Tunteet suojaavat elämää - 2/04

PARKINSON-POSTIA 2/04 

Mielihyvään liittyvät tunteet viestittävät aina jotain elämää säilyttävästä elimistön tasapaino-tilasta, ja jonkinasteinen mielihyvän tavoittelu leimaakin kaikkea ihmisen toimintaa. Kielteiset tunteet puolestaan varoittavat meitä ympäristöstä tai omasta elimistöstä välittyvästä epätasapainosta. Tunteet yhdistävät mielen sisällön ja ulkoisen käyttäytymisen ja ohjaavat myös ihmisten välistä vuorovaikutusta. Elämäämme leimaakin jatkuva tunnetilojen vaihtelu, ja tunteita toisten kanssa jakaessamme voimme ymmärtää toista ihmistä ja samalla kokea itse ymmärretyksi tulemista. Myönteisten tunteiden jakaminen synnyttää aina mielihyvää ja paha olo puolestaan lievittyy, jos tunteen voi jakaa toisen kanssa. Ensisijaisiksi tunteiksi nimetään ilo, suru, inho, hämmästys, viha ja pelko.

Tunteita jaotellaan muillakin tavoilla, ja sosiaalisina tunteina pidetään sympatiaa, nolostumista, häpeää, syyllisyyttä, ylpeyttä, mustasukkaisuutta, kateutta, kiitollisuutta, ihailua, loukkaantumista ja halveksuntaa. Sosiaalisten tunteiden, kuten häpeän, tarkoituksena on epäsosiaalisen käytöksen rajoittaminen. Viestitämme tunteistamme aina muiden ihmisten kanssa tekemisissä ollessamme ja vaikutamme näiden viestien välityksellä ympäristöömme. Tunteita ilmaisemme ajatuksistamme kertomalla, ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla. Jos sanallisen ja sanattoman tunneviestin välillä on ristiriita, pidämme ruumiin kielellä viestitettyjä sanattomia tunteita aina luotettavampina kuin sanojen välityksellä kerrottuja.

Tunteet koemme jokainen omalla ainutlaatuisella tavallamme, ja tunnekokemuksiamme värittävät elämänhistoriamme lisäksi persoonallisuuspiirteemme ja oppimamme tunteiden säätelymallit. Myös yhteisömme normit määrittävät pitkälti millainen tunteiden ilmaisu eri tilanteessa on sopivaa tai sopimatonta. Tekemiimme valintoihin vaikuttavat aina tunnekoke-muksiemme jättämät jäljet. Tilanteissa, jotka muistuttavat meitä jostain aikaisemmin kokemastamme tunnepitoisesta tapahtumasta, mielessämme aktivoituvat tähän tapahtumaan liittyvät tunteet. Tunnemuistot saattavatkin estää meitä toimimasta uusissa tilanteissa järkevällä tavalla, jos tulkitsemme tunteitamme väärin esim. elämänhistoriaamme liittyvien voimakkaiden häpeän tai pelon tunteiden vuoksi.

Aivojen etulohkon vauriot muuttavat tunnekokemuksia

Tunteiden ja mielialan säätelyn kannalta keskeisiä keskushermoston rakenteita ovat mantelitumake (amygdala), hippokampus ja aivojen etuotsalohko. Näistä keskeisesti emootioihin liittyvistä tunnekeskuksista on yhteydet kaikkiin aivojen osiin.

Mantelitumake on pelon ja vihan keskus, tunteiden, jotka ovat olleet ratkaisevia ihmisen eloonjäämiselle. Mantelitumake laukaisee elimistössämme vaaran uhatessa taistelu- ja pakohormonien erityksen ja auttaa toimimaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Ihmisillä, joiden mantelitumake on vaurioitunut, pelkoreaktiot ovat heikentyneet. Heidän on myös vaikea tunnistaa pelkoa muiden ihmisten kasvoilta. Ihminen, jonka mantelitumakkeen yhteys muihin aivojen osiin on katkennut, menettää kykynsä arvioida asioita tunteiden tasolla ja kokea tunteita.

Tunnettu neurobiologisten perusteiden tutkija Antonio Damasio on kirjoittanut kolme tunteiden olemusta käsittelevää kirjaa. Tapahtumisen tunne -kirja (suom. 2000) käsittelee tunteen vaikutuksia tietoisuuden synnyssä ja Descartesin virhe (suom. 2001) tunteiden roolia päätöksenteossa. Uusin kirja Spinozaa etsimässä - ilo, suru ja tuntevat aivot (suom. 2003) esittelee Damasion käsityksiä emootioiden ja tunteiden biologisesta synnystä.

Damasio kertoo kirjoissaan potilaista, joilla on aivojen etulohkovaurioita. Vaikka näiden ihmisten älykkyysosamäärä on aivan normaali, he tekevät huonoja valintoja niin työ- kuin henkilökohtaisessakin elämässään, koska eivät saa enää kosketusta tunnekokemukseensa. Nämä ihmiset saattavat miettiä hyvinkin pieniä asioita ja päätöksiä loputtoman kauan. Damasio toteaa, ettei järki yksin riitäkään hyvien päätösten tekemiseen, vaan yhtä paljon tarvitaan myös tunnetta. Ihminen voi aivojen etuotsalohkon vaurion vuoksi menettää myös kykynsä tuntea häpeää, sääliä tai empatiaa, eikä pysty enää sisäistämään yhteiskuntamme yleisesti hyväksymiä käytäntöjä ja toimintamalleja.

Tunteet ovat vastaus ruumiin muutoksiin

Damasio kertoo kirjassaan Spinozaa etsimässä Parkinsonin tautia sairastavasta naisesta, jolle oltiin leikkauksessa asentamassa vapinaoireita hillitsevää sähköstimulaatiolaitteistoa. Lääkärit löysivät oikean kytkennän, joka helpotti naisen Parkinsonin taudin oireita. Kun virta kytkettiin vasemmalla puolelle kaksi millimetriä oireet parantaneen kytkennän alapuolella, nainen muuttui surulliseksi ja alkoi itkeä. Kyyneleet ja koko naisen olemus viestittivät syvästä murheesta, ja nainen kertoi, ettei halunnut enää elää. Suru kuitenkin hävisi ja nainen käyttäytyi normaalisti 90 sekuntia sen jälkeen kun virta kytkettiin pois. Pitkään Parkinsonin tautia sairastanut nainen ei kärsinyt mielialan muutoksista eikä psykiatrisista häiriöistä. Hänellä ei myöskään ollut ennen leikkausta suruun liittyviä ajatuksia. Tapaus osoitti, että tässä tapauksessa virta kulki aivojen liikkeitä säätelevien alueiden sijasta surun tunnetta sääteleviin osiin.

Damasio kertoo myös, että monien lähekkäisten aivoalueiden ärsytys tuotti johdonmukaisesti ja yksinomaan myös naurua, joka oli aitoa ja tuli kuin tyhjästä. Täsmällistä itkua tai naurua aiheuttavia toimintoja tai alueita ei aivoista kuitenkaan ole vielä tunnistettu.

Damasion mukaan neurobiologinen tutkimus osoittaa, että tunteet eivät synnytä kehontiloja. Me sen sijaan reagoimme tunteilla kehon muutoksiin: emme vapise, koska pelkäämme, vaan pelkäämme, koska vapisemme. “Minkä mieli tuntee, sen ruumis on jo ilmaissut”, Damasio sanoo.

Välittäjäaineet mukana tunteiden säätelyssä

Parhaiten ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista välittäjäaineista tunnetaan dopamiini, serotoniini, asetyylikoliini ja noradrenaliini. Aivoissa on kuitenkin monia muitakin välittäjäaineita, joiden vaikutuksia ihmisen tunteiden syntymiseen ei vielä tunneta kovin tarkasti.

Parkinsonin taudissa hermoyhteyksien häiriintyminen aiheuttaa muutoksia mm. dopamiini-, serotoniini- ja asetyylikoliini-välittäjäainejärjestelmissä. Epätasapaino vaikuttaa monin tavoin ihmisen tunteisiin, vaikka tarkkaa vaikutusmekanismia ei vielä tunneta.

Dopamiini liitetään mielihyvän kokemiseen ja oletetaan, että mielihyvän tunteet vähenevät ja alttius masentumiseen lisääntyy, jos dopamiinia ei erity riittävästi. Myös asetyylikoliinin ja dopamiinin välinen epätasapaino voi lisätä masentumisalttiutta, kuten myös noradrenaliinin vähentyminen.

Dopamiinin liiallinen erittyminen puolestaan saattaa vilkastuttaa mielikuvitusjärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa ajatus- ja aistiharhoja. Tällaisia aistiharhoja parkinsonpotilailla esiintyykin joskus lääkkeiden epätasapainotilan seurauksena.

Tunnekokemukseen vaikuttavat myös serotoniinin erittymisen yksilölliset vaihtelut: alhainen serotoniinipitoisuus altistaa masennukselle ja liittyy hallitsemattomaan käyttäytymiseen ja yliaktiivisuushäiriöihin, riittävä serotoniinin erittyminen puolestaan rauhoittaa elimistöä ja synnyttää mielihyvän tunteita.

Epävarmuus synnyttää pelkoa, kipu vihaa

Pitkäaikainen ja parantumaton sairaus aiheuttaa usein epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuuden suhteen sekä oman ruumiinkuvan muuttumisesta aiheutuvaa häpeää. Tunneilmaisua saattaa vaikeuttaa joskus myös Parkinsonin tautiin liittyvä kasvojen ilmeettömyys, kun ihminen ei enää pysty entiseen tapaan viestittämään tunteistaan ja aikomuksistaan ilmeillään ja eleillään.

Pitkäaikaissairauteen voi liittyä myös kroonista kipua, joka synnyttää masennuksen lisäksi vihan ja pelon tunteita. Ihminen kokee kivun uhkaavan niin elämänhallintaansa kuin mielenrauhaansakin, koska kipu on aina viesti elimistön epätasapainotilasta.

Ihmisen tunnetiloja ja niiden syntymisten biologista perustaa pystytään jatkuvasti lisääntyvän lääketieteellisen tiedon avulla tulevaisuudessa ymmärtämään entistä paremmin. Samalla pystytään myös kehittämään tunnetilojen säätelyyn uusia hoitoja ja lääkkeitä.

Pelkän lääketieteellisen tiedon tai tunteita muuttavien lääkkeiden avulla ihminen tuskin kuitenkaan koskaan oppii tunteitaan täysin ymmärtämään tai ainakaan hallitsemaan toivomallaan tavalla. Inhimillistä elämää on vaikea kuvitella ilman vaihtelevia tunnetiloja ja ääritunteiden kokemuksia. Elämään kuuluu myös se, ettemme valitettavasti aina pysty tuntemaan pelkästään hyväksyttäviä ja itsellemme mieluisia tunteita. Tunteiden tunnistaminen, niiden nimeäminen ja jakaminen sekä tieto omien tunteiden vaikutuksista kuuluvatkin tärkeimpiin opiskeltaviin asioihin. Tunteiden ymmärtäminen ja arvostaminen, auttaa meitä omalta osaltamme edistämään hyvinvointia niin henkilökohtaisessa kuin lähimmäistemmekin elämässä.

ARJA PASILA 

Liitetiedosto: 

tunteet_suojaavat_elamaa.pdf