Ravinto ja Parkinsonin tauti - 1/01
01.01.2001
Parkinson-postia 1/2001
Parkinsonin taudin perimmäistä syytä ei vielä ole pystytty varmuudella osoittamaan.
Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa minkään tunnetun ravintoaineen tai vitamiinin ei ole todettu aiheuttavan varsinaista eli essentielliä Parkinsonin tautia eikä kiihdyttävän taudin etenemisnopeutta.
Mihin oireisiin ruokavalio voi tuoda helpotusta?
Kuiva suu sekä puhumis- ja nielemisvaikeudet.
Monilla Parkinson-potilailla oireena on syljen erityksen väheneminen ja sen seurauksena suun kuivuminen. Itselläni suu kuivaa, kun joudun johonkin hankalaan tilanteeseen ja/tai alan jännittää.
Suun kuivumista aiheuttavat myös eräät lääkeaineet kuten neuroleptit, depressiolääkkeet, verenpainelääkkeet sekä antikolinergit. Monien Parkinsonin tautia sairastavien ääni heikkenee ja puhuminen voi muutenkin vaikeutua. Kuiva suu tekee puheen entistä epäselvemmäksi, kun kieli tuntuu takertuvan kitalakeen.
Nielun lihasten heikentynyt toiminta puolestaan ilmenee nielemisvaikeuksina. Kun sylkeä erittyy liian vähän, ruoka joutuu nieluun liian kuivana, mikä lisää nielemisen vaikeutta.
Syljen ensisijainen tehtävä on liukastaa pureskeltu ruoka, jotta se kulkisi helposti nielun ja ruokatorven läpi mahalaukkuun. Syljen toinen tärkeä tehtävä on suuontelon voitelu ”puhekelpoiseksi”. Toisin sanoen sylkineste vähentää kitkaa huulten sisäpinnan limakalvon ja ikenien sekä hampaiden välillä. Myös kieli liikkuu takertelematta. Kolmas syljen tehtävistä on suun ”puhtaanapito”. Sylki huuhtelee hampaista ruoan tähteet, jolloin bakteereiden elinolosuhteet suussa vaikeutuvat. Sylki siis ehkäisee hampaiden reikiintymistä sekä suun limakalvon ja ienten infektioita.
Lapsia on kautta aikain neuvottu pureskelemaan ruokansa hyvin, koska pureskelu lisää syljen eritystä. Kansakoulun alaluokilla opettajani antoi ohjeen, että esimerkiksi perunaa pitäisi pureskella niin kauan, että se alkaa maistua makealta. Se on merkki, että syljen entsyymit ovat alkaneet hajottaa tärkkelystä sokeriksi. Kaikille ei noin hidastempoinen ruokailu sovi. Ainakin toisen palveluksessa oleville ruokatunti asettaa rajat, mutta ohje sinällään on hyvä. Parkinson-potilaalle sovellettuna se tarkoittaa, että mikäli kuiva suu on ongelma, ravintoaineiksi kannattaa valita sellaisia, jotka vaativat pureskelua kuten kasvikset, monet hedelmät ja pähkinät. Jos niitä käytetään lämpimiin ruokiin, niitä ei pidä kypsentää liikaa. Tällöin niiden pureskeltavuus säilyy ja makukin on parempi.
Aterioilla on syytä nauttia riittävästi nestettä. Riittävästi tarkoittaa sitä, että mitä kuivempaa ruoka on, sitä enemmän pitää juoda. Etenkin sellaisille Parkinsonin tautia sairastavalle, jolla on kuiva suu, nielemisvaikeuksia tai ummetusta, ahkera vesilasin kallistelu ruokailun yhteydessä on tärkeää. Jos pelkkä vesi maistuu tylsältä, siihen voi puristaa esimerkiksi sitruunaa. Happamuus lisää myös syljen eritystä. Jatkuva happamien juomien nauttiminen ei kuitenkaan ole suotavaa, sillä ne voivat vaurioittaa hammaskiillettä. Missään tapauksessa hampaita ei pidä harjata välittömästi happaman nesteen juonnin jälkeen. Oluen tai viinin ystävät voivat nauttia mielijuomiaan, mutta tällöin lasin kallistelussa on syytä olla jonkin verran pidättyväinen. Maitokin sopii ruokajuomaksi erinomaisesti, kunhan muistaa ottaa lääkkeet puolisen tuntia ennen ateriaa. Joillekin maito saattaa aiheuttaa myös turvotuksen tunnetta vatsan alueelle ja jopa ummetusta. Heidän on luonnollisesti syytä välttää maidon juontia.
Ummetus.
Parkinson potilaalla suolen peristaltiikka eli matamisliike hidastuu. Seurauksena on, että ruokasula viipyy suolistossa tavanomaista kauemmin. Kun nestettä imeytyy suolen seinämän kautta koko ajan, peräsuoleen keräytyvä massa on kuivaa, ellei samanaikaisesti ole nautittu runsaasti nestettä.
Kuiva ulostemassa paakkuuntuu ja lopputuloksena on ummetus. Taudin edetessä ongelma usein mutkistuu, kun taudin vaikutus autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon lisääntyy.
Myös monien Parkinson-lääkkeitten haitallisena sivuvaikutuksena on ummetus. Jos potilaalla on Parkinsonin tautiinsa liittyen tai sen lisäksi esimerkiksi kipuja, depressiota, anemiaa tai muita sairauksia, joita hoidetaan ummetusta pahentavilla lääkkeillä, ruokavalion merkitys korostuu semminkin, kun liikuntakyky aikaa myöten heikkenee.
Ummetuksesta kärsivän on syytä liikkua paljon. Lisäksi hänen on juotava päivittäin vähintään 1,5 litraa nestettä ja yritettävä nauttia mahdollisimman runsaskuituista ravintoa. Keinoja, joilla jo ”vanha kansa” laukaisi ummetuksen, ja jotka edelleen pätevät, ovat: lasillinen vettä aamulla tyhjään mahaan sekä liotetut luumut ja pellavansiemenet joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna.
Laihtuminen.
Parkinsonin tautia sairastavilla on taipumus laihtua. Syynä voi olla taudista aiheutuvat ruoansulatuskanavan häiriöt, ruokahalun puute tai lihasten jatkuvasta jännitystilasta johtuva energian kulutuksen lisääntyminen.
Kun suolen matamisliike heikkenee, suolen sisältökään ei liiku yhtä monipuolisesti kuin terveessä suolessa; sekoittumaton ruokasulamassa vain valuu eteenpäin. Koska ravintoaineet voivat imeytyä vain ruokamassan ja suolen sisäpintaa verhoavan limakalvon kosketuspinnasta, ruokasulavirran sisäosissa olevat ravintoaineet eivät pääse verenkiertoon.
Toinen syy laihtumiseen voi olla ummetuksesta ja vatsan turvotuksesta johtuva huono ruokahalu.
Jos vatsalaukun liikkeet ovat vähentynet, se tyhjenee normaalia hitaammin. Tämä aiheuttaa paineen tunteen ylävatsassa, jolloin ruoka ei maita.
Kolmantena syynä voi olla Parkinsonin tautiin liittyvä hajuaistin heikkeneminen. Herkullisilla hajuillahan on tunnetusti ruokahalua kiihottava vaikutus.
Väsymys.
Parkinsonin taudin oireisiin kuuluu myös voimakas väsymyksen tunne. Koska raskaat, rasvaiset ruoat - ja ylipäätään runsaat ateriat - väsyttävät , niitä on syytä välttää. Parkinson-potilaalle sopiva ateriointirytmi on sama kuin lääkkeiden annostelurytmi, mutta lääkkeet otetaan aina 20-30 minuuttia ennen ateriaa.
Parkinson-lääkkeet ja ravinto.
Ottaen huomioon, että lääkkeiden, etenkin levodopan, imeytymiseen vaikuttaa mm. aterioiden koostumus, runsaus ja ajoitus sekä ateriointien tiheys, ruokavaliolla saattaa olla huomattava välillinen vaikutus mihin tahansa Parkinsonin taudin oireeseen.
Valkuaisaineet pilkkoutuvat ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi, jotka imeytyvät verenkiertoon ja tiettyjen välittäjäaineiden avulla. Samanlainen kuljetusmekanismi toimii verestä aivoihin.
Levodopa on myös aminohappo ja se kilpailee imeytymisestä muiden aminohappojen kanssa.
Niiden potilaiden, joiden ”on-off-ilmiö” eli tilavaihtelut ovat merkittäviä, kannattaa ottaa tämä seikka huomioon, sillä levodopan lyhyt vaikutusaika yhdistyneenä sen hidastuneeseen imeytymiseen voi pidentää ”off-vaihetta”. Pahimmassa tapauksessa lääkkeen pitoisuus veressä saattaa jäädä alle terapeuttisen tason eli ”on-vaihetta” ei tulekaan.
Jos ainoa syy, miksi Parkinson-potilas harkitsee vähäproteiinisen ruokavalion käyttöön ottoa on levodopan hidastunut imeytyminen, hänen kannattaa harkita asiaa toisenkin kerran. Valkuaisaineet eli proteiinit ovat nimittäin elimistömme toiminnan ja kunnossa pysymisen kannalta elintärkeitä aineita. Ravinnon sisältämän valkuaisen vaikutus imeytymisnopeuteen voidaan välttää ottamalla lääkkeet tyhjään mahaan. Riittää, kun ne nautitaan noin puoli tuntia ennen ateriaa. Ohjetta kannattaa noudattaa, vaikkei ateria sisältäisikään valkuaista, sillä myös muunlainen runsas ruokamassa voi haitata levodopan imeytymistä.
Jos levodopa on ns. hitaasti luovuttavana eli depot-muotoisena valmisteena, se kannattaa nauttia yhdessä vesilasillisen ja pienen leipäpalan kanssa.
Kirjallisuudessa näkee suositeltavan valkuaispitoisen aterian nauttimista vasta kello 18 jälkeen, koska aminohapot viivyttävät levodopan imeytymistä. Uskotaan, että tästä ei aiheudu yötä vasten yhtä paljon haittaa kuin päivällä. Päin vastoin dopamiinivaikutus saattaa jopa kestää pidemmälle aamuun. En tiedä, onko tällä seikalla käytännön merkitystä, sillä mikäli lääkkeet on otettu ohjeen mukaisesti eli noin puoli tuntia ennen ateriaa, ne ovat ennättäneet imeytyä ennen kuin ruoan valkuainen on pilkkoutunut aminohapoiksi, jotka alkavat kilpailla imeytymisestä levodopan kanssa.
Jos levodopa otetaan aterian yhteydessä, sen imeytyminen toki hidastuu, mutta hajoamisnopeus pysynee vakiona, jolloin pitoisuus veressä ei saavuta samaa tasoa kuin se saavuttaisi tyhjään mahaan otetun annoksen jälkeen.
Oma dieettini.
Olen huono itseni tarkkailija. Siitä huolimatta olen yrittänyt silloin tällöin seurata ravinnon vaikutusta oireisiini, mutta en ole havainnut minkään ruoka-aineen pahentavan tilaani. Siksi en ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä miettimään, mitä suuhuni pistän. Dieetti vain rajoittaisi elämääni, lisäisi vaimoni työmäärää ja aiheuttaisi stressiä, joka puolestaan takuuvarmasti pahentaisi Parkinson-oireitani.
Toinen syy, miksi pidättäydyn vanhoissa ”normaalin ihmisen” ruokailutottumuksissa on nautinnonhalu. Rakastan hyvin tehtyä monipuolista ruokaa, johon kuuluu olennaisesti liha, kala ja maitotuotteet ja haluan nauttia niistä niin kauan kuin minulla on edes rippeitä hajuaististani jäljellä.
Ruoan tuoksuhan kiihottaa ruokahalua ja nälkä on tunnetusti paras mauste.
On minulla yksi kikka, joka tavallaan liittyy dieettiin. Jos ummetus yllättää ja jatkuu niin pitkään, että olo alkaa käydä tukalaksi eikä lisätty liikuntakaan auta, juon lasillisen vettä, johon olen liuottanut pari annospussillista ”Samarin hedelmäsuolaa”. Se on tepsinyt ainakin tämän runsaan kahdentoista vuoden ajan, jonka olen Parkinsonin tautia sairastanut - tietoisesti.
Entä tulevaisuudessa?
Tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkin myrkyt sekä mm. mangaani ja alumiini sekä eräät raskasmetallit ja mm. dopamiinin hapettuessa syntyvät myrkylliset happiradikaalit tuhoavat aivojen mustatumakkeessa eli substantia nigrassa sijaitsevia dopamiinia tuottavia soluja. Teoriassa on siis mahdollista, että esimerkiksi ruoan tai juoman mukana voisi elimistöön kulkeutua aineita, jotka aiheuttavat dopamiinikadon ja saattavat siten olla osallisina Parkinsonin taudin synnyssä.
Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan teen juonti altisti Parkinsonin taudille. Kahvilla ja kofeiinilla sen sijaan näyttäisi olevan Parkinsonin taudilta suojaava vaikutus kuten Honolulussa tehdyssä seurantatutkimuksessa osoitettiin. Edellä mainittujen tulosten pohjalta voisi olettaa, että esimerkiksi Englannissa ja Japanissa olisi keskimääräistä enemmän Parkinsonin tautia kun taas suomalaiset olisivat kahvin suojaamia. Tietääkseni asia ei ole näin, joten lisätutkimuksia tarvitaan.
Jos pystyttäisiin todistamaan, että jokin ruoansulatuskanavan kautta elimistöön kulkeutuva aine aiheuttaa Parkinsonin taudin, ravinnon koostumus ja puhtaus saisivat aivan uuden merkityksen.
Samoin, mikäli ns. hapetus-stressi-teoria osoittautuisi todeksi myös kliinisesti eli vapaiden happiradikaalien osuus Parkinsonin taudin synnyssä olisi merkitsevä, antioksidanttien käyttöä Parkinsonin tautia ehkäisemään ja sen etenemistä hidastamaan tulisi harkita uudelleen.
Kirjallisuutta:
Aho. K.: Matkakumppanina Parkinson. - Sulkava 2000; 165 siv.
Larsen, H.R.: Parkinson´s Disease: Is Victory in Sight? - Journal of Alternative and Complementary Medicine, Oct.1997; 15:10, pp. 22-24.
Preux, P.M.: Tea consumption: increased risk of Parkinson´s? - Neuroepidemiology - 2000; 19: 333-7.
Ross, G.V., Abbott, R.D., Petrovitch, H. et al.: Coffee and caffeine protect against Parkinson´s disease. - Jama 2000; 283 (20): 2674-2679.
Ari Valpas
Liitetiedosto:
