TÄRKEINTÄ ON ETSIMINEN - 1/06
01.01.2006
PARKINSON-POSTIA 1/06
Teuvo, 65, ja Terttu, 62, Sorvoja ovat jo kauan tienneet, mitä tarkoittaa luopumisen ajatukseen sopeutuminen. Pahin tapahtui v. 1976, kun Sorvojien 9-vuotias poika kuoli liikenneonnettomuudessa. Oma sairastuminen ei olekaan suistanut heitä toivottomuuteen. Sen sijaan kumpikin ymmärtää jokaisen elettävän hetken arvon ja suhtautuu tyyneydellä kaikkeen vastaan tulevaan.
”Matto kyllä vetäistiin jalkojen alta niin minun kuin Teuvonkin sairastuessa, mutta pystyssä olemme pysyneet”, sanoo Terttu, jolta leikattiin aivokasvain v. 1997. Kokonaan ei kasvainta pystytty poistamaan, mutta riskien vuoksi ei uutta leikkausta voi tehdä. Sen sijaan Terttu syö vahvoja epilepsialääkkeitä, joilla pyritään ehkäisemään tahattomat liikkeet ja toisen jalan tunnottomuus.
Viime lokakuussa Teuvo puolestaan sai Parkinson-diagnoosin, vaikka oli vielä viime kesänä siitä täysin tietämätön: ”Olin marjastamassa puheterapeuttina lasten neurologisella osastolla työskentelevän tyttäreni kanssa. Hän tunnisti kulkemistani katseltuaan Parkinsonin taudin oireet ja kysyi, ottaako hän yhteyttä neurologiin vai teenkö sen itse”, Teuvo kertoo.
”Vastaanotolla neurologi oletti minun olevan masentunut. Vastasin kieltävästi, sillä olimme Tertun sairastuessa jo kertaalleen sopeutuneet sairauden olemassaoloon perheessämme. Ennemminkin tunnen nyt pillereitä syödessäni olevani tasavertainen vaimoni kanssa.”
Teuvo sanoo, että elämä on aina merkinnyt hänelle kokemuksien etsintää ja sairautta hän pitää yhtenä sellaisena: ”Pahemminkin voisi olla. Monet ystäväni ovat sairastuneet syöpään ja osa menehtynyt. Vaikka Parkinsonin tauti etenee, se ei ole tappava sairaus. Minulla on vain yksi elämä ja yritän elää sen jokaisen päivän.”
En odota
seuraavaa vuodenaikaa
en odota huomista
sitä ei ehkä tule.
En lottoa
en veikkaa
omistan sateenkaaren
sen päässä aarteen.
Ei ole
tärkeätä löytää
ei tietää
vain etsiminen on
tärkeää.
Yksi tärkeä henkisen hyvinvoinnin lähde niin Teuvolle kuin hänen perheelleenkin on ollut lukeminen. Lempilapsiin kuuluvat runot ja aforismit ja niitä Teuvo on kirjoittanut novellien ohella nuoresta pitäen myös itse. Kirjoituksiaan hän on koonnut neljään omakustanteena ilmestyneeseen kirjaansa: Kivisielu (runoja), 1986, Ennen pimeää (runoja), 1987, Vaeltaja (esseitä ja runoja), 2003, Syysilta (runoja, novelleja ja aforismeja), 2004.
Lasten ja nuorten hyvinvointi sydämenasia
Teuvo oli kahdeksan kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä menehtyi keuhkotautiin ja isä kaatui sodassa. Isän vanhemmat adoptoivat hänet kahdenneksitoista lapsekseen. Suhde isoisään jäi kuitenkin etäiseksi, ja omat lähtökohdat saivat Teuvon valitsemaan elämäntehtäväkseen lasten ja nuorten kasvattamisen. Hänestä tuli 38 vuodeksi ylitorniolaisen pienen kyläkoulun rehtori, joka jälki-istuntojen ja erityisluokan sijaan yritti löytää elämän reuna-alueilla tasapainoileville poikaoppilaille toisenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Nuo mahdollisuudet löytyivät monen kohdalla jääkiekosta.
”Yritin ohjata lapsia monenlaisten urheilulajien pariin, mutta pohjoisen lapset olivat kiinnostuneita vain jääkiekosta. Päätinkin kouluttautua itse lasten valmentajaksi tässä lajissa”, Teuvo kertoo.
”Olin lasten jääkiekkovalmentaja 30 vuoden ajan. Sain seurata heidän elämäänsä 10-vuotiaasta miehuuteen asti ja pystyin näin solmimaan paremman suhteen niihinkin oppilaisiin, joita ei koulunkäynti kiinnostanut.”
Koko elämänsä ajan Teuvo on pyrkinyt edistämään asioita, jotka estävät luuserileimalla merkitsemisen, ja kannustusta hän on pitänyt kasvatustyössä aina moitetta parempana kasvatusmetodina. Yhdeksi tärkeäksi kirjoittamisen motiivikseen Teuvo sanookin luonnon, lasten ja muiden vähäosaisten puolesta puhumisen: ”Näistä teemoista kirjoitan niin kauan kuin kykenen, koska se on ainoa tapa taistella näiden asioiden puolesta.”
Lappi, lapsi, luonto ja luuseri;
näiden puheoikeudettomien
puolesta, minä
neljän ällän runoilija
olen valmis
asettamaan pääni
kriitikon mestauspölkylle.
Annahan kirveesi
heilahtaa!
Jokaisesta Teuvon kirjasta välittyy vahvana huoli heikompien kanssaeläjien selviämisestä. Hän puhuu puolustamistaan asioista rohkeasti kantaa ottaen pakottaen myös lukijan pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä ja ihmisen yhdenvertaisuuden toteutumista maapallolla.
”Vatsa täynnä,
vakuutukset kunnossa hyvä on
saarnata
lesken rovosta.”
”Mahtavaa tietotekniikkaa
tehokkaita tuhoaseita
olemme oppineet tuottamaan
emme heikkoja auttamaan
emme veljeä rakastamaan
vain vihaamaan
tappamaan ja tuhoamaan.
Vaikka Teuvon teksteistä välittyy usein selkeänä arjen kovuus, löytyy hänestä runojen kirjoittajana herkkäsieluinen ihminen, jonka tarkat silmät erottavat lohduttomuuden keskeltäkin myös kaikki kauneuden eri sävyt.
Jotain jää
kuikan huuto kesäyössä
joutsenparin lentoon lähtö
sormiesi ujo kosketus
ja aamunsäteet koivunlehväin
läpi
Jotain jää
sormiesi arka kosketus
aamutuulen hellä hyväily.
Yhteisvastuun kantaminen lisää henkistä hyvinvointia
Teuvo perusti 1972 Lapin alueen ensimmäisen jääkiekkoseuran ja on seuran (ET-PO-72) kunniapuheenjohtaja. Yhdistystoiminta onkin hänelle tuttua, eikä kynnystä Rovaniemen Parkinson-yhdistyksen jäseneksi liittymiselle ollut. Melko pian Teuvo huomasi olevansa myös oman yhdistyksensä varapuheenjohtaja.
”Yhdistyksemme puheenjohtaja Timo Korva suositteli omien kokemustensa pohjalta meille lämpimästi myös sopeutumisvalmennuskurssille hakeutumista”, Teuvo kertoo. ”Sen me teimmekin ja pääsimme miltei saman tien viisipäiväiselle infokurssille Suvituuleen, jossa samanaikaisesti aloittelivat kurssiaan myös pitkään Parkinsonin tautia sairastaneet yksilökuntoutujat.”
”Heitä katsellessani pohdin aluksi pelonsekaisin mielin omaa tulevaisuuttamme. Tunne hälveni keskusteluyhteyteen päästyämme. Pitkään sairastuneiden ulospäin näkyvät liikkumisen ongelmat alkoivat tuntua vähäpätöisilta asioilta, kun näki heidän harrastavan päivittäin aktiivista liikuntaa ja seurustelevan muiden kanssa omasta tilanteestaan leikkiä laskien. Heidän esimerkkinsä auttoi myös meitä uskomaan huomisen mahdollisuuksiin”, Terttu ja Teuvo toteavat.
Kaikilta muiltakin osin infokurssi on täytti Teuvon ja Tertun toiveet. Ajatustenvaihto vertaisten kanssa toteutui täydellisesti ja lisäsi tervehdyttävällä tavalla omaa selviytymisen tunnetta.
”Kurssi oli kaikilta osin hieno kokemus ja haluamme vielä näin lehden välityksellä kiittää asiaansa lämpimästi paneutunutta henkilökuntaa ja kurssitovereita saamistamme jaksamisen eväistä.”
ARJA PASILA
Liitetiedosto:
