Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Neurologinen vai psykiatrinen? -psyykkiset oireet liikehäiriösairauksissa

Emmi Nuppula3.6.2021

Psyykkisten oireiden huomioiminen on oleellinen osa sairauden hoitoa. Samalla tavalla, kuin jokaisella lääkärin vastaanotolla arvioidaan motoriset oireet, pitäisi arvioida myös mieliala, sanoo neuropsykiatri Risto Vataja.

Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vatajan mukaan kaikkiin liikehäiriösairauksiin liittyy psyykkisiä oireita. Samat aivojen ratajärjestelmät, jotka koordinoivat motoriikkaa, säätelevät myös käyttäytymistä. Siksi mikä tahansa sairaus, joka rappeuttaa tällaisia alueita, voi aiheuttaa myös käyttäytymiseen ja tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita ja tunne-elämän muutoksia.

Vatajan mukaan motorisilla oireilla eli liikehäiriöoireilla ja psyykkisillä oireilla on yhteys toisiinsa.

– Sen näkee selvästi esimerkiksi Parkinsonin taudissa. Jos potilaalla liike on hyvin jäykkää, usein myös ajatus toimii hitaasti. Jos taas annetaan levodopalääkettä liikaa, niin että tulee liiallista motoriikkaa, myös ajatus alkaa helposti käydä ylikierroksilla.

Psyykkiset oireet usein hankalimpia

Liikehäiriösairaudet näkyvät ulospäin ja siksi ne ovat helposti stigmatisoivia. Häpeä ja pahimmillaan sosiaalinen eristäytyminen ovat omiaan lisäämään psyykkistä oireilua.

Psyykkiset oireet koetaankin Vatajan mukaan usein hankalimmiksi ja elämänlaatua heikentäviksi. Esimerkiksi essentiaalisesta vapinasta on perinteisesti käytetty nimitystä ”hyvälaatuinen vapina”, koska etenevästä luonteestaan huolimatta se ei tiettävästi lyhennä elinaikaa. Nimitys on kuitenkin muulla tavoin harhaanjohtava.

– Tunnetilan häiriöt kuuluvat essentiaaliseen vapinaan siinä missä motoriikan häiriötkin. Vaikea essentiaalinen vapina näkyy ulospäin ja harvassa ovat ne, joille se ei aiheuta psyykkistä kuormitusta. Sitä sairastavalla on usein oikeutettukin huoli siitä, ettei hänen sairautensa vaikeutta oteta tosissaan, Vataja sanoo.

Samoin dystonia aiheuttaa jokaisella jonkinlaisen toimintakyvyn laskun. Sairaus itsessään näkyy ulospäin, mutta lisäksi mukana on monilla kipu, joka ei näy muille. Dystonia on omiaan aiheuttamaan sekä psyykkisiin että sosiaalisiin tekijöihin liittyvää oireilua.

– Kipu, stressi, masennus ja ahdistuneisuus ovat usein hankalasti toisiinsa kietoutuneita. Kipu lisää mielialaoireita, ja kivun kokemus taas on sitä voimakkaampi mitä masentuneempi tai stressaantuneempi potilas on. Hyvä kivun hoito onkin sellaista, joka huomioi kivun lisäksi myös mielialan ongelmat.

Yksilöllisiä eroja

Psyykkiset oireet eivät ilmene kaikilla samassa sairaudessa samanlaisina tai yhtä voimakkaina. Tämä johtuu siitä, että niihin liittyy aina myös yksilöllisiä tekijöitä ja erilaisia suojaustekijöitä. Niitä ei tunneta täydellisesti, mutta niistä tiedetään paljon.

Psyykkiset oireet ovat monen tekijän summa ja Vatajan mukaan perintötekijöillä on paljon vaikutusta.

– Jollain voi olla esimerkiksi suvussa masennustaipumusta tai impulsiivista oireilua, mikä voi vaikuttaa sairauden oirealttiuteen. Stressinsietokyvyssäkin on geneettistä eroa.

Perintötekijät luovat siis pohjan, mutta sen jälkeen eletty elämä vaikuttaa siihen, millainen psyyke ihmiselle kehittyy. Se voi olla suojaava tekijä tai riskitekijä. Vataja antaa konkreettisen esimerkin.

– Huntingtonin taudissa geenivirheen aiheuttaman CAG-toistojakson suuruus voi olla yhteydessä psyykkisten oireiden voimakkuuteen, mutta toisaalta henkilöllä voi olla suojaavia perintötekijöitä ja vain vähän psyykkisille oireille altistavia muita riskitekijöitä. Yksi geeni voi siis suojata toiselta geeniltä.

Lääkitys voi vaikuttaa

Psyykkisille häiriöille altistavista riskitekijöistä on tehty paljon tutkimusta varsinkin parkinsonpotilailla. Oireiden nopea vaihtelu (tilanvaihtelu), toimintakyvyn lasku ja sairauden varhainen alkamisikä altistavat mielialaoireille.

Myös Parkinsonin taudin lääkehoitoon liittyy toisinaan psyykkisiä sivuvaikutuksia. Esimerkiksi aistiharhat tai impulssikontrollin häiriöt, kuten hyperseksuaalisuus tai pelihimo, voivat olla seurausta lääkityksestä. Toisaalta taustalla on usein myös niille altistavia muita riskitekijöitä, jotka muovaavat lääkevaikutusta.

Parkinsonin taudin lääkehoito onkin joskus tasapainottelua liiallisen lääkityksen aiheuttamien psyykkisten sivuvaikutusten ja liian vähäisen lääkityksen aiheuttaman motoriikan heikentymisen ja toimintakyvyn laskun välillä.

– Lääkityksestä ei saisi aiheutua sivuvaikutuksia, jotka haittaavat elämää enemmän kuin sairaudesta johtuvat oireet, Vataja muistuttaa.

Esimerkiksi pykoosilääkkeet estävät dopamiinin vaikutusta aivoissa, jolloin ne voivat parkinsonpotilailla pahentaa motorisia oireita. Huntingtonin taudissa sen sijaan vaikutus voi olla päinvastainen: psykoosihoidossa käytettävät lääkkeet voivat hillitä samalla myös motorisia oireita.

– Essentiaalisen vapinan tai dystonian lääkehoidossa psykiatriset sivuvaikutukset eivät ole yhtä tavallisia. Näissä sairauksissa pyritään lihasjännityksen vähentämiseen, ja lääkkeet ovat siksi enemmänkin rauhoittavia kuin ahdistuneisuutta lisääviä. Sivuvaikutuksetkin ovat tavallisemmin esimerkiksi väsymystä, huimausta tai verenpaineen laskua.

Lääkkeettömät hoidot tärkeitä

Perintötekijöiden ja psyykeen lisäksi mieleen vaikuttavat vielä ajankohtaisetkin asiat, joita ovat esimerkiksi sairaudesta johtuvat huolet ja pelot. Pelkkä tietoisuus sairaudesta voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta.

Hyvä uutinen on, että tällaisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa: mitä vähemmän stressiä ja mieltä kuormittavia asioita, sitä vähemmän psyykkisille oireille altistavia tekijöitä. Vatajan mukaan stressiä voidaan vähentää ja stigmaa höllentää mm. tiedon lisäämisellä.

– Potilailla ja heidän läheisillään on usein sairauteen liittyviä haitallisia käsityksiä ja pelkoja, jotka turhaan rajoittavat elämää.

Terapiat voivat auttaa pärjäämään sietämättömän tilan ja sairauden kanssa.

– Kun asiat jäsennellään oikein, oireille ja ilmiöille saadaan nimet ja syyt. On tärkeää auttaa ihmistä ymmärtämään, mihin oireilu liittyy. Ennen kaikkea voimakkaiden pelkojen hillitseminen on hyödyttävää.

Vatajan mukaan psyykkisiin ongelmiin lääkkeettömien hoitojen tulisi olla ensisijaisia, lääkehoitojen vasta sitten. Valitettavasti se ei kuitenkaan käytännössä mene niin, sillä esimerkiksi psykoterapioihin resursseja on liian vähän ja osaamistakin tarvittaisiin enemmän.

Tukea muillekin perheenjäsenille

Tarvittaisiin myös kokonaisvaltaisempaa näkemystä siitä, kenelle tukea tarvitaan.

– Koko perhe voi mennä sekaisin sairaudesta. Edes muutaman kerran annettava perheterapeuttinen apu, jossa reaktioita voitaisiin puhua auki, auttaisi. Perheterapia olisi erityisen tärkeää Huntingtonin kaltaisissa perinnöllisissä sairauksissa, mutta muissakin sairauksissa potilaiden lisäksi myös kaikkein läheisimmät ihmiset hyötyisivät tuesta.

Psyykkiset oireet ovat läheisille rankkoja. Tutkimusten mukaan läheisillä onkin kohonnut riski sairastua masennukseen itse. Jos läheinen uupuu, hän ei jaksa huolehtia apua tarvitsevasta sairastavasta.

– Motoristen oireiden lääkehoito on ollut perinteisesti vahvaa. Viime vuosina on onneksi tapahtunut muutosta ja neurologit ovat alkaneet miettiä enemmän myös potilaan psyykkistä vointia. Toisaalta psykiatriassakin pitäisi olla paremmat valmiudet hoitaa somaattisia potilaita. Harvoin ongelmat ovat vain neurologisia tai psykiatrisia, vaan yleensä ne ovat isompi vyyhti, Vataja summaa.

Psyykkiset oireet:

  • Kaikkiin liikehäiriösairauksiin liittyy psyykkisiä oireita.
  • Niitä ovat tunne-elämän, ajatustoiminnan ja käytöksen häiriöt, kuten masennus ja ahdistus, apatia, harhaisuus, impulsiivisuus ja joskus jopa psykoosi.
  • Oirealttiuteen vaikuttavat mm. perintötekijät, psyyke ja ajankohtaiset mieltä kuormittavat asiat.
  • Lisäävät masennus- ja uupumusalttiutta myös sairastuneen läheisillä.
  • Kaikkia psyykkisiä oireita ei voida estää, mutta terapia voi auttaa ahdistuneisuuteen ja stressiä vähentämällä oirealttiuskin pienenee. Myös läheiset hyötyvät tuesta.

Julkaistu Hermolla-lehdessä 2/2021

Jaa