Servikaalinen dystonia ja kipu - 1/96
01.01.1996
Parkinson-postia 1/96
Servikaalinen dystonia on niskan ja hartioiden alueen pakkoliike, jossa pää kiertyy tai kääntyy pakonomaisesti johonkin suuntaan. Sairauden alkuperä on vielä tuntematon, mutta sen ajatellaan johtuvan aivojen liikkeitä ohjaavien alueiden toiminnan häiriöstä.
Aiemmin sairauden epäiltiin johtuvan psyykkisistä tekijöistä. Potilailla esiintyvät psyykkiset ongelmat liittyvät kuitenkin sosiaalisten yhteyksien vähenemiseen, kehonkuvan muutokseen ja sairauden aiheuttamiin toimintakyvyn rajoituksiin.
Suomessa on arvioitu olevan noin 500 servikaalista dystoniaa sairastavaa.. Sairastuneista valtaosa on sairauden alkaessa ollut 40 - 50-vuotiaita. Sairaus voi kuitenkin alkaa myös lapsuudessa tai vanhuusiässä. Viime vuosina servikaalisen dystonian hoitomahdollisuudet ovat huomattavasti parantuneet botulinumtoksiinihoidon ansiosta. Uuden hoidon myötä sairaudesta on saatu uutta tietoa ja tieteellinen tutkimus on lisääntynyt.
Kipututkimus
Servikaaliseen dystoniaan liittyvän kivun tutkiminen on vielä lapsenkengissä kaikkialla maailmassa.
Voidaan jopa sanoa, että aiheesta ei ole julkaistu yhtään kunnollista tutkimusta. Kipu kyllä mainitaan useissa tutkimuksissa, mutta yleensä arvioidaan vain kivun voimakkuutta.
Tampereella on vuodesta 1992 alkaen tehty tutkimusta servikaalista dystoniaa sairastavien kivuista. Tutkimus pyrkii selvittämään sairastuneiden kiputuntemuksia.
Kivun yleisyys
Kipua pidetään servikaaliseen dystoniaan liittyvänä jopa siinä määrin, että sen sanotaan erottavan tämän sairauden muista paikallisista pakkoliikkeistä. Yleensä kipua esiintyy enemmän sairauden myöhemmässä vaiheessa.
On myös arvioitu, että yhdellä potilaalla kymmenestä kivuliaat tuntemukset edeltävät pakkoliikkeen syntyä. Tampereella tutkituista potilaista 2/3:lla oli tutkimushetkellä kipua: kipu vastaa kirjallisuudessa mainittua 66-75 prosenttia.
Tutkimuksessamme olemme yrittäneet selvittää kivun luonnetta, kivuliaiden ja kivuttomien potilaiden eroja sekä lihasperäisen kivun osuutta kivun syntyyn. Olemme myös selvittäneet kivun käyttäytymistä hoidon aikana. Tutkimustulosten käsittely on vielä osittain kesken, mutta ne pyritään kokonaisuudessaan analysoimaan ja julkaisemaan tämän vuoden puolella.
Kivun luonne
Minkä tyyppistä dystoniapotilaiden kipu sitten on? Tiedetään, että 68 %:lla potilaista kipu on paikallista. Laajemmalle kivun kokee säteilevän 31 % potilaista ja sama määrä kokee haittaavan kireyden tunteen niskassaan. Useimmilla kipu paikallistuu yliaktiivisten lihasten ja niiden työtä vastustavien lihasten alueelle niskassa ja hartioissa, harvemmin koko vartaloon.
Omassa tutkimusryhmässämme potilaiden useimmiten valitsemat sanat kivun kuvailuun olivat ärsyttävä, toispuolinen ja säteilevä. Sanat kuvastavat hyvin sairauden luonnetta ja ovat odotetun tyyppisiä kroonisissa niska-hartiaseudun pakkoliikkeissä.
Kivun voimakkuus potilailla vaihtelee sairauden aktiivisuuden ja sairastamisajan mukaan. Tämä vaikeuttaa yksiselitteistä arviointia. Erään arvion kivun haittaavuudesta kuitenkin antaa se, että kaksi kolmesta potilaasta turvautuu kipulääkitykseen sairautensa aikana.
Miksi osalla potilaista on kivuliaita tuntemuksia ja 1/3 osa on täysin kivuttomia?
Tämä on ongelma, johon ei vielä ole saatu tyydyttävää vastausta. Tutkimme kahta potilasryhmää, jotka eivät eroa toisistaan iän, sukupuolen, sairauden keston tai muiden perusominaisuuksien suhteen. Mittauksissa ei ole myöskään voitu osoittaa selkeää eroa lihasarkuuksissa näiden kahden ryhmän tai terveiden koehenkilöiden välillä.
Vaikka lihasperäisillä tekijöillä on varmasti merkityksensä kivun tuntemiselle, pitänee lopullista ratkaisua hakea keskushermoston puolelta. Koska tieto kivuliaiden ja kivuttomien eroista on vielä näin niukkaa, ei ole käytössä mitään keinoa millä kivun ilmaantumista voitaisiin ennustaa tai estää.
Kivun mittaaminen
Kipu on subjektiivinen kokemus, jonka luonnetta on vaikea arvioida. Usein tyydytäänkin kivun voimakkuuden mittaamiseen erityyppisillä kipujanoilla. Vaikka kyseisen janan on todettu hyvin kuvaavan kivun voimakkuutta, ei se kerro kipuaistimuksesta kaikkea.
Monien potilaiden on myös vaikea kuvitella kipuaan pisteenä suoralla viivalla. Tämän vuoksi on kehitetty muitakin tapoja kivun kuvaamiseen. Yksi näistä on suomalainen kipusanasto, joka sisältää 56 kipua kuvaavaa sanaa. Tästä sanastosta potilas voi valita haluamansa tyyppisiä sanoja niin monta kuin sopivalta tuntuu.
Näin hoitohenkilökunta saa kuvan potilaan tuntemaan kivun luonteesta ja pystyy mahdollisesti paremmin ymmärtämään potilaan ongelmaa. Samoin sanat auttavat potilasta kuvaamaan kipuaan tarkemmin. Voidaan myös käyttää kipupiirroksia, joissa potilas värittää kivuliaat alueet. Tämä paljastaa jotain potilaan kokeman kivun laajuudesta ja sijainnista.
Edellä luetelluilla menetelmillä pyritään kuvaamaan potilaan kivun koko kirjoa kivun tarkasta sijainnista ja voimakkuudesta kivun aiheuttamaan henkiseen kärsimykseen saakka. On kuitenkin selvää, että nämä mittarit kuvaavat potilaan kipua ainoastaan tutkimushetkellä ja niiden antamiin tuloksiin vaikuttavat potilaan henkinen ja fyysinen tila tutkittaessa sekä ympäristöstä tulevat vaikutteet.
Kivun hoito
Nykyisin useimpia kipupotilaita pystytään auttamaan siten, että heidän kipunsa ainakin lievittyy.
Kivun hoitaminen on kuitenkin sitä helpompaa, mitä lyhyempikestoista se on ollut.
Servikaalisessa dystoniassa itse pakkoliikkeen hoito botulinumtoksiinilla vähentää kivuliaita tuntemuksia noin 70 %:lla potilaista, mutta ei yleensä poista niitä kokonaan. Tämän lisäksi kipua hoidetaan tavallisilla tulehduskipulääkkeillä tai lihaksia rentouttavilla lääkkeillä. Jotkut potilaat kokevat saavansa hieman apua hieronnasta tai lämpöhoidoista.
Mitä jatkossa?
Tulevaisuudessa tutkimus mahdollistaa tarkan kuvan luomisen dystoniapotilaiden kipuongelmasta.
Kivun osatekijöiden tunteminen tulee osaltaan selvittämään kivun kehittymiseen johtavia syitä sekä niitä mekanismeja, jotka sitä ylläpitävät.
Mikäli jatkossa löydetään tekijöitä, joilla voidaan ennustaa kivun ilmaantumista, olisi sillä suuri merkitys sekä potilaille että heitä hoitaville lääkäreille hoitosuunnitelmia tehtäessä.
OLLI KUTVONEN
LL
Liitetiedosto:
