Suvuittain esiintyvän Parkinsonin taudin taustalla todennäköisesti monia geenejä - 2/03

Valkoisen rodun ihmisten Parkinsonin tautiin sairastuvuusluvut ovat samanlaisia asuinpaikasta riippumatta kaikkialla maailmassa. Mustalla väestöllä sairautta esiintyy todennäköisesti hieman vähemmän. Taudin esiintyvyydessä, jota on tutkittu noin 55 vuoden ajan, ei ole havaittu ajan myötä tapahtuneita eroja.

Erot sairastuvuusluvuissa eri rotujen välillä johtuvat mahdollisesti perinnöllisistä, vielä huonosti tunnetuista riskitekijöistä, ja myös tutkimusaineistojen keruumenetelmien ja saatujen tulosten tulkintaeroista.

Miesten Parkinsonin tautiin sairastumisen riski on tutkimusten mukaan hieman suurempi kuin naisilla: erään tutkimuksen mukaan Parkinsonin tautiin sairastuu elämänsä aikana miehistä noin 2 prosenttia, naisista 1.3.

Eri tutkimusten mukaan noin 10-15 prosentilla parkinsonpotilaista on lähisuvussaan samaa tautia sairastavia. Tautiin sairastumisen mahdollisia syitä onkin etsitty myös perinnöllisyydestä, ympäristötekijöiden vaikutusten ja virustartunnan ohella.

Parkinsonin taudin perinnöllisyyteen liittyen professori Reijo Marttila on tutkinut Suomessa kaksosten tautiin sairastumista. Koska identtisten kaksosten geenit ovat täysin samanlaisia, pitäisi kummankin kaksosen sairastua. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että hyvin harvoin molemmat kaksospuoliskot sairastuvat.

”Kaksostutkimuksissa seuranta-ajan pitäisi olla riittävän pitkä, sillä tutkimushetkellä terve kaksonen voi kuitenkin olla tautigeenin kantaja ja sairastua tautiin myöhemmin. Joissakin kaksostutkimuksissa on PET-kuvauksella voitu osoittaa myös toisen kaksosparin olevan sairastumassa Parkinsonin tautiin. Tämä voisikin olla osoitus taudin suvuttaisesta periytymisestä”, sanoo neurologian erikoislääkäri Jaana Autere, joka on tutkinut Parkinsonin taudin perinnöllisyyttä suomalaisessa väestössä.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa 9000-10 000 ihmistä. Tutkimusten mukaan Parkinsonin taudin esiintyvyys olisi Suomessa hieman lisääntynyt: Reijo Marttilan vuodelta 1976 olevassa tutkimuksessa esiintyvyys oli 139 sairastunutta 100 000 asukasta kohden, kun vastaavat luvut Anne-Maria Kuopion vuodelta 1999 olevasta tutkimuksesta ovat 166/100 000 eli 17 sairastunutta enemmän. Vuosittain Parkinsonin tautiin sairastuu Suomessa 700-800 ihmistä.

Parkinsonin tautiin sairastuneiden lähisukulaisten riski sairastua kolminkertainen

Parkinsonin tauti voi esiintyä harvinaisena periytyvänä muotona. Tautiin sairastuneita on suvussa silloin runsaasti. Periytymistapa vaihtelee ja toisissa suvuissa tauti noudattaa vallitsevaa periytymistapaa, toisissa peittyvää. Vallitsevasti periytyvässä muodossa tauti ilmenee jälkeläisessä, vaikka viallinen geeni periytyisi vain toiselta vanhemmalta. Peittyvästi periytyvässä muodossa vanhemmat ovat oireettomia tautigeenin kantajia, ja taudin oireet ilmenevät jälkeläisessä vain, jos hän saa virheellisen geenin sekä isältä että äidiltä.

Jaana Autere selvitti tutkimuksessaan Parkinsonin taudin kasautumista perheisiin ja sen esiintymistä sairastuneen lähisukulaisilla suomalaisessa väestössä. Hän käytti tutkimuksessaan geneettisen epidemiologian ja geenitutkimuksen menetelmiä. Geneettinen epidemiologia pyrkii selvittämään perinnöllisten tekijöiden roolia sairauksien syynä, ja geenitutkimuksen menetelmillä puolestaan etsitään ihmisen DNA:n rakenteen muutoksia eli mutaatioita, jotka voivat joko johtaa sairastumiseen tai altistaa sille.

Autere haastatteli tutkimuksessaan 286 potilasta ja 210 verrokkihenkilöä Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Haastatelluista Parkinsonin tautia sairastavista10 prosenttia ilmoitti vähintään yhden ensimmäisen asteen sukulaisensa sairastuneen tautiin vastaavan luvun verrokkihenkilöillä ollessa 3.8 prosenttia. Sairastuneiden henkilöiden ensimmäisen asteen sukulaisten riski sairastua tautiin oli kolminkertainen verrokkihenkilöihin verrattaessa.

Autere totesi tutkimuksessaan myös, että 10 prosenttia Parkinsonin tautia sairastavan henkilön sisaruksista ja vanhemmista sairastui tautiin 90 vuoden ikään mennessä kun vastaava verrokkihenkilöiden sisaruksien ja vanhempien sairastuvuus oli 3 prosenttia.

Tutkimusaineistostaan Autere teki tarkemmin periytymistapaa selvittävän jatkoanalyysin ns. segregaatioanalyysin menetelmällä. Autereen tutkimuksessa ei voitu osoittaa, että Parkinsonin tauti noudattaisi yhtä selkeää periytymistapaa. Sen sijaan sairastumisriskiin todennäköisesti vaikuttivat monet geenit.

Yksigeeninen periytyminen osoittautui sen sijaan todennäköiseksi suvuissa, joissa oli vähintään kaksi sairastunutta. Autere pitääkin todennäköisenä, että suvuittain esiintyvää tautimuotoa sairastavilta löytyy sairauden aiheuttava geenivirhe, joka voi kuitenkin olla eri perheissä erilainen, tai sitten samassa geenissä voi olla erilaisia muutoksia.

Suomalaisilta ei löytynyt tunnettuja Parkinsonin tautia aiheuttavia geenejä

”Japanilaisten vuonna 1997 löytämän parkin-geenin lisäksi tunnetaan nyt myös kolme muuta peittyvästi tai vallitsevasti periytyvää Parkinsonin taudin aiheuttavaa geeniä. Kromosomeissa on näiden geenien lisäksi tunnistettu Parkinsonin tautiin kytkeytyvän geenin sijainti neljällä alueella”, kertoo Autere, joka tutkimuksessaan etsi kahden geenin (parkin ja a-synukleiini) geenivirheitä Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan väestössä.

Autere etsi geenivirheitä sekä satunnaisesti esiintyvistä (sporadisesti) ja suvuttain esiintyvistä (familiaalisesti) tautimuodoista. Alle 50-vuotiaana alkavaa tautimuotoa on selitetty perinnöllisyydellä satunnaisesti esiintyvästä tautimuodosta poiketen.

Jaana Autere löysi 22 parkinsonpotilaan suvusta 50 tautia sairastavaa, joiden sairastumisikä oli keskimäärin 62.3 vuotta. Sairastuneiden iät vaihtelivat 40-80 välillä, ja tämä vastaa satunnaisesti esiintyvään tautimuotoon sairastuneiden sairastumisikää.

Muualla maailmassa tutkituissa suvuissa, joissa on todettu geenivirheen aiheuttava sairaus, on sairastumisikä ollut huomattavasti varhaisempi kuin suomalaisilla suvuttain esiintyvää tautimuotoa sairastavilla keskimäärin. Autereen segregaatioanalyysitutkimus kuitenkin antoi viitteitä siitä, että myös suomalaisilla perinnöllisyyden osuus on suurempi niillä potilailla, joilla tauti alkaa alle 50-vuotiaana. Parkin- tai a-synykleiini-geenissä olevia virheitä, joiden on muissa väestöissä todettu aiheuttavan Parkinsonin tautia, ei suomalaisilta sairastuneilta löydetty.

Sairastumisalttiuden ja epäedullisen mitokondriaalisen perimän välillä yhteyksiä

Mitokondriot ovat keskeisiä soluelimiä, jotka tuottavat solussa energiaa.

Tutkimuksensa neljännessä osatyössä Autere selvitti mitokondrioiden DNA:n geenivirheiden kasautumista ja vaikutusta Parkinsonin taudin riskiin. Mukana tutkimuksessa oli 240 satunnaisesti esiintyvää Parkinsonin tautimuotoa sairastavaa ja 107 verrokkihenkilöä.

Autere löysi tutkimuksessaan jonkin verran yhteyksiä sairastumisalttiuden ja epäedullisen mitokondriaalisen perimän välillä.

Suomalaisilla satunnaisesti esiintyvää Parkinsonin tautia Autere pitää monitekijäisenä: sairaudelle altistavat geenit vaikuttavat yhdessä ympäristötekijöiden kanssa.

Sen sijaan tautiin sairastumisen taustalla vaikuttava perinnöllisyys näyttää yhtä monitekijäiseltä kuin muuallakin maailmassa.

”Tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä siitä, että Parkinsonin taudin taustalla olisi meillä suvuttain esiintyvissä tautitapauksissa joku suomalaisessa geenipopulaatiossa rikastumaan päässyt harvinainen geenivirhe”, Autere toteaa.

Autere ei myöskään löytänyt eroja sairastuvuudessa miesten ja naisten välillä: molemmat sukupuolet sairastuivat tautiin samalla todennäköisyydellä.

Geenitutkimuksen tuloksien toivotaan vauhdittavan syyn mukaista hoitoa

”Parkinsonin taudin geenitutkimus on edennyt viime vuosina vauhdilla ja sitä tehdään aktiivisesti kaikkialla maailmassa”, kertoo Autere. ”Suvuissa, joista geenivirheitä on löydetty, ilmenee Parkinsonin taudin lisäksi myös dementiaa, pelkkää vapinaa ilman muita oireita ja Lewyn kappale -dementiaa.”

Parkinsonin taudin periytyvyyteen vaikuttavien geenien ja valkuaisaineiden tunnistaminen saattaa auttaa paljonkin sekä sairauden syyn selvittämisessä että sairastumisalttiuden varhaisessa tunnistamisessa.

Autere kertoo, että nyt tiedetään, että geenivirheen takia vuorovaikutus kahden valkuaisaineen (parkin ja a-synukleiini) välillä on häiriintynyt. Parkin ei siinä olevan geenivirheen takia pysty poistamaan aivosoluihin kasaantuvaa ylimääräistä a-synukleiinia.

Tämän tapahtuman tiedetään olevan osa dopamiinisolujen kuolemaan johtavaa mekanismia. Sitä, miksi juuri dopamiinisolut ovat niin herkkiä vaurioitumaan, ei kuitenkaan vielä tiedetä.

”Vaikka Parkinsonin tautiin sairastumisen syyt ovat erilaisia, kuten myös sairastumiseen altistavat geenit, löydetään varmasti yksi yhteinen nimittäjä, joka auttaa kehittämään kaikkien tautiin sairastuneiden syyn mukaista hoitoa pelkän oireiden lievittämisen sijasta”, Autere toteaa.

Geenisiirtoja enemmän Autere uskookin Parkinsonin taudin geenitutkimuksen hyödyttävän juuri tuloksellisen lääkehoidon kehittämistä.

LÄHTEET:

Jaana Autereen haastattelu

Suomen Parkinson-liitto, Parkinsonin tauti: oireet, erityisongelmat, hoito,

kuntoutus. 2000.