Toiveina parempi tasapaino ja lihasvoima Neuronin kävelykuntoutuskurssilta lisäpuhtia omatoimiseen harjoitteluun - 2/03
01.02.2003
Parkinson-postia 2/03
Jos Parkinsonin tautia sairastavan liikunta- ja toimintakyvyn harjoittamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota, väärät liikeradat ja vaikeasti korjattavat asentomuutokset saattavat hankaloittaa paljonkin taudin kylkiäisinä siihen sairastuneen elämää. Nämä tosiasiat olivat myös Paavo Paajasen, Lea Pulkkasen ja Paula Koposen tiedossa, kun he hakeutuivat keväällä Neuronin aktivoivalle kävelykuntoutuskurssille.
”Parkinsonin tautia sairastavien ryhdin, tasapainon ja koordinaation parantuminen olivat järjestämämme kurssin tavoitteita”, kertoo fysioterapeutti Mervi Huttunen Neuronista. ”Kurssin kävelyharjoituksissa paneuduttiin kurssilaisten askelrytmin ongelmiin ja pyrittiin kävelynopeuden, kestävyyden sekä liikkuvuuden parantamiseen.”
Kaikilla kurssilaisilla oli Parkinsonin taudista johtuvia liikkumisen ongelmia, ja kuntoutuksessa käytettiin apuna kävelysimulaattoria tai -mattoa. Kävelymatolla kuntoutuja itse kävelee, kävelysimulaattorissa kuntoutuja puolestaan seisoo liikkuvien jalasten päällä sähkömoottorin tuottaessa jalasten kautta normaalia kävelyä mukailevan liikkeen.
”Kävelysimulaattorissa kuntoutuja saa myös harjoitusta oikeaan askellukseen ja alaraajojen kuormitusta pystytään harjoituksen aikana vähentämään kattoon kiinnitetyillä valjailla. Monen kurssilaisen harjoitteluun saatiin näin riittävästi lihaskunnon parantamiseen tarvittavia toistoja ja tehokkuutta”, täsmentää Mervi Huttunen.
Kävelysimulaattoria on Neuronissa käytetty kuntoutuksen apuna jo 5 vuotta aivohalvauspotilaiden, MS-tautia sairastavien ja CP-vammaisten kuntoutuksessa. Nyt kävelysimulaattorin mahdollisuuksia Parkinsonin tautia sairastavien kurssimuotoisessa kuntoutuksessa kokeiltiin ensimmäisen kerran. Yksilöllisillä kuntoutusjaksoilla valjaiden avulla toteutetut harjoitukset ovat olleet käytössä jo aiemmin.
Kannustava ryhmähenki rohkaisi kokeilemaan
”Omasta sairaudestaan kaikilla tälle kurssille osallistuneilla oli hyvät tiedot”, kertoo sairaanhoitaja Seija Seppälä Neuronista.
”Sairauteen tai sen hoitoon liittyvää tietoa enemmän kurssilaiset kaipasivat ohjeita henkisen jaksamisen tueksi. Mielialaan ja henkisiin voimavaroihin liittyvistä asioista kyseltiin paljon. Parkinsonin taudin aiheuttamat tilanvaihtelut oman terveydentilan huononemiseen liittyvine pelkoineen tuntuvat aiheuttavan paljon ahdistusta.”
”Erinomainen yhteishenki auttoi kurssilaisia myös toteuttamaan kurssiohjelmaa henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti. Joillekin kurssilaisille aamupäivät olivat toiminnan kannalta hankalia ja kurssiohjelma painottuikin siitä syystä iltapäivään.”
”Kukaan kurssilaisista kuitenkaan takertunut huonojen hetkien tunnelmiin, vaikka tilanvaihtelujen vuoksi jostain ohjelmasta poisjääminen olikin harmittanut. Sen sijaan jokainen kurssilainen pyrki sinnikkäästi selviytymään seuraavasta haasteesta.”
Kurssin ohjatun toiminnan lisäksi kurssilaisilla oli mahdollisuus jatkaa harjoittelua vapaa-ajalla omatoimisesti vartalon hallinnan kehittämiseen suunnitellulla toimintakykyradalla. Tätä tilaisuutta kaikki kurssilaiset myös käyttivät hyväkseen toinen toistaan toimintaan rohkaisten.
”Jäykkyys ja varovaisuus leimasivat aluksi joidenkin kurssilaisten suorituksia, ja kurssilla saatu yksilöfysioterapia osoittautui enemmän kuin tarpeelliseksi. Kurssilaisten kokemukset vahvistivat myös käsityksiäni siitä, etteivät Parkinsonin tautia sairastavat saa riittävästi tarvitsemaansa fysioterapiaa”, Seija Seppälä toteaa.
Toiveena tasapainon hallintaa tukeva yksilöllinen harjoitusohjelma
Parkinsonin tautia 21 vuotta sairastaneelle Paavo Paajaselle, 56, ongelmia aiheuttavat lääketasapainon vaihtelusta johtuvat tahattomat liikkeet ja kaatuilu. Neuronin aktivoivalle kävelykuntoutuskurssille hän hakeutui saadakseen tasapainon hallintaa tukevan yksilöllisen harjoitteluohjelman.
”Kurssin ohjelma osoittautui minulle sopivan rankaksi ja kuntotesti osoitti ilokseni fyysisen kuntoni omaa arviotani paremmaksi”, Paavo kertoo.
Osasyy Paavon hyvään fyysiseen kuntoon lienee hänen liikunnallisessa elämäntavassaan, josta jotain kertoo 17 vuotta kilpailumielessä harrastettu paini ja siinä neljäs sija Suomen mestaruuskilpailuissa. Aktiiviuransa lopetettuaan Paavo toimi valmentajana eikä ole sairastuttuaankaan unohtanut ruumiinkuntonsa vaalimista.
”Voimistelen ja venyttelen päivittäin. Käsipainotkin kotoani löytyvät ja koko talven kestänyt Kotkan urheiluseuran avantouimareiden uintipaikan kunnossapito toimi hyvänä harjoitteluna. Myös luonnossa liikkuminen kuuluu lempiharrastusten joukkoon.”
Kurssilta Paavo odotti erityisesti ohjeita tasapainoa kehittäviin harjoituksiin. Kävelymatto osoittautui hänelle erinomaisesti sopivaksi harjoitteluvälineeksi. ”Vaikka rasitus oli matolla kävellessä kova, tuntui kävely yllättävän helpolta, kun ruumiinpainoa kevennettiin valjailla harjoitusta tehdessäni.”
Ruumiinkuntonsa hoitamisen ohella Paavo ylläpitää myös henkistä kuntoaan maalaamalla ja piirtämällä, tekemällä koruja, kelloja ja puutöitä. Maalaus- ja piirtämisharrastus tulivat Paavon elämään sairastumisen jälkeen: ensimmäiset muotokuvat syntyivät v. -92 ja elävien mallien näköiskuviksi ikuistaminen jatkuu edelleen.
Lihasvoimaa kipeytyneisiin jalkoihin
Lea Pulkkanen, 71, hakeutui Neuronin kurssille lisätäkseen kipeytyneiden jalkojensa lihasvoimaa ja samalla myös tasapainoa parantaakseen. Parkinsonin taudilleen hän sai vahvistuksen v. -98 mutta kertoo huomanneensa sairauden oireet jo paljon ennen virallista diagnoosia.
”Arkuus, joka liittyy Parkinsonin taudin mukanaan tuomiin tasapaino-ongelmiin, rajoittaa liikkumistani”, kertoo Lea. ”Käytänkin mielelläni apunani keppiä ja joskus myös mieheni rollaattoria.”
Pitkään jatkunut jalkojen turvotus, joka vähentyi osittain parkinsonlääkityksen muutosten myötä, on polvien kulumien ohella rajoittanut jo pitkään Lean liikunnan harrastamista. Liikkumista vaikeuttaa myös Parkinsonin taudista johtuva jäykkyys, johon eivät helpotusta ole tuoneet parkinsonlääkkeetkään.
”En ole aikoihin pystynyt käymään oman asuinpaikkani ryhmäjumpassa tai harrastamaan säännölliseen ohjelmaani aikaisemmin kuulunutta sauvakävelyä. Jokapäiväinen jumppa, joka alkaa jo aamulla sängyssä, kuuluu kuitenkin edelleen päivärutiineihini.”
Neuronin kurssilla Lea hankki painokevennetyssä kävelymattoharjoittelussa lihasvoimaa erityisesti ongelmia tuottaneeseen vasempaan jalkaansa. ”Muutaman päivän harjoittelun jälkeen eivät kivut polven seudullakaan tuntuneet enää yhtä pahoilta kuin ennen kurssia”, Lea toteaa. ”Kaikki Neuronin kuntoutukseen tarkoitetut laitteet osoittautuivat minulle hyvin sopiviksi ja toivonkin, että oman asuinpaikkakunnan terveyskeskuksesta löytyisi kävelymatto, joka mahdollistaisi jalkojeni lihaskunnon hoitamisen.”
Ammatissaan sosiaalisihteerinä toiminut Lea auttaa kotona voimiensa mukaan myös kolme kertaa aivohalvauksen saanutta miestään. ”Mieheni pystyy puhumaan ja myös kävelemään jonkin verran omin avuin. Autan häntä minkä pystyn, mutta ilman meillä päivittäin käyvän ja ulkopuolisen omaishoitajan apua emme enää kotona selviäisi. Miestäni tärkeimmissä aamuaskareissa auttava ja pyykistä sekä siivouksista huolehtiva omaishoitaja on onneksi ihminen, joka ymmärtää sairauksiemme erityispiirteet ja ottaa huomioon hidastuneet toimintamme. Kovin kiireisestä ihmisestä ei meille kahdelle mitään hyötyä olisikaan”, Lea toteaa.
Kurssilta uutta motivaatiota toimintarajoitteiseen elämään
Neuronin kävelykuntoutuskurssista ilmoituksen nähdessään Paula Koponen, 76, koki kurssin olevan juuri häntä varten. Liikkuminen on kuulunut virallisesti 9 vuotta Parkinsonin tautia sairastaneen Paulan elämään omien sanojen mukaan miltei pakkomielteenä koko aikuisiän. ”Viikoittaiseen jumppaan pääseminen oli minulle jo ennen sairastumista tärkeämpää kuin tuttavien tapaaminen. Kävin joogassa ja voimistelemassa säännöllisesti. Koenkin suurena menetyksenä sen, että sairauteni estää näihin harrastuksiin osallistumisen. Osasyynä kunnon heikentymiseen on ollut myös pari vuotta sitten leikattu, säännöllisen liikuntaharrastuksen estänyt polvi.”
Liikunnallisten elintapojensa ansiosta Paula uskoo kuitenkin selvinneensä sairaudestaan huolimatta suhteellisen hyväkuntoisena tähän asti.
Heinäveden kirkonkylässä asuva Paula jäi leskeksi 12 vuotta sitten, mutta selviää omakotiasujana yksikseen kunnallisen kotipalvelun turvin. ”Aamulla kotipalvelu tulee tarkistamaan, olenko päässyt ylös sängystä ja saanut vaatteet päälleni. Iltapäivällä joku kotipalvelusta käy uudelleen ja myös illalla varmistaakseen selviämiseni ja lääkkeideni ottamisen. Pyykeistäni ja asuntoni imuroinnista he huolehtivat kerran viikossa.”
Tasapainon heikentymisestä johtuvat kaatumiset ovat Paulalle tuttuja, ja apuvälineenä oleva turvapuhelin on jo parikin kertaa varmistanut hänen avunsaantinsa ja hoitoon pääsyn kotona sattuneen tapaturman jälkeen.
Koska Paula on aina viihtynyt itsekseen ei yksin oleminen ja eläminen ole hänelle ongelma. ”Kotipalvelusta minulla on yli 20 tuttua ihmistä, jotka käyvät katsomassa. He täyttävät hyvinkin ihmisläheisyyden tarpeeni ja kun on vielä omahoitajakin, jonka kanssa voin halutessani keskustella pidempäänkin.”
”Tämän kurssin rohkaisemana haluaisin jatkaa oman terveyskeskukseni kuntosalilla harjoittelua lihasvoimia ylläpitääkseni. Luonto on merkinnyt minulle aina paljon. Optimistina toivonkin kuntoni kohenevan niin paljon, että pystyisin lähtemään rollaattori tukenani kävelylenkeille kotini lähimetsän kuntopolulle”, sanoo Paula ja kertoo saaneensa kurssin aikana myös lohtua vertaistuesta.
”On hyvä huomata, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa. Jos minulla ei ole helppoa, on jollakin toisella vielä vaikeampaa. Tämä kurssi on antanut minulle uutta motivaatiota ja yrittämisen halua.”
ARJA PASILA
Liitetiedosto:
