Asettuminen vieraiden ihmisten katseen kohteeksi omasta halusta ja omalla henkilökohtaisella liikekielellä läsnäoleminen vaatii rohkeutta. Sitä rohkeutta on löytynyt viideltä eri-ikäiseltä ihmiseltä, jotka esittävät yleisölle tanssitaiteilija Kaisa Koulun yhteisöteoksen Katsotut. Katsotut-esityksen ensi-ilta on tänään perjantaina 9.12. klo 19 nykytaidetila Kutomossa, Kalastajankatu 1 B, 20100 Turku. Toinen esitys sunnuntaina 11.12. klo 19.

Vaikka tanssi on hyvin laaja käsite niin monille, esittävänä taiteena se on edelleen jotain, minkä koreografi suunnittelee terveiden ja sujuvasti liikkuvien ammattitanssijoiden esitettäväksi. Tanssitaiteilija Kaisa Koulu ravistelee teoksellaan Katsotut tätä käsitystä ja näyttää, että tanssi voi olla eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten yhteinen projekti, jossa kaikki tulevat nähdyksi ja kohdatuiksi omista lähtökohdistaan. Edes sairaus ei ole ollut Katsotut-yhteisöteokseen osallistumisen este.

Kaisa Koulu on ohjannut ja rohkaissut yli viidentoista vuoden ajan eri-ikäisiä ihmisiä kommunikoimaan liikekielellä toistensa kanssa. Hänen yhteisöteoksessaan Onnea, onnea, puuroa! esiintyjinä oli v. 2010 kahdeksan vauvaa ja äitiä. Miltä musta tuntuu? -yhteisöteoksen näkövammaisille lapsille hän toteutti yhdessä sirkustaiteilija Antti Kulmalan kanssa v. 2012.  Koulu työskentelee mm. Läntisen tanssin aluekeskuksen tanssikummina tarjoten taidelähtöistä hyvinvointipalvelua erilaisissa yhteisöissä ja hoitolaitoksissa sekä Sairaalaklovnit ry:n sairaalaklovnina. Nyt nähtävän Katsotut-esityksen Kaisa Koulu toteuttaa Taiteen edistämiskeskukselta saamansa yksivuotisen apurahan turvin.

Tällä kertaa esitettävässä Katsotut-teoksessa kommunikoivat toistensa ja yleisön kanssa Jaana Engblom, Heidi Horila, Auli Kalliomäki, Erkki Kallionpää ja Juho Vihervuori.  Jokaisella ryhmän jäsenelle on erilainen suhde liikkeeseen ja liikkumiseen ja myös katseen kohteena olemiseen. Neurologista sairautta sairastavan suhde liikkeeseen ja katsotuksi tulemiseen välittyy Katsotut-projektissa Parkinsonin tautia sairastavan Erkki Kallionpään ja dystoniaa sairastavan Auli Kalliomäen välityksellä.

Parkinsonin taudista ja dystoniasta johtuvat liikehäiriöt ovat usein asioita, joihin ei muiden ihmisten haluta kiinnittävän huomiota. Muiden katseen kohteeksi joutuminen saatetaan kokea oireiden ilmaantuessa hyvinkin kiusallisena, jopa häpeällisenä.

Kaisa Kouluun Parkinsonin tautia sairastava Erkki Kallionpää tutustui Koulun ohjatessa v. 2014 Läntisen tanssin aluekeskuksessa Parkinson-ryhmän luovan tanssin harjoituksia. Osallistumistaan Katsotut-yhteisöteokseen ei Erkin tarvinnutkaan kahdesti miettiä. Mukaan hän onnistui houkuttelemaan myös dystoniaa sairastavan Auli Kalliomäen.

Kymmenisen vuotta sairastettu Parkinsonin tauti vaikeuttaa Erkin arkea, eikä liikkuminen suju monenlaisia liikuntalajeja elämänsä aikana harrastaneelta Erkiltä enää etukäteissuunnitelmien mukaan.

”Lääkevaikutuksen äkillisestä loppumisesta johtuvia jähmettymisiä sattuu nykyään monta kertaa viikossa. Erityisesti silloin kun pohdin murheellisia asioita, olen paljon paikoillani tai kun minulla on kiire”, Erkki kertoo.

Muiden Katsotut-projektissa mukana olevien Erkki sanoo ottaneen hänet hienosti vastaan. ”Ei sairauttani ole sen enempää ihmetelty. Sen sijaan muut osallistujat ovat rohkaisseet minua ja pitäneet hienona asiana sitä, että olen taudistani huolimatta mukana tässä yhteisessä projektissa.”

Katseen kohteena olemiseen Erkki ja muut projektiin osallistuvat ovat totutelleet harjoittelemalla viime kesänä Turun linnan ja Vartiovuoren puistossa. Osa ryhmästä osallistui myös Ruissalossa pidettyyn H2Ö-festivaaliin toteuttamalla second hand -liiketyöpajan.

Dystonia-diagnoosin v. 2007 saanut Auli Kalliomäki luonnehtii tanssimista vapauttavaksi kokemukseksi, josta puuttuu suorittamisen pakko. Hän  myöntää, että on alkanut vältellä esim. yleisillä paikoilla syömistä ja muutakin sosiaalista elämää sairaudestaan johtuen.

”Sairauteni näkyy myös vapinana suun seudulla ja yritän hillitä oireita pitämällä kättäni leualla. Yhteisen projektimme harjoituksissa vuorovaikutus ryhmämme jäsenten välillä on ollut mutkatonta, enkä ole kiinnittänyt huomiota siihen, miltä näytän muiden silmissä”, sanoo Auli.

Hän harmittelee kuitenkin kovasti sitä, että sairaus on miltei vuoden kestäneen harjoitusprosessin aikana alkanut oireilla yhä laajemmalla alueella hänen kehossaan.

”Dystonian oireita minulla on nyt miltei kaikkialla, myös silmien alueella. Kipuja on paljon ja uuvun helposti. En ole pystynyt osallistumaan yhteiseen projektiimme alkuperäisten suunnitelmien pohjalta. Muut ryhmän jäsenet ovat suhtautuneet hienosti näihin muuttuviin olosuhteisiin”, Auli Kalliomäki sanoo.

Katsotut-teoksen konseptin on suunnitellut Kaisa Koulu, mutta lopullisessa esityksessä näkyy miltei vuoden ajan kestäneen yhteisen projektin lopputuloksena jokaisen osallistujan kädenjälki. Projektissa mukanaolonsa yhdeksi syyksi jokainen heistä myöntää tanssin lumon ja kiinnostuksen liikkeelliseen ilmaisuun. Läsnäolo ja kohtaaminen oman tanssin ja liikkeen kautta ryhmän osallistujien ja yleisön kanssa on heille kaikille kuitenkin uudenlainen kokemus, johon he heittäytyvät avoimin mielin muiden katseiden kohteeksi uskaltautuen.

Arja Pasila

Lisätietoa Katsotut-teoksesta: https://katsotut.wordpress.com

PS Kaisa Koulu on ohjannut onnistuneesti tanssi-improvisaation keinoin Parkinsonin tautia sairastavia liikkumaan myös Parkinson-liiton kuntoutuskursseilla Suvituulessa.

Kuvassa Jaana Engblom (vas.), Juho Vihervuori, Erkki Kallionpää ja Heidi Horila Katsotut-teoksen harjoituksissa.

Jaa artikkeli