Tutkimus: Säännöllinen fyysinen aktiivisuus vahvistaa Parkinsonin tautiin sairastuneen toimintakykyä ja koettua elämänlaatua
 

Åbo Akademin hoitotieteen laitos on tehnyt vuodesta 2018 Pohjanmaalla toimivan Botnian Parkinson-yhdistyksen (Botnia Parkinsonförening) kanssa kuntoutukseen liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä. Tavoitteena on ollut paitsi tutkia kuntoutuksen moninaisia vaikutuksia, myös yhteistyössä kohderyhmän kanssa kehittää asiakaslähtöinen (koti)kuntoutusohjelma Parkinsonin tautia sairastaville ja heidän läheisilleen.

Kuntoutuksen hyödyt ovat parhaat silloin, kun se on ennakoivaa. Neurologiselle potilaalle pitäisi siis laatia kuntoutussuunnitelma välittömästi diagnoosin saamisen jälkeen tai jopa diagnosointiprosessin aikana.

 – Ajoissa aloitettu moniammatillinen järjestelmällinen kuntoutus voi auttaa kuntoutujaa säilyttämään jopa saman toimintakyvyn ja elämänlaadun kuin saman ikäisellä terveellä ihmisellä, sanoo projektivastaava, dosentti Heli Vaartio-Rajalin Åbo Akademista.

Tutkimuksessa kehitetty kuntoutusohjelma pilotoitiin syksyllä 2019. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon Parkinsonin tautia sairastavan tulisi liikkua toimintakykynsä ylläpitämiseksi ja miten fyysinen aktiivisuus vaikuttaa fyysisen toimintakyvyn ohella psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn sekä koettuun elämänlaatuun. Testiryhmä jakautui kahteen ryhmään, joista toinen liikkui filmimuotoisen kotitreeniohjelman avulla ja toinen osallistui ryhmämuotoiseen liikuntaan kuntosalilla. Molemmissa ryhmissä sekä sairastuneet että heidän läheisensä olivat fyysisesti aktiivisia myös muilla tavoin, kunkin itselleen asettaman tavoitteen ja fysioterapeutin laatiman ehdotuksen puitteissa.

Kaksi kuukautta kestäneen pilottivaiheen tulokset on analysoitu kevään 2020 aikana ja ensimmäisistä tuloksista kävi ilmi, että 30 min. liikuntaa päivässä säännöllisesti harrastettuna riittää jopa parantamaan kliinisiä mittaustuloksia kuten istumasta pystyasentoon nousemista, kävelykykyä ja -nopeutta. Lihaskunnon ja koordinaation kehittyminen auttavat mm. kaatumisen välttämisessä ja arkipäiväisten askareitten sujumisessa. Ne, jotka treenasivat kerran päivässä vähintään puoli tuntia saivat parempia tuloksia kuin ne, jotka liikkuivat harvemmin, mutta pidemmän ajan kerrallaan.

Tulosten mukaan ryhmässä liikuntasuoritteita tehneillä koettu sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky paranivat enemmän kuin kotona treenanneilla.

 – Kävi ilmi, että niillä, joiden oma kehonkuva on hyväksyvä, on matalampi kynnys aktivoitua fyysisesti ja liikkua toisten näkyvillä. Ammattilaisten pitäisikin kiinnittää huomiota siihen, miten kuntoutujille puhutaan heidän kehostaan, liikunnasta ja erilaisista vaihtoehdoista ylläpitää fyysistä aktiivisuutta kotona ja kodin ulkopuolella. Lisäksi pitäisi muistaa, että kuntoutuksen tulisi tukea myös yksilön psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä. Huomasimme, että esimerkiksi pelko siitä, ettei ymmärtäisi liikuntaohjeita kuntosalilla tai selviäisi harjoitteista yhtä hyvin kuin muut, sai jotkut tutkimukseemme osallistuneet mieluummin valitsemaan kotikuntoutuksen, Vaartio-Rajalin sanoo.

Vaartio-Rajalinin mukaan tutkimustiedon pohjalta suunnitellaan parannusehdotuksia kuntoutuksen kehittämiseksi nykyistä asiakaslähtöisemmäksi ja moniammatillisemmaksi.

Sopeutumisvalmennus- ja kuntoutussuunnitelmiin tarvitaan uutta ajattelua, jossa yksilön tarpeet ja myös läheiset huomioidaan nykyistä paremmin. Kuntoutus on jokaisen sosiaali- ja terveysalalla toimivan ammattilaisen tärkeä osaamisalue ja vastuu, ei vain fysioterapeuttien tai toimintaterapeuttien, kuten usein ajatellaan. Satunnaiset laitoskuntoutusjaksot eivät riitä ylläpitämään tai vahvistamaan sairastuneiden toimintakykyä, ja kotioloissa voitaisiin helposti järjestää ja tukea säännöllistä omaehtoista kuntoutumista esimerkiksi erilaisten digitaalisten ja virtuaalisten välineiden avulla – myös sairastuneiden läheisille.

Noin 16 000 suomalaista sairastaa Parkinsonin tautia, ja määrän arvioidaan yhä lisääntyvän väestön ikääntyessä. Pitkäaikaissairaudet aiheuttavat merkittävän osan terveydenhuollon suorista kustannuksista, ja Parkinsonliitto vetoaakin maailman Parkinson-päivänä 11.4., että kaikkien neurologisia sairauksia sairastavien kuntoutus tulisi nähdä kannattavana investointina.

– Me olemme liittona kannustaneet jäseniämme päivittäiseen liikkumiseen ja omaehtoiseen kuntoutukseen, jotka ovat tärkeitä keinoja oman toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tarvitaan edelleen monipuolisemmin erilaisia muotoja tukea sitä. Erityisesti tämä on tullut esiin tämän kevään poikkeustilanteessa, kun liikehäiriösairaat ja heidän läheisensä ovat joutuneet eristäytymään. Kaikilla heillä ei ole digitaalisia laitteita eikä osaamista niiden käytössä, Parkinsonliiton toiminnanjohtaja Hanna Mattila sanoo.

Lisätietoja:
Dosentti Heli Vaartio-Rajalin, 050 3427 164, heli.vaartio-rajalin@abo.fi
Parkinsonliiton toiminnanjohtaja Hanna Mattila, 040 512 2352, hanna.mattila@parkinson.fi

 

Forskning: Regelbunden fysisk aktivitet stärker funktionsförmågan och den upplevda livskvaliteten hos personer med Parkinsons sjukdom
 

Vårdvetenskapliga institutionen vid Åbo Akademi har sedan år 2018, tillsammans med Botnia Parkinsonförening som verkar i Österbotten, utfört forsknings- och utvecklingsarbete i anslutning till rehabilitering. Förutom att studera rehabiliteringens mångfaldiga verkningar har man också haft som mål att i samarbete med målgruppen utveckla ett (hem)rehabiliteringsprogram med kunden som utgångspunkt, avsett för personer med Parkinsons sjukdom och deras anhöriga.

Nyttan är störst då rehabiliteringen är proaktiv. För en neurologisk patient borde man alltså upprätta en rehabiliteringsplan omedelbart efter diagnosen eller till och med under diagnostiseringsprocessen.

 – En mångprofessionell systematisk rehabilitering som påbörjats i tid kan hjälpa patienten att upprätthålla rentav samma funktionsförmåga och livskvalitet som hos en frisk person i samma ålder, säger docent Heli Vaartio-Rajalin från Åbo Akademi som leder projektet.

Rehabiliteringsprogrammet som utvecklades i samband med studien genomfördes som pilotprojekt hösten 2019. Målet var att klargöra hur mycket en person med Parkinsons sjukdom bör röra på sig för att upprätthålla sin funktionsförmåga och hur den fysiska aktiviteten vid sidan av den fysiska funktionsförmågan påverkar den psykiska och sociala funktionsförmågan samt den upplevda livskvaliteten. Testgruppen delades in i två grupper, av vilka den ena rörde på sig med hjälp av ett hemträningsprogram i form av en film, medan den andra gruppen deltog i gruppmotion på gymmet. I båda grupperna var såväl de insjuknade som deras anhöriga fysiskt aktiva också på andra sätt, var och en med sitt eget mål och inom ramarna för ett förslag som gjorts upp av en fysioterapeut. 

Resultaten av den två månader långa pilotfasen har analyserats under våren 2020 och de första resultaten visade att regelbunden motion 30 minuter om dagen räcker för att till och med förbättra de kliniska mätresultaten, så som att stiga upp från sittande ställning till stående, gångförmåga och -hastighet. Att utveckla muskelkonditionen och koordinationen hjälper bland annat för att undvika fall och för att få de dagliga sysslorna att löpa smidigare. De som tränade en gång om dagen i en halvtimme fick bättre resultat än de som rörde på sig mer sällan, men en längre tid åt gången. 

Enligt resultaten förbättrades den upplevda sociala och kognitiva funktionsförmågan mer hos de personer som tränat i grupp än hos dem som tränat hemma. 

 – Det visade sig att de som har en positiv kroppsbild också har en lägre tröskel att aktivera sig fysiskt och röra på sig i andras åsyn. Yrkesmänniskorna borde också fästa uppmärksamhet vid hur de talar till personer som får rehabilitering om dessas kropp, motion och olika alternativ att upprätthålla den fysiska aktiviteten både hemma och utanför hemmet. Dessutom borde man komma ihåg att rehabiliteringen borde stödja också individens psykiska, sociala och kognitiva funktionsförmåga. Vi märkte att till exempel rädsla för att inte förstå instruktionerna på gymmet eller för att inte klara av övningarna lika bra som de andra fick en del av deltagarna i vår studie att hellre välja hemrehabilitering, säger Vaartio-Rajalin.

Enligt Vaartio-Rajalin planerar man utgående från studien förbättringsförslag för att utveckla rehabiliteringen så den blir mer kundorienterad och mångprofessionell än den är i nuläget. 

I anpassningstränings- och rehabiliteringsplanerna behövs nytt tänkande, där individens behov och även de anhöriga beaktas bättre än i nuläget. Rehabilitering är ett viktigt kunskaps- och ansvarsområde för var och en som arbetar i social- och hälsovårdsbranschen, inte bara för fysioterapeuter och ergoterapeuter, som man ofta tänker. Sporadiska rehabiliteringsperioder vid en anstalt räcker inte för att upprätthålla eller stärka de insjuknades funktionsförmåga, och man kunde lätt ordna och stödja rehabilitering på egen hand i hemmet, exempelvis med hjälp av olika digitala och virtuella hjälpmedel – också för de insjuknades anhöriga.

Ungefär 16 000 finländare lider av Parkinsons sjukdom och man uppskattar att antalet kommer att stiga i takt med att befolkningen blir äldre. Långtidssjukdomar förorsakar en stor del av hälsovårdens direkta kostnader, och Parkinsonförbundet vädjar på Parkinson-dagen 11.4. om att rehabilitering av alla personer med neurologiska sjukdomar bör ses som en lönsam investering. 

– Vi har som förbund uppmuntrat våra medlemmar till daglig motion och rehabilitering på egen hand. Dessa är viktiga sätt att upprätthålla den egna funktionsförmågan. Det behövs fortsättningsvis mer mångsidiga sätt att stödja detta, något som blivit särskilt tydligt i och med undantagstillståndet den här våren, då de rörelsestörningssjuka och deras anhöriga blivit tvungna att isolera sig. Alla har inte digitala apparater eller kunskap om hur de används, säger Hanna Mattila, verksamhetsledare för Parkinsonförbundet.

Tilläggsinformation:
Docent Heli Vaartio-Rajalin, 050 3427 164, heli.vaartio-rajalin@abo.fi

Parkinsonförbundets verksamhetsledare Hanna Mattila, 040 512 2352, hanna.mattila@parkinson.fi

 

Jaa artikkeli