Terveellinen ja monipuolinen ravinto osa parkinsonpotilaan hyvinvointia - 3/02

Parkinson-postia 3/02

Vanhusten ravitsemustutkimuksesta hyötyä Parkinson-tautia sairastavallekin

Turun kaupungin terveystoimen apulaisylilääkäri Tapio Rajala teki 1990-luvun alussa väitöskirjansa vanhusten ravitsemustilasta. Tutkimusta varten hän selvitti Turussa ja ympäristökunnissa noin 770 lounaissuomalaisen 65-99-vuotiaan vanhuksen ruoankäyttöä, ravitsemus- ja terveydentilaa. Rajala kuului myös seurantatutkimusryhmään, joka selvitti, miten tilanne on sen jälkeen muuttunut. Saaduista tiedoista hyötyvät Parkinsonin tautia sairastavatkin. Rajala ei pidä mitään erityisiä rajoituksia välttämättöminä parkinsonpotilaan ruokailussa: normaali kotiruoka sopii hyvin. Parkinson-lääkkeistä etenkin levodopa on tärkeää ottaa eri aikaan kuin runsaasti valkuaisaineita sisältävä ateria tai välipala.

“On hyvä ottaa lääkkeet tyhjään vat-saan vaikka puoli tuntia ennen ruokailua, jolloin ne imeytyvät paremmin. Toisaalta kannattaa välttää suuria annoksia B6-vitamiinia, koska se voi haitata tai heikentää parkinsonlääkkeen vaikutuksia.

Rajalakin painottaa, että ruokavalion merkitys korostuu siinä vaiheessa, kun on kyse erityisen vaikea-asteisesta Parkinsonin taudista. Muuten lääkitysajankohtien rytmittäminen säännölliseen ruokailuaikatauluun sopivaksi on melko ongelmatonta. Kun lääkkeiden määrä kasvaa, ruokavalioon on kiinnitettävä entistä tarkempaa huomiota.

Riittävästi ravintoa ja energiaa

Rajala korostaa sitä, että Parkinsonin tautia sairastavan ja kenen tahansa vanhuksenkin tulisi syödä vähintään yksi lämmin ateria päivässä. Jos ei pysty kerralla syömään paljon, on hyvä syödä useita pieniä välipaloja päivässä riittävän enrgiamäärän ja ravintoaineiden turvaamiseksi. Tärkeää on syödä monipuolisesti. “Vanhuusiässä ei enää tarvitse olla niin tiukka rasvan ja suolan käytön suhteen”, Rajala sanoo. Hyväkuntoitoisille parkinsonpotilaille proteeini- ja hiilihydraattipitoinen ateria on ihan suositeltava. Toimintakyvyn laskiessa energiatasoakin voi lisätä jopa rasvan kanssa. On tärkeää, että jokainen saa ennen kaikkea riittävästi ravintoa ja energiaa. Jos rasvan käyttöä vähentää, on muistettava turvata D-vitamiinia sisältävien hyvien rasvojen, kuten kalarasvojen saanti. Myös rypsi- ja oliiviöljyt ovat hyviä rasvahappokoostumukseltaan. Hyväkuntoiset parkinsonpotilaat voivat noudattaa samaa ruokavaliota kuin nuoret ja terveet. Vanhusten ravitsemuksesta tehty seurantatutkimus osoitti, että kolesterolin merkitys vanhuusiässä on kyseenalainen.

Vitamiinivajausta ja veren alhaisia suola-arvoja

“ Yksi keskeisimpiä vanhusten ravitsemusta koskeva havaintomme oli D-vitamiinin puutos. Myös E-vitamiinin saanti oli aika niukkaa suosituksiin nähden”, Rajala toteaa. “Ruuassa on luonnostaan melko vähän D-vitamiinia. Auringonvalo on tärkein D-vitamiinin lähde, ja vanhuksista monet ovat kesäisinkin liian vähän ulkona. Kaksikymmentä minuuttia päivässä ulkoilmassa lyhythihaisessa paidassa kasvot aurinkoon päin riittää hyvin tyydyttämään D-vitamiinin tarpeen”, Rajala sanoo. Tämä pätee myös Parkinsonia tautia sairastaviin.“D-vitamiinia on kohtalaisen hyvin myös rasvaisissa kaloissa ja kananmunissa. Sitä on lisätty myös margariiniin. Jos vitamiineja ei saa riittävästi ravinnosta, yksi monivitamiinitabletti päivässä takaa hyvin päivittäisen vitamiinitarpeen.

Rajalan tutkimuksissa ilmeni, että veren suola-arvot olivat matalampia niillä vanhuksilla, joilla oli toimintakyvyn vajausta.

Suolan käytön huomattava rajoittaminen ei parkinsonpotilaallakaan toimintakyvyn laskiessa ole Rajalan mukaan enää niin keskeistä. “Suolan käyttöä ei tarvitse rajoittaa, jos verenpaine on matala, ja jos veren suola-arvot vielä ovat alhaiset, kuten parkinsoninpotilailla usein on. Joskus käytetään jopa suolalisiä. Iän myötä vanhusten haju- ja makuaisti heikkenevät. Myös monien parkinsonpotilaiden hajuaisti huononee, ja tuoksujen puuttuminen heikentää ruokahalua. Maukas ja tuoksuva ruoka ei paranna pelkästään ruokahalua, vaan piristää myös mieltä.”

Ruokailuympäristö viihtyisäksi

Ruuan ja vitamiinien saantia parantaa myös kodikas ja viihtyisä ruokailuympäristö. Rajala kertoo ruotsalaistutkimuksesta, jossa pitkäaikaispotilaiden ruokasali muutettiin 1930-luvun ravintolaksi, jossa hoitajat toimivat tarjoilijoina.

“Kokeilun aikana potilaiden ruuansaanti lisääntyi huomattavasti ja vitamiinitaso koheni. Moni yksin asuva ei oikein viitsi kokata itselleen. Olisi kuitenkin tärkeää, että Parkinsonin tautia sairastava pyrkisi ylläpitämään toimintakykyään tekemällä kotiaskareita mahdollisimman pitkään”, tähdentää Rajala.

Monenlaisia vaivoja

Monen ikääntyvän ongelmana voi olla kova vatsa ja ummetus. Etenkin aikaisemmin eräät parkinsonlääkkeet kovettivat vatsaa ja kuivasivat suuta. Nykyisillä lääkkeillä ei Rajalan mukaan ole enää niin paljon tällaisia sivuvaikutuksia.

“Parkinsonin taudin alkuvaiheessa voi sylkeä erittyä liikaa, mutta myöhemmin vaivana saattaa sen sijaan olla kuiva suu kuten monesti terveillä vanhuksillakin. Onkin tärkeää nauttia nesteitä riittävästi, jopa 2-2,5 litraa päivässä. Vatsaa pehmittävän kuitupitoisen ruoan, kuten viljatuotteiden, syöminen on hyväksi. Myös riittävästä raudan saannista on huolehdittava esim. lihaa ja kalaa syömällä.

Närästys voi olla yksi Parkinsonia sairastavankin kiusa. Sitä pahentavat monet lääkkeet, kuten esimerkiksi särkylääkkeet, samoin tupakka ja kahvi. Närästyskin kannattaa käydä tutkituttamassa.

“Nykyään on olemassa erittäin tehokkaita ns. happosalpaaja-lääkkeitä, jotka helpottavat närästysoireita.

Parkinsonin tautiin liittyy usein nielemisvaikeuksia. Oman lääkärin kautta voi hakeutua puheterapeutille, joka opastaa nielemisongelmia helpottaviin harjoituksiin.

Purentavaikeuksien lisääntyminen iän myötä voi johtaa joidenkin ruokien karttelemiseen.

“Vanhuksia tutkittaessa todettiin, että vanhusten, joilla oli huonommat hampaat, ravitsemustila oli myös heikompi. Myös osteoporoosi saattaa heikentää vanhusten leukaluiden kuntoa.”

Rajala painottaa, että Parkinsonin tautia sairastavien pitäisi huolehtia myös hampaidensa kunnosta.

Lääkkeet ja masennus voivat heikentää ruokahalua

Ylipaino on harvoin Parkinsonin tautia sairastavan ongelma. Enemminkin Parkinsonin tautiin liittyvät painon lasku ja laihtuminen. Usein tämä johtuu käsien huonosta toiminnasta aiheutuvista syömisvaikeuksista, nielemisongelmista ja mahalaukun tai suoliston toimintahäiriöistä johtuvasta ruokahaluttomuudesta. Painon säännöllinen seuraaminen onkin tärkeää.

Rajalan mukaan jotkut lääkkeet voivat huonontaa ruokahalua: “Kannattaa antaa lääkärin arvioida, voiko asialle tehdä jotain. Olisiko ehkä joku lääke korvattavissa toisella tai voisiko sen jättää kokonaan pois? Ruokahalun huononeminen liittyy usein masennukseen, joka on Parkinsonin tautia sairastavilla melko yleistä. Onkin hyvä selvittää, mistä huono ruokahalu johtuu.”

Monesti Parkinson-lääkkeet väsyttävät ja onkin tärkeää, että lääkitys on tasapainossa, koska itse tautikin vie puhtia pois.

Liikunnan merkitys korostuu

Ravinto ja liikunta ovat tärkeitä kaikenikäisille. Parkinsonin taudin myötä niiden merkitys korostuu. “Tärkeintä on päivittäinen liikunta. Näyttää siltä, että jokapäiväinen kävelylenkki säilyttäisi toimintakyvyn ja liikunta ehkäisisi parhaiten kunnon huononemista. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän kuluu energiaa. Ja mitä enemmän kuluttaa energiaa, sitä enemmän syö ja saa samalla myös erilaisia ravintoaineita.

Oma aktivisuus ja positiivinen mieli auttavat eteenpäin

Parkinsonin tautiin sairastuminen on rankkaa niin potilaalle kuin hänen lähipiirilleenkin. Taudin kanssa oppii kuitenkin elämään, ja kehittyneiden parkinsonlääkkeiden ansiosta oireita pystytään nykyään hoitamaan varsin tehokkaasti. Vanhuksille tehty seurantatutkimus osoitti myös sen, että viimeisten kymmenen vuoden aikana ravinto-

asioissakin on menty selkeästi eteenpäin. Myös lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tietämys ravitsemuksesta on parantunut.

Rajala pitää Parkinsonia sairastaville järjestettyä kuntoutusta potilaan omaehtoisen kuntoutuksen ohella keskeisinä asioina sairauden kanssa selviytymisessä.

“Parkinsonin taudissa toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävän kuntoutuksen merkitys korostuu. Sairastunut tarvitsee myös paljon läheistensä tukea. Potilaan oma aktiivisuus ja mielialan säilyttäminen valoisana, on erityisen tärkeää. Sairauden olemassaoloa ei saisi liikaa korostaa, vaan sairastuneen ja hänen lähipiirinsä pitäisi pyrkiä elämään mahdollisimman normaalia elämää”, sanoo Rajala.

Jouni Koskivirta

Kari Aho, Matkakumppanina Parkinson

Parkinson- liitto, Parkinsonin tauti:

oireet, erityisongelmat, hoito, kuntoutus

Tellervo Aho, Tellervon kokkikoulu:

kekseliäästi kuituja, valikoiden valkuaista

www.parkinson.fi

Liitetiedosto: 

Parkinsonpotilaan_ravinto.pdf