Rasagiliini (Azilect) - uusi MAO-B-estäjä - 2/06

PARKINSON-POSTIA 2/06

Parkinsonin taudin lääkehoidossa tapahtuu

Rasagiliini on uusin, vuonna 2005 markkinoille tullut Parkinsonin taudin lääke, jota annostellaan kerran päivässä. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä levodopan kanssa. Rasagiliinin kauppanimi Suomessa on Azilect.

Parkinsonin taudin hoitoon on kehitetty uusi lääkevalmiste rasagiliini (Azilect). Rasagiliini lisää aivoissa dopamiinin pitoisuutta estämällä monoamino-oksidaasi-B- (MAO-B) entsyymin toimintaa. Rasagiliinia voidaan käyttää yksinään lievässä Parkinsonin taudissa ja pidemmälle edenneessä Parkinsonin taudissa yhdistettynä levodopahoitoon.

Yksinään käytettynä rasagiliinin siedettävyys on lumelääkkeeseen verrattava. Potilailla, joilla on tilanvaihteluita ja jotka käyttävät samanaikaisesti levodopaa, tahattomat liikkeet voivat lisääntyä. Rasagiliini annostellaan kerran päivässä. Suositusannos on 1 mg/vrk Parkinsonin taudin vaikeusasteesta riippumatta. Parkinsonin taudin hoidossa rasagiliini on ollut peruskorvattava 1.11.2005 alkaen ja erityiskorvattavuutta haetaan.

Soluviljelmätutkimuksissa todettu hermosoluja suojaava vaikutus

Rasagiliini on MAO-B-entsyymin estäjä. MAO-B:n eston vaikutuksesta aivojen dopamiinin aineenvaihdunta vähenee ja solujen ulkoinen dopamiinipitoisuus lisääntyy tyvitumakkeissa Tutkimusten mukaan rasagiliinin MAO-B:n estovaikutus on voimakkaampi kuin jo pidempään käytössä olleen MAO-B:n estäjän, selegiliinin.

Soluviljelmillä tehdyissä tutkimuksissa rasagiliinilla on todettu olevan hermosoluja suojaavaa vaikutusta. Tämä vaikutus ei kuitenkaan perustune MAO-B:n estoon, vaan sen ajatellaan selittyvän rasagiliinin muilla ominaisuuksilla kuten mitokondrioita suojaavalla vaikutuksella ja ennenaikaisen solukuoleman eli apoptoosin ehkäisyllä.

Rasagiliini saattaa myös ehkäistä liiallisen amyloidin kertymistä aivoihin lisäämällä liukoisenamyloidi-esiasteproteiinin määrää aivoissa. Selegiliinistä poiketen rasagiliini ei ole amfetamiinijohdannainen. Rasagiliinin mahdollinen hermosoluja suojaava vaikutus ja sen merkitys Parkinsonin taudissa vaatii vielä tarkempia lisätutkimuksia.

Nopeasti imeytyvän lääkkeen voi ottaa ruokailun yhteydessä

Nopeasti imeytyvä rasagiliini annostellaan tabletteina kerran vuorokaudessa. Ruoka ei hidasta sen imeytymistä, joten rasagiliini voidaan ottaa ruokailun yhteydessä. Rasagiliini muuttuu maksassa lähes täydellisesti hajoamistuotteeksi ja erittyy pääosin virtsaan. Rasagiliinin käytössä on noudatettava varovaisuutta lievässä maksan vajaatoiminnassa. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa sitä ei voi käyttää. Rutiininomaista maksa-arvojen tai muidenkaan verikokeiden seurantaa rasagiliini hoidon aikana ei tarvita. Munuaisten vajaatoiminta ei edellytä annostuksen muuttamista.

Rasagiliinia ei suositella annettavaksi samanaikaisesti muiden MAO-estäjien tai lääkkeiden kanssa, joiden vaikuttavana aineena on petidiini, efedriini, pseudoefedriini tai dekstrometorfaani. Rasagiliinia tulee käyttää varovaisesti masennuslääkkeiden kanssa.

Rasagiliinin tehoa tutkittu kolmessa kaksoissokkotutkimuksessa

Rasagiliinin tehoa Parkinsonin taudissa on tutkittu yhteensä kolmessa kliinisessä, lumelääke-kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa, joissa potilaita on ollut yhteensä yli 1500.

Yksi tutkimus on tehty taudin varhaisvaiheessa potilailla, jotka eivät olleet saaneet levodopaa tai dopamiiniagonisteja. Tutkimukseen otettiin 404 potilasta, jotka saivat joko lumelääkettä, 1mg tai 2 mg rasagiliiniä vuorokaudessa 26 viikon ajan. Tehoa arvioitiin Parkinsonin taudin kliinisen tilan arvioinnissa yleisesti käytettävän ns. UPDRS-asteikon (Unified Parkinson´s Disease Rating Scale) kokonaispistemäärällä.

Molemmat rasagiliiniannokset osoittautuivat lumelääkettä tehokkaammiksi. Ero UPDRS-pistemäärässä lumelääkkeeseen oli 4.2. pistettä 1mg annoksella ja 3.6 pistettä 2 mg annoksella. Rasagiliinin teho tässä tutkimuksessa on verrattavissa vastaavan kaltaisilla potilailla pienellä levodopa-annoksella (150 mg/vrk) todettuun lääkevasteeseen.

Rasagiliiniä on tutkittu myös lisälääkkeenä potilailla, joilla esiintyy kliinisen tilan vaihteluita ja joilla on levodopa tai muita Parkinson-lääkkeitä käytössä. Näissä tutkimuksissa potilaiden päivittäinen ”off”-aika (aika, jolloin lääke ei vaikuta tai vaikutus on huono) lyheni 1.2 – 1.8 tuntia. Tämän lisäksi havaittiin UPDRS-asteikon päivittäistä toimintakykyä mittaavassa ADL-osiossa ”off”-aikana lievää paranemista rasagiliiniryhmissä lumelääkkeeseen verrattuna, ja potilaiden toimintakyky ”off”-aikana oli parempi rasagiliiniryhmissä kuin lumelääkeryhmässä. UPDRS-kokonaispistemäärssä ”on”-aikana (hyvän lääkevaikutuksen aika) sekä potilaan tilan yleisvaikutelmassa tapahtui myös paranemista.

Tutkimuksessa, jossa tutkittavat saivat muun parkinsonlääkityksen lisäksi joko 1 mg rasagiliiniä, 200 mg entakaponia jokaisen levodopa-annoksen yhteydessä tai lumelääkettä, havaittiin, että rasagiliinin ja entakaponin vasteet olivat hyvin samankaltaisia. Positiivinen vaikutus tuli esiin sekä ”off”-ajan vähenemisenä että ”on”-ajan pidentymisenä. Suurin osa ”on”-ajan lisäyksestä havaittiin ilman haitallisia tahattomia liikkeitä.

Kohenemista havaittiin myös potilaan kliinisen tilan yleisvaikutelmassa, UPDRS-asteikon motorisia toimintoja arvioivan osion pistemäärässä ”on”-aikana sekä saman asteikon päivittäistä toimintakykyä arvioiva ADL-pistemäärässä. Muutokset olivat rasagiliini- ja entakaponi-ryhmissä hyvin samanlaisia, mutta on huomioitava, että tutkimusta ei varsinaisesti suunniteltu vertailemaan näitä kahta lääkettä toisiinsa.

Hyvin siedetty lääke

Kliinisissä tutkimuksissa rasagiliini on ollut hyvin siedetty. Käytettäessä rasagiliiniä yksinään, hoidon aikana ilmaantuneet haittatapahtumat olivat yhtä yleisiä ja niiden luonne oli samanlainen kuin lumelääkkeellä. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin rasagiliinia, entakaponia ja lumelääkettä pitemmälle edenneessä Parkinsonin taudissa, dopaminergisten haittojen yleisyys oli yhtä suuri kaikissa hoitoryhmissä.

Toisessa, vastaavan kaltaisella potilasjoukolla tehdyssä tutkimuksessa rasagiliini aiheutti merkittävästi enemmän tahattomia liikkeitä, painon laskua, ruokahaluttomuutta ja oksentelua kuin lumelääke. Molemmissa tutkimuksissa hoidon keskeytykset haittojen takia olivat yhtä yleisiä sekä tutkimuslääkkeitä että lumelääkettä saaneilla potilailla. Turvallisuutta mittaavissa muuttujissa (verenpaine, pulssi, sydänfilmi, laboratoriokokeet) ei havaittu merkittäviä eroja rasagiliinin ja lumelääkkeen välillä.

Yksittäisillä rasagiliinillä suoritettuihin kliinisiin tutkimuksiin osallistuneilla potilailla on todettu melanooma, jonka yhteys rasagiliinihoitoon on kuitenkin epäselvä. Parkinsonin tautiin sinänsä liittyy lisääntynyt melanoomariski ja siksi kaikki epäilyttävät ihomuutokset olisi syytä arvioida.

On-aika lisääntyi ilman tahattomia liikkeitä

Rasagiliinilääkitystä on käytetty Suomessa Parkinsonin taudin hoitoon marraskuusta 2006 alkaen, mutta laajempaa käyttöä on toistaiseksi rajoittanut lääkkeeltä puuttuva erityiskorvattavuus.

Parkinsonin taudin varhaisvaiheessa rasagiliinin teho yksinään on todennäköisesti heikompi kuin levodopalla ja dopamiiniagonisteilla. Rasagiliini sopii hyvin ensisijaislääkkeeksi lieväoireisille nuoremmille (yleensä < 70 vuotta) potilaille. Toistaiseksi ei ole tutkimusnäyttöä, että rasagiliinin avulla voitaisiin lykätä levodopahoidon aloittamista.

Eräiden tutkimustulosten perusteella on esitetty, että rasagiliinillä voisi olla Parkinsonin taudin aiheuttaman toiminnanvajauksen etenemistä hidastava vaikutus. Mahdollisen hermosoluja suojaavan vaikutuksen osoittaminen vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimuksia.

Potilailla, joilla oli pidemmälle edennyt Parkinsonin tauti ja tilanvaihteluita, rasagiliini vähentää päivittäistä ”off”-aikaa ja lisää “on”-aikaa noin tunnilla ilman, että vaikeat tahattomat liikkeet lisääntyvät.

Kokemukset rasagiliinista näillä potilailla ovat vielä kuitenkin suppeahkot ja julkaistut tutkimukset melko lyhytkestoisia. Yksittäisen tutkimuksen mukaan rasagiliinin teho tilanvaihtelupotilailla on verrattavissa entakaponiin, mutta suoria vertailututkimuksia rasagiliinin ja muiden parkinsonlääkkeiden välillä ei ole vielä tehty.

Rasagiliini-hoito aloitetaan suoraan kliinisesti tehokkaalla ylläpitoannoksella 1 mg vuorokaudessa, annostitrausta ei siis tarvita. Lääke voidaan ottaa aterian yhteydessä tai tyhjään vatsaan. Jos potilas käyttää samanaikaisesti levodopaa, saattaa ilmaantua dopaminergisiä sivuvaikutuksia, kuten tahottomia liikeitä. Tällöin levodopan annosta on syytä pienentää tilanteen mukaan.

Kliinisten tutkimusten mukaan rasagiliini on hyvin siedetty ja turvallinen: yksinään käytettynä rasagiliinin haittavaikutusten esiintyvyys on lumelääkkeen luokkaa. Pitkäaikaiskokemukset rasagiliinin siedettävyydestä ja turvallisuudesta puuttuvat vielä.

Tehtyjen tutkimusten perusteella rasagiliini on hyvin siedetty ja turvallinen myös potilailla, joilla on muita Parkinson-lääkkeitä käytössä, kuten levodopa, dopamiiniagonistit, entakaponi, antikolinergit tai amantadiini. Rasagiliini tarjoaa odotetun lisän parkinsonpotilaan lääkevalikoimaan.

Kirjoittajat:

Jaana Suhonen

Neurologien dosentti, ylilääkäri

Jokilaakson sairaala

Tapani Keränen

Dosentti, osastonylilääkäri

Neuroalat ja kuntoutus, TAYS

Juha Rinne

Neurologian dosentti

Valtakunnallinen PET-keskus, TYKS

Liitetiedosto: 

rasagiliini.pdf