Turvallisen tulevaisuuden vuoksi KOTI SUVITUULESTA - 3/05
PARKINSON-POSTIA 3/05
Ikäihmisten tuettuun asumiseen Joensuussa löytyy monia vaihtoehtoja. Sirkka Sinkolle sopii omistusasunto palvelutalossa.
Suvituulen palvelukeskus on punatiilinen kerrostalo muiden joukossa Joensuun Niinivaaralla. Oikeaan osoitteeseen ohjaa pieni kyltti palvelusiiven seinässä. Seinien sisäpuolelta löytyy päivätoimintaa, kuntosalia, saunaa, ateriapalvelua, ikäihmisten nettinurkka ja kotihoidon toimisto. 4-kerroksisessa siivessä sijaitsevat asunnot.
Kotihoidon työntekijä Lilli Takkunen kertoo suurimman osan asunnoista olevan yksityis-omistuksessa. Kuka tahansa yli 55-vuotias voi ostaa osakkeen, kunhan niitä joskus vapautuu. Kysyntää kyllä olisi. Omansa Sirkka Sinkko, 67, löysi kaksi vuotta sitten: ”Kun mieheni kuoli vuonna 2001, muutin mukavaan rivitaloasuntoon toiseen kaupunginosaan. Parissa vuodessa uusi kotini osoittautui liian syrjäiseksi ja juuri saamani Parkinsonin taudin diagnoosi vauhditti asunnonvaihtoa; hankin kerralla huoneiston palvelutalosta.“
Joensuun kotihoito- ja vanhustyöstä vastaava vanhustenhuollon johtaja Kati Poutanen kertoo Suvituulen lisäksi kaupungin tarjoavan palveluasumista Karsikon palvelukeskuksessa, Kiihtelysvaaran palvelutaloissa ja Sepänpihan palvelukeskuksessa. Yksityisiä palvelukoteja Joensuussa on seitsemän. Lisäksi Joensuun kaupungilla on kaksi tehostetun palveluasumisen yksikköä: Kotilahden ryhmäkoti Raitatuulia ja Koivupihan palveluasumisen yksikkö. Tehostetun palveluasumisen asiakkaista lähes kaikki ovat säännöllisen yöhoidon piirissä. Palvelukeskusten palveluita voivat käyttää myös ympäristössä asuvat.
Vielä Sirkka ei ole Suvituulen palveluita tarvinnut, ei sinne päinkään: ” Viisi vuotta sairastamani Parkinsonin tauti ei ole minua kovinkaan paljon rajoittanut, toki huonompia päiviä on väliin mahtunut. Tein ratkaisuni tulevaisuuden turvallisuuden takia. Lastenkaan ei tarvitse huolestua tai huolehtia, miten pärjään. Sitten kun askel lyhenee ja vointi huononee, niin talon palvelut ovat tarjolla.”
Sirkka liikkuu ja ulkoilee paljon, on tehnyt niin jo ennen Parkinsonin tautia. Aamun rentouttavan kotijumpan jälkeen päivittäiset kävely- tai pyöräilylenkit puolesta tunnista tuntiin takaavat hyvän, rautaisen olon sekä vievät välillä asioille, kuntosalille tai uimaan. Tärkeä paikka on myös Joensuun seudun Parkinson-kerho: “Menin heti sairastuttuani, se oli hieno kokemus. Tunnelma oli jotain ainutlaatuista, niin monia samaa sairastavia, en ollutkaan enää yksin.“
Sirkan elämässä tärkeitä ihmisiä ovat ennen kaikkea lapset ja lapsenlapset sekä hyvä ystävä, joka pyytää paljon mukaansa matkoille ja erilaisiin käyntikohteisiin. Pahana matkakumppanina Parkinsonin tautiakaan Sirkka ei pidä: “Olen hyväksynyt tämän kohdalleni ja mielelläni olen kertonut sairaudestani, jos joku on kysynyt. Kun aikanaan kuolema tuli miehelleni, se oli jo paha paikka. Koin, ettei sen pahempaa voi olla. “
Jo ennen viime vuosia Sirkka sanoo olevansa kaikessa liemessä keitetty: “Elämänalku sotaorpona ei ollut helppoa, kaikennäköistä näin ympärilläni. Niin tuumasin, etten tuota ja tuota elämässäni tee; näin opin karsimaan karikkoja ja löytämään valoisamman puolen elämästäni. Asuin aika paljon isoäitini luona, hänen valoisa luonteensa jäi myös lapsen mieleen.“
ELMA PYYKKÖ

