Tutkimustietoa - 01

Parkinson-postia 2001

Päiväväsymys kiusaa hyväkuntoisiakin parkinsonpotilaita

Päiväsaikainen väsymys kiusaa hyväkuntoisiakin Parkinsonin tautia sairastavia potilaita, joilla ei
ole dementiaa. Minkään yksittäisen lääkkeen ei kuitenkaan kanadalaistutkimuksen mukaan voida osoittaa aiheuttavan muita enemmän väsymystä. Päiväsaikaisesta väsymyksestä huolimatta rattiin nukahtaminen ilman ennakoivaa uneliaisuutta on hyväkuntoisilla parkinsonpotilailla melko harvinaista, toisin kuin yksittäisten tapausten perusteella on aiemmin luultu ja raportoitu.

Tutkimuksen julkaisseen JAMA-lehden pääkirjoituksessa muistutetaankin, että johtopäätösten
tekemistä yksittäistapausten perusteella on syytä välttää. Pääkirjoittajat huomauttavat myös, että
tutkimuksesta ei käy ilmi, onko päiväväsymys parkinsonpotilailla yleisempää kuin muilla
samanikäisillä. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että uneliaisuuden vaivaamat potilaat voidaan tunnistaa yksinkertaisen kyselylomakkeen avulla. Parkinsonpotilaiden päiväväsymyksen taustalla voivat lääkkeiden ohella olla tautiin liittyvät patofysiologiset mekanismit sekä öiset unihäiriöt.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 600 Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta, joiden toimintakyky ei ollut heikentynyt ja joilla ei ollut dementiaa. Potilaiden päiväväsymystä ja taipumusta nukahdella
päivisin sekä unihäiriöitä selvitettiin kyselylomakkein. Noin puolet potilaista kärsi päiväväsymyksestä ja vajaa neljä prosenttia heistä oli nukahtanut rattiin tuntematta etukäteen
uneliaisuutta. Potilaita tulee tutkijoiden mukaan varoittaa rattiin nukahtamisen mahdollisuudesta.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Medical Association 2002;287:455-463)
http://jama.ama-assn.org/issues/current/abs/noc10367.html

Uutta tietoa parkinsonismiin liittyvän dementian taustasta

Parkinsonin taudin myöhäiseen vaiheeseen liittyvässä dementiassa ei vastoin aiempia käsityksiä esiinnykään merkittävästi Alzheimerin taudille tyypillisiä muutoksia aivoissa. Amerikkalaistutkimuksen mukaan Lewyn kappale –dementia saattaa sen sijaan selittää parkinsonismiin myöhäisessä vaiheessa liittyvän dementian synnyn. Vähäiset Alzheimerille tyypilliset muutokset esiintyivät Lewyn kappaleiden yhteydessä, joten tutkijat arvelevat, että Lewyn kappale -dementia ja Alzheimerin tauti saattavat kuitenkin olla samaa alkuperää. Tutkimuksen mukaan myöhään kehittyvä dementia saattaa johtua eri puolilla aivoja samanaikaisesti etenevästä prosessista eikä muutoksista yksittäisissä osissa aivoja. Dementiaa aiheuttava prosessi saattaa myös selittää, miksi Parkinsonin taudin hoidossa käytetty levodopa menettää tehonsa taudin edetessä.

Mikroskooppisessa tutkimuksessa tarkasteltiin 13 Parkinsonin tautia ja siihen vähintään neljän
vuoden kuluttua liittynyttä dementiaa sairastaneen potilaan aivoja. Verrokkiryhmänä oli yhdeksän
Parkinsonin tautia sairastanutta potilasta, joilla ei ollut esiintynyt dementiaa. Yhtä lukuun ottamatta
Lewyn kappale -dementia oli kaikkien dementiatapausten taustalla. Näillä 12 potilaalla esiintyi
aivokuoren uusimmassa osassa ja limbisessä järjestelmässä Lewyn kappaleita lähes kymmenkertaisesti verrattuna potilaisiin, joilla parkinsonismiin ei ollut liittynyt dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Neurology 2002;59:102-12)
http://archneur.ama-assn.org/issues/current/abs/noc10189.html

Lewyn kappale -dementia on yleisimpiä dementiasairauksia. Se saattaa olla Alzheimerin taudin
jälkeen yleisin dementiasairaus, mutta sen erottaminen muista keskushermostoa rappeuttavista
sairauksista kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeista on hankalaa. Sairastuneet ovat pääasiassa iäkkäitä ihmisiä. Taudin oireisiin kuuluvat vaihtelevat muistihäiriöt ja kognitiiviset vaikeudet, hallusinaatiot ja liikkumisvaikeudet.

Gammaveitsi ei sovi parkinsonpotilaille

Stereotaktinen sädehoito gammaveitsellä ei välttämättä sovi parkinsonismin hoitoon.
Amerikkalaistutkijat raportoivat neurologian julkaisussa kahdeksan potilaan tapausselostukset. Yksi potilaista kuoli ja kaikki muut saivat vaikeita jälkitauteja. Tutkijat totesivat, että gammaveitsihoidon vaikutukset, niin hyvät kuin huonotkin, tulevat esiin vasta viikkojen ja jopa useiden kuukausien kuluttua. Kiinnostus Parkinsonin taudin kirurgiseen hoitoon on heräämässä uudelleen ja lääkärit ovat alkaneet suosittaa sitä potilailleen. Myös raportin julkaisseen lehden pääkirjoittaja toteaa, ettei gammaveitsihoitoa pitäisi tässä vaiheessa suositella parkinsonpotilaille.

Kaikki kahdeksan raportissa esitettyä potilasta olivat miehiä. Nuorin oli 42-vuotias ja vanhin 69-
vuotias. Jokainen potilas hoidettiin gammaveitsellä ja heitä seurattiin kahdeksan kuukautta. Kaikki potilaat saivat hoidosta jälkitauteja ja yksi menehtyi. Jälkitauteina esiintyi muun muassa
toispuolihalvausta, näkökentän toisen puoliskon puutosta, raajojen heikkoutta, puheen ja äänen
häiriöitä, tunnottomuutta ja tahatonta nauramista. Suuri osa oireista ilmaantui vasta kuukausia
toimenpiteen jälkeen. Tutkijat toteavat, että ongelmat johtuvat osin siitä, ettei toistaiseksi ole
löytynyt turvallista sädeannosrajaa parkinsonismin hoitoon. Yliannoksilla sädehoidon tiedetään
vahingoittavan aivokuorta pitkähkön ajan kuluessa. Jos potilaita tällä menetelmällä hoidetaan, heitä pitäisi tutkijoiden mukaan informoida hoidon vaaroista ja seurata ainakin vuoden päivät
toimenpiteen jälkeen.

Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Neurology 2001; 58: 1995 – 2002)
http://archneur.ama-assn.org/issues/current/abs/noc10147.html

Parkinsonin taudin aiheuttamaa lihasjäykkyyttä ja tahattomia liikkeitä on hoidettu stereotaktisilla
leikkauksilla, jolloin toimenpide on kohdistunut joko aivojen linssitumakkeen sisäosiin eli
pallidumiin tai talamukseen. Gammaveitsen prototyyppi keksittiin 1960-luvun lopulla ja sitä on
käytetty etupäässä aivokasvainten hoidossa. Tällöin sädehoito tarkennetaan kohteeseensa
stereotaktisesti. Suomalaispotilaita on käynyt gammaveitsihoidossa muun muassa Norjassa ja
Ruotsissa, koska meillä ei ole käytössä gammaveitsilaitteistoa. Gammaveitsellä tehdään yleensä yksi hoitokäsittely. Suomessa stereotaktisissa leikkauksissa käytetään laitteistoa, jolla annetaan yleensä pitempiä, 2–3 kerran hoitoja.

Dementiadiagnoosi näppäinpuhelimella

Dementian ensioireet voi saada selville soittamalla näppäinpuhelimella tietokoneautomaattiin ja
suorittamalla automaatin sanelemat tehtävät. Amerikkalaistutkijat testasivat menetelmää 155
geriatrisella potilaalla, joilla oli normaali havaintokyky tai lievä dementia. Runsaat 12 minuuttia
kestänyt näppäilytestaus puhelimella riitti erottelemaan terveet ja dementian varhaisoireista
kärsineet potilaat toisistaan 80 prosentin todennäköisyydellä. Tutkijat toteavatkin, että tällaista
vuorovaikutteista tekniikkaa voidaan käyttää luotettavana seulontakeinona arvioitaessa vanhusten dementian kehittymistä heti sen varhaisvaiheessa.

Keski-iältään noin 77-vuotiaat ikäihmiset osallistuivat puhelinta näppäilemällä erilaisiin muisti-,
hahmotus- ja kirjaintesteihin. Heitä pyydettiin esimerkiksi painamaan kuusi kertaa numeroa kolme tai näppäilemään numero ylhäältä oikealta ja sitten alhaalta vasemmalta. Ajantajunsa he ilmaisivat näppäilemällä oikean vuosiluvun ja päivämäärän. Vastaajat käyttivät näppäilemiseen alle 13 minuuttia. 16 vastaajaa joutui jättämään tehtävän kesken. Heistä viidellä oli kohtalainen ja
yhdeksällä lievä dementia. Puhelintehtävää täydennettiin kyselyllä, jossa tutkittavat arvioivat muun
muassa tehtävän vaikeuden. Suuri osa piti tehtäviä selkeinä ja helppoina.

Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Internal Medicine 2001; 161: 2481-2487)

Aikaisemmin tänä syksynä tutkijat selvittivät matkapuhelimen mahdollista käyttöä astmadiagnoosin teossa. Englantilaistutkijat pystyivät äänittämään kännykän avulla potilaan kurkunpäästä yhtä laadukkaat äänet kuin stetoskoppilla. Äänet lähetettiin laboratorion tietokoneeseen ja äänianalyysikäyrien perusteella pystyttiin erottelemaan astmaatikot terveistä. Jo useita vuosia matkapuhelinta on käytetty Turun seudulla diabeetikkojen apuna muun muassa hoitotasapainon seurannassa.

Vanhuksen sekoilu jää usein huomaamatta

Sairaanhoitajat tunnistavat huonosti sairaalassa olevien vanhuspotilaiden sekavuusoireet. Erityisesti hyvin iäkkäiden, dementoituneiden, passiivisten ja huonokuntoisten potilaiden sekavuus jää useimmiten havaitsematta. Sopimaton käyttäytyminen, kuten huutaminen, vaeltelu, aggressiivisuus sekä kiipeily yli sängynlaitojen, herättää hoitajat helpommin epäilemään potilaansa sekavuutta. Asiaa selvittäneet amerikkalaistutkijat toteavat, että hoitajien koulutuksessa tulisikin kiinnittää sekavuusoireiden tunnistamiseen nykyistä enemmän huomiota. Näin etenkin siksi, että sekavuuteen liittyy usein lisäsairauksia, sairaalassaoloajan venymistä sekä menehtymisiä. Tutkimuksessa hoitajat ja toisaalta kokeneet tutkijat määrittelivät lähes 800 potilaan osalta yli 2 700 arviota. Noin joka kymmenennessä arviossa oli kyse sekavuudesta ja sitä esiintyi 16 prosentilla potilaista. Hoitajat tekivät arvionsa rutiinihoidon yhteydessä tekemiensä havaintojen perusteella ja tutkijat kliinisin testein. Hoitajat tunnistivat tuskin joka viidettä sekavaa potilasta. Esimerkiksi potilaansa tarkkaamattomuuden tai tajunnan tason muutokset hoitajat huomasivat vain 15 prosentissa. Sekavan ajattelunkin he havaitsivat vain joka neljänneltä potilaalta. Hoitajat eivät useinkaan tunnistaneet potilaan kokemia ajan ja paikan tajuamisen sekä muistin menetyksiä. Tutkijat toteavat, että sekavuuden tunnistamisessa juuri hoitajat, jotka ovat potilaan kanssa ympäri vuorokauden, ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa. Lääkäritkin tukeutuvat potilaan tilan arvioinnissa usein juuri hoitajilta saamiinsa arvioihin.

Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Internal Medicine 2001; 161: 2467-2473)

Liitetiedosto: 

tutkimustietoa duodecim.pdf