Parkinsonpotilas kuntotestissä - 1/02
01.01.2002
PARKINSON-POSTIA 1/2002
Viitisen vuotta Parkinsonin tautia sairastaneen oululaisen Kaarlo Herrosen, 65, sairaus oireili jo vuosia ennen varsinaista diagnoosia. Ennen sairastumistaan Kaarlo harrasti liikuntaa jonkin verran.
Nyt neljän kilometrin kävelylenkki kuuluu päivärutiineihin, ja Parkinson-kerhoon löydettyään Kaarlo on lisännyt liikuntaharrastustensa listaan jumpan ja boccian.
Lukijat saavat tämän vuoden ajan seurata Kaarlon kunnon kehittymistä. Hänen tämänhetkinen kuntonsa testattiin helmikuun alussa Oulun diakonissa-laitoksen liikuntalääketieteen klinikalla, jossa tehdään vakiokuntotestejä erilaisille ryhmille, lähinnä urheilijoille. Samat testit Kaarlolle tehdään uudestaan puolenvuoden kuluttua.
Testauksen, jossa mitattiin hapenkulutusta ja dynaamista lihaskuntoa, tekivät klinikan testauspäällikkö Hannu Kaikkonen, sairaanhoitaja Taina Linna ja sisätautien ja kirurgian erikoislääkäri Ilkka Palatsi. Testauksessa pyrittiin huomioimaan myös Parkinsonin taudin vaikutukset tuloksiin.
Jos testattava on yli 40-vuotias, eikä ole pitkään aikaan harrastanut liikuntaa, on lääkärin valvonnassa tehty testi paikallaan ja sydämen toiminnan seuraaminen EKG:n avulla välttämätöntä.
Nämä ohjeet on kirjattu myös valtakunnallisiin kuntotestauksen turvamääräyksiin. Kaarlon kohdalla toimittiin näiden ohjeiden mukaisesti. Parkinsonin tauti ei sinällään ole kuntotestin tekemisen este.
Hapenottokykyä Parkinsonin tauti ei kovin paljon heikennä, ja sairastuneet hyötyvät kaikenlaisesta peruskunnon kehittämisestä. Lihaskuntotestin tulokseen Parkinsonin taudin voisi olettaa vaikuttavan, kun sairastavalla on toispuoleisia oireita.
Testin avulla selville Kaarlon hapenottokyky ja lihaskunto
Ensimmäiseksi Kaarlo vastasi yleiseen terveydentilaansa liittyviin kysymyksiin ja siirtyi sitten testaussaliin pukeutuneena t-paitaan, verryttelyhousuihin ja lenkkikenkiin. Kaarlon (174 cm, 82 kg) rasvaprosentit mitattiin ihopoimuista käden koukistaja- ja ojentajapuolelta, lapaluun seudulta ja vyötäröltä.
Sitten kuntopyörän selkään, hengitys-maski päälle ja piuhat rintaan. Kaarlon sydänkäyrä näkyi koko ajan monitorilla ja sykettään hän pystyi seuraamaan myös sykemittarista. Kuntopyörää hän polkiessaan hän pyrki pitämään polkemisnopeuden 60 kierroksena minuutissa.
Polkupyöräergometrin vastusta lisättiin kolmen minuutin välein. Jokaisen 3 minuutin kuorman lopussa sairaanhoitaja otti sormenpäästä verinäytteen, josta määriteltiin veren laktaattipitoisuus (maitohappoarvo). Veren laktaatti antaa testin kuluessa tietoa elimistön happamuuden lisääntymisestä. Testauspäällikkö Hannu Kaikkonen kyseli koko testin ajan Kaarlon tuntemuksia rasituksen tasosta ja kuormittavuudesta, ja lääkäri seurasi sivussa testin sujumista.
Veren laktaattiarvojen, pulssin ja testattavan omien tuntemusten perusteella tiedetään, milloin testi on syytä lopettaa. Maksimisykkeen mittaaminen rasituskokeen avulla on tärkeää, koska sen perusteella voidaan määrittää sydämen toiminnan mukainen sopiva rasitustaso. Rasituskoe voi paljastaa myös jatkotutkimuksia vaativat sydänsairaudet.
Kaarlon testiä ei viety loppuun maksimaaliseen uupumiseen asti vaan vain siihen asti, että pystyttiin määrittämään hänelle sopivat harjoittelun tehoalueet. Kaarlon ikäisen henkilön laskennallinen maksimisyke on noin 168 lyöntiä minuutissa. Kaarlon työsyke raskaimmalla kuormalla oli 154 eli Kaarlon henkilökohtainen maksimisyke on hyvin lähellä iän mukaan laskettua sykemaksimia.
Kaarlon vatsalihasten kuntoa mitattiin 30 sekunnin ajan hänen noustessaan selinmakuulta istumaasentoon.
Selkälihasten voima saatiin selville, kun hän päinmakuulla nosti ylävartaloa vaakatasoon ilman aikarajoitusta. Käsiensä voimaa Kaarlo testasi nostamalla seisten 5-10 kilon käsipainoja ylöspäin vuorokäsin niin kauan kuin jaksoi. Jalkalihastestin hän teki laskeutumalla kyykkyyn ja ylös. Kaarlon tasapainoa mittaava testi on tarkoitus tehdä myöhemmin.
Oman kunnon kehittymistä voi seurata
Hengästyä ja hikoilla saa. Kannattaa seurata, pystyykö kävelemään pidemmän matkan samassa ajassa kuin aikaisemmin sykkeen pysyessä samana tai saman matkan nopeammin kuin aikaisemmin? Yleensä kunto siis noin puolen vuoden ajan paranee ja ohjelmaa pitää sen jälkeen muuttaa, jos haluaa kuntonsa kehittyvän edelleen. Aiemmin liikuntaa harrastamattomalle kunnon kohottamiseen riittää se, että kävelee teholla, joka aiheuttaa lievää hengästymistä ja hikoilua 30 minuuttia 2-3 kertaa viikossa. Arkiliikuntaa kannattaisi kuitenkin harrastaa jossain muodossa joka päivä eli tällöin liikunnan teho on kuntoliikuntaa matalampaa.
Kunnon kehitys tasaantuu 2-3 kuukauden jälkeen
Kun tietokoneen näyttämiä kuntotestauksen tuloksia verrataan valtakunnallisesti muihin saman ikäisten testituloksiin, saadaan samalla ohjeita oman kunnon kehittämiseen soveltuvista liikuntalajeista.
Noin 50 prosenttia testatuista kuuluu kuntoluokkaan kolme, 15 prosenttia luokkaan 2-3 ja 5 prosenttia luokkiin 1 tai 5 (viisi on korkein kuntoluokka, 1 matalin).
Kunnon kehitys on yleensä alussa nopeaa, mutta tasaantuu 2-3 kuukauden jälkeen. Samalla harjoitusmäärällä ja -teholla harjoittelusta tulee ylläpitävää. Mikäli kuntoa haluaa edelleen parantaa, on lisättävä joko harjoitusten useutta/kestoa tai tehoa. Uusin liikuntamuotojen aloittaminen antaa keholle uusia ärsykkeitä ja kehitys jatkuu.
Oysin neurologi Juha Korpelaisen mielestä parkinsonpotilaan kuntoa voi testata turvallisesti, sillä millekään äkkinäisille kohtauksille testi ei sairastavaa altista. Korpelaisen mielestä Parkinsonin tautia sairastavan peruskunnon kehittämiselle ei olekaan mitään esteitä.
Korpelainen kaipaisi kuitenkin parkinsonpotilaiden kuntotestaukseen vertailutaulukoita, joissa iän lisäksi huomioitaisiin sairauden vaikutukset. Parkinsonin tauti voi vaikuttaa autonomisen hermoston häiriöiden kautta verenpaineeseen ja jonkin verran pulssiin. Sairastuneiden testien tulokset voivatkin poiketa terveiden samanikäisten tuloksista.
Lihasjäykkyys voi myös vaikeuttaa polkupyöräergometritestiä ja ajotekniikan ylläpitäminen samanlaisena koko testin ajan saattaa olla vaikeampaa. Sairastavan kannattaakin oman kuntonsa kehittymistä seuratessaan muiden suoritustasoon tuijottamisen sijasta toimia itse omana verrokkinaan.
Kaarlon lihaskunto ja hapenottokyky:
l vatsalihakset 10 kertaa
puolen minuutin aikana
l selkälihakset 20 toistoa
l vasen käsi 10 nostoa
(tulokset kuuluvat kaikki
kuntoluokkaan 3)
l oikea käsi 17 kertaa
(kuntoluokka 4)
l jalat 20 kertaa puolessa
minuutissa (kuntoluokka 5)
l hapenottokyky
(kuntoluokka 3 ja 4)
Jos Kaarlo tästä eteenpäin kävelee pitäen sykkeensä tasolla 120-130/minuutissa, voi hän odottaa kuntonsa nousevan. Kaiken kaikkiaan Kaarlon kunto oli ikään nähden keskimääräistä hieman parempi.
Oulun diakonissalaitoksen liikuntalääketieteen klinikalla tehdyn epäsuora submaksimaalinen kuntotesti, jossa rasitustestiä ei tehdä aivan loppuun asti, maksaa 52 euroa ja lääkärin valvomana 194 euroa.
JUKKA TAURIAINEN
Liitetiedosto:
