi liittyä lisääntynyt nukahtelutaipumus.
- Pidä huolta siitä, että autosi on ajokuntoinen myös huonolla ajokelillä ( renkaat, valot, pyyhkimet yms. )
Teksti: Pekka Kuikka, neuropsykologian erikoispsykologi, Neuroarviot Oy
Anne-Maria Kuopio, LT, neurologian erikoislääkäri, Keski-Suomen Keskussairaala
Timo Mäkinen, neurologian
erikoislääkäri, Neuroarviot Oy
Liitetiedosto:
