TUNTEIDEN KUUNTELEMINEN PARANTAA HENKISTÄ HYVINVOINTIA - 1/06
PARKINSON-POSTIA 1/06
Tiedostamattomasti syntyvät tunteet ovat reaktioitamme nykyhetkessä tapahtuvaan. Tunteminen ja tunteet eivät ole moraalikysymyksiä, sillä mielemme tiedostamattomasta emme ole vastuussa. Tunteitaan ei siis tarvitse pyytää anteeksi. Koska tunteet syntyvät tiedostamattamme, emme voi niitä säädellä tai hallita. Mitä voimakkaampia tunteet ovat, sitä enemmän kulutamme voimavaroja yrittäessämme hallita niitä. Jos joudumme vuorovaikutustilanteissa keskittymään omien tunteidemme hallintaan, yhdessäolo muiden ihmisten kanssa muuttuu kaavamaiseksi ja värittömäksi. Välittömyys, avoimuus ja spontaanius vähenevät. Syntyy harmaita suhteita ja yksinäisyyden kokemusta. Saatamme ihmetellä, mihin ILO on kadonnut.
Aikuinen ihminen osaa hallita käyttäytymistään ja toimintaansa tietoisesti. Lasten – ja kaikkien meidän, joissa asuu pieni lapsi – käyttäytyminen on toisinaan tunteenomaista. Silloin kun toimintamme tapahtuu tunteen vallassa, syntyy usein itselle anteeksiannettavaa ja toisilta anteeksipyydettävää. Siksi yksi henkisen hyvinvoinnin kulmakivistä on anteeksiantamisen taito. Sitä kannattaa opetella, vaikka prosessi yleensä on hidas. Oppimisen avaimia ovat vapaus, rentous, tasapaino ja jopa onnellisuus. Taito lisääntyy vain harjoittelemalla. Omien tunteiden tiedostaminen ja tunnistaminen on aikuisen ihmisen keino tulla toimeen itsensä ja ympäristönsä kanssa. Ennen tunteiden toiminnaksi muuttumista ihminen harkitsee ja tekee valintoja erilaisten toimintatapojen välillä. Moraalikysymykset astuvat kuvaan tässä kohdassa. Aikuistuminen on näiden taitojen kehittymistä. Usein tuntuu, että siinä riittääkin tehtävää koko elämän ajaksi!
Tunteet synnyttävät motivaation ja ovat osa elämämme käyttövoimaa. Tunteissa on paljon voimaa ja tukahdutettuina ne tuntuvat kehossamme sydämen tykytyksenä, verenpaineen nousemisena, poskien punastumisena, kalpenemisena ja lihasten jäykistymisenä. Elämänmaku syntyy tunteista, ja niitä kannattaakin kunnioittaa ja kuunnella. Ne auttavat meitä tulkitsemaan ilmapiiriä eri tilanteissa ja päättämään, mihin suuntaan haluamme elämässämme kulkea. Tunteidensa kuunteleminen lisää itsetuntemusta ja tietoisuutta omasta henkisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnista. Pystymme silloin havaitsemaan myös väsymyksen ja liiallisen kuormituksen merkit ja korjaamaan tilannetta mahdollisuuksien mukaan. Omaa tunne-elämää kuormittavia paineita voi purkaa tarkoituksenmukaisella tavalla vasta sen jälkeen, kun on tiedostanut tunteensa.
Sairastamiseen liittyy usein syyllisyydentunteita. Niitä kokevat niin sairastuneet, omaiset, työtoverit kuin hoitohenkilökuntakin, ja sairaus koetaan silloin epäoikeudenmukaisena, kohtalonomaisena, jopa rangaistuksena. Toisinaan ihmisen on helpompi sietää näitä vaikeita tunteita, kun hän tiedostamattaan siirtää ne itsensä ulkopuolelle. Näin toimiessaan ihminen syyttelee toisia kohtuuttomasti, jolloin oma psyykkinen kipu tilapäisesti helpottuu. Tunteiden käsittelyä ja sairauden kanssa selviytymistä vaikeuttavat entisestään tiedonsaannin puutteet, huono kohtelu tai suoranaiset hoitovirheet, jotka kuormittavat sairastuneen, läheisten ja hoitohenkilökunnan tunteita. Ihmisen on terveydenhuollon asiakkaana vaikea pitää puoliaan, jos hän juuri silloin tarvitsisi kaikki voimansa selviytyäkseen psyykkisesti uudessa elämäntilanteessaan.
Ikääntyminen ja sairastaminen tuovat mukanaan raihnaisuutta ja synnyttävät runsaasti erilaisia tunteita. Ellei ihminen potilaana ja omaisena tule kuulluksi tuntevana ihmisenä, hänen itsetuntonsa joutuu koetukselle ja hän kokee olevansa esine. Ystävällisyys, hoiva, välittäminen ja hienotunteisesti annettu, asiallinen ja oikea-aikainen tieto tukevat omanarvontunnetta ja auttavat, kun ihminen opettelee pitämään huolta itsestään.
Tunteiden pitää saada tulla kuulluiksi.
SOILE KAUPPI

