Rakkaus ja runot palauttivat hymyn - 1/2008
01.01.2008
”Rakas kitaransoitto on jäänyt väkisinkin viime vuosina vähälle. Yritän kuitenkin ’rämpytellä’ jotain aina kun se on vain mahdollista”, sanoo Markku Tuomainen. Kuvassa taustalla Markun maalauksia. Hänen töihinsä on mahdollisuus tutustua ensi vuonna tähän aikaan Pyhäjoen kirjastossa pidettävässä taidenäyttelyssä.
Musiikki ja taide ovat auttaneet raahelaista Markku Tuomista, 52, purkamaan Parkinsonin taudin aiheuttamaa ahdistusta. Viime vuoden lopussa ilmestyneessä runokirjassaan ”Kevyttä kuin perhosen lento” hän puhuu luopumisen tuskasta mutta myös rakkaudesta ja elämänilosta, joista hän ei ole jäänyt paitsi sairaanakaan. Kulttuuri monissa muodoissaan oli osa Markun elämää jo ennen sairastumistaan. Kitara pysyy edelleen, pari omaa cd-levyäkin julkaisseen ja Raahen blues-yhdistyksen puheenjohtajana toimineen miehen kädessä. Öisin hän kirjoittaa ja maalaa, ja vuosien varrella pöytälaatikkoon on kertynyt runojen lisäksi myös novelleja.
”Malaustaide on ollut minulle yksi tunteiden purkukanava sairastumisen jälkeen”, kertoo monia yksityisnäyttelyitäkin pitänyt Markku, joka yhdessä Jari Johanssonin kanssa on suunnitellut Toimintakeskus Koulurannana Tahdonvoimaa-veistoksen. Koulutukseltaan 34-vuotiaaana Parkinson-diagnoosin saanut Markku on anestologian erikoislääkäri ja toimi ennen sairastumistaan Raahen aluesairaalan anestesian ylilääkärinä. Markun Parkinsonin tautiin on liittynyt paljon ongelmia ja tilanvaihteluja, joita vuosien varrella on yritetty hoitaa monella tavoin. Vuosi sitten asennettu stimulaattori yhdessä lääkehoidon kanssa on osoit¬tautunut toimivaksi hoitoratkaisuksi.
Vaikeasta sairaudestaan huolimatta Markku elää ja harrastaa. Eristäytymisen sijasta hän etsiytyy kaupungille ihmisten joukkoon pelkäämättä oman kaatuilunsa tai liikkeiden hitauden ja kankeuden aiheuttamaa ihmetystä. ”Tekemiset pitää vain ohjelmoida kulloisenkin kunnon mukaan. Olen aina ollut sosiaalinen ihminen ja aktiivinen liikkuja, eikä Parkinsonin tauti ole persoonaani siinä mielessä muuttanut. Oireitani en ole koskaan hävennyt. Toistensa kaltaisia päivät eivät tietysti ole – joukkoon mahtuu, kuten ihmisillä yleensä, huonoja ja hyviä, hetkittäin toivottomiakin. Arjen rutiineista selviämisessä minua auttaa henkilökohtainen avustaja, joka on apunani kuusi tuntia päivässä (neljä aamulla ja kaksi illalla).”
Vaikka sairaus on merkinnyt Markulle luopumista monesta hänelle tärkeästä asiasta – työstä, perheestä, omasta ko-dista ja monista harrastuksista – on hän oppinut entistä enemmän iloitsemaan kaikesta siitä hyvästä, mitä kulloiseenkin päivään sisältyy. Vuosi sitten Markku tutustui paikalliseen kulttuurivaikuttajaan ja Raahen kaupungin kulttuurijohtajana toimineeseen Soili Lankiaan. Heidän välilleen ensitapaamisella syntynyt luonteva vuorovaikutus on kehittynyt lämpimäksi ihmissuhteeksi, josta yhtenä tuloksena Markun viime vuoden lopussa ilmestynyt runokirja ”Kevyttä kuin perhosen lento”.
Monet kirjan rajuja tunteita välittävistä runoista syntyivät 1990-luvulla, kun Markun sairaus oireili pahasti. Vaikeiden asioiden vastapainona keveyttä, valoa ja väriä kirjaan tuovat monet rakkausrunot. ”Runoja kirjaa varten syntyi jatkuvasti sen painattamispäätöksenkin jälkeen. Soili kirjoitti runot puhtaaksi ja laittoi järjestykseen, tosin monien karsimisten ja miettimisten jälkeen. Kirjan ulkoasun on suunnitellut kolmesta lapsestani keskimmäinen, 21-vuotias Juho, joka toimii graafisena suunnittelijana”, Markku kertoo.
Markun kirja on herättänyt kiinnostusta, ja hänen runoiltansa Pyhäjoella sai sekä yleisön että lehdistön liikkeelle. Samalla myös Parkinsonin tauti sai huomiota. Äänensä hetkittäisen heikkenemisen ongelmat Markku ratkaisi runoja lausuessaan laulajien käyttämällä langattomalla mikrofonilla. Hän uskoo, että apuvälineenä mikrofonista olisi apua muillekin, joille heikko ääni aiheuttaa puhumisen ongelmia.
Runoillan ja lehtijuttujen ansiosta myös muut parkinsonpotilaat ovat ottaneet Markkuun yhteyttä ja ihmiset kaupungilla ovat pysäytelleet keskustellakseen kirjasta ja Markun voinnista.
”Elämässäni on nyt enemmän iloa. Tähän ovat vaikuttaneet monet asiat – seurustelu, runokirja, stimulaattori ja oikea lääkitys. Oireet ja tilanvaihtelut ovat tietysti edelleen läsnä, samoin jalkakivut, joita on lievitettävä päivittäin lääkkeillä”, toteaa Markku. ”Uskon, että vastoinkäymisistä huolimatta elämästä löytyy aina toivo, jonka jo hetken luuli kadottaneensa. Elämäilon ja toiveikkuuden ilmaantumista ei kannata kuitenkaan yksikseen odotella, vaan osallistua ja mennä ihmisten joukkoon uusia kokemuksia ja näkökulmia löytääkseen.”
”Vaikka osa entisistä ystävistä on kaikonnut, olen saanut uusia mm. Parkinsonin tautia sairastavista, joihin olen tutustunut ’nuorten ja nuorenmielisten’ tapaamisissa.” Markku myöntää, ettei terveenä lääkärinä toimiessaan voinut täysin ymmärtää, miltä sairastuneesta tuntuu. Potilaan rooliin Markku ei kuitenkaan halua käpertyä, vaikka sairaus osittain rajoittaakin hänen tekemisiään. Myöskään Soili ei ole koskaan kohdellut Markkua potilaana, vaan ihmisenä, jonka kanssa on hyvä jakaa elämää ja ajatuksia. ”Eikä sairaus ole liikkuvaisen elämisen este”, toteavat jatkuvasti menossa tai tulossa olevat Markku ja Soili.
Runokirjan hinta on 23 euroa ja sitä voi tilata suoraan Markulta esim. sähkö-postillla markku.tuomainen@pp.inet.fi tai kännykkä 050 375 0807.
Teksti Jukka Tauriainen
Liitetiedosto:
