Pentti Käkelä on valmistanut yli sata puukkoa käsitöinä. Kuvassa hän ompelee nahkatuppea.

Kuvat: Pentti Käkelän kotialbumi

Kauhajokinen Pentti Käkelä heräsi eräänä yönä kolahdukseen, joka kuului olohuoneesta. Hän nousi vuoteesta ja juoksi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Ääni oli ikkunaan lentäneen linnun aiheuttama, ja Pentti ihmetteli vauhtia, jolla oli rynnännyt olohuoneeseen. Hän tajusi säikähdyksen poistaneen Parkinsonin taudin oireet hetkeksi. “Takaisin pääsy olikin huomattavasti hankalampaa”, hän naurahtaa.

Pentti on sairastanut Parkinsonin tautia parikymmentä vuotta. ”Kyllä tämä sairaus välillä tuntuu pääsevän niskan päälle ja on viime aikoina oireillut hiukan aikaisempaa enemmän, mutta olen sille laittanut hanttiin.”

Hyvä asenne kuuluu Pentin äänestäkin. Hän kertoo kokemaansa huumorilla höystäen. Hanttiinkaan ei hänen mielestään saa laittaa liian tosissaan, eikä ottaa siitä paineita. “Hyviä asioita tekemällä ja niihin keskittymällä saa parempia tuloksia kuin hammasta purren väkisin painamalla.”

Pentin Parkinsonin tauti oireilee jäykkyytenä ja yön jälkeen liikkeelle lähteminen onkin vaikeaa. “Otan lääkkeet ja suoritan joka aamu venyttelyn, jonka jälkeen liikkuminen alkaa taas sujua.”

Tietoa Parkinsonin taudista tarvitaan sairaanhoitoon

Taudin oireet ovat aiheuttaneet toisinaan hupaisiakin tilanteita. Pari sellaista sattui sairaalassa, kun Pentti oli toipumassa olkapääleikkauksesta. Hän oli aamulla herättyään kertonut hoitajalle, ettei pääse kunnolla liikkeelle ilman lääkkeitä ja venyttelyä. “Hoitaja ihmetteli siihen, että illallahan sinä liikuit ihan normaalisti.”

Toinen tapaus sattui Pentin kertoessa, että hänen oikea kätensä vapisee Parkinsonin taudin vuoksi. “Hoitaja sanoi siihen, ettei se ole Parkinsonin tautia, koska siinä sairaudessa vapisee kumpikin käsi”, Pentti naurahtaa. “Minä ihmettelin, että mikähän minulla sitten on, ilmeisesti puoliparkinson.”

Vaikka Pentti kertoo kokemaansa leppoisan huumorin säestämänä, on siinä myös huolestuttava totuus. Liian usein sairaanhoidossa Parkinsonin taudin tuntemisen raja on neurologisen osaston ovella. Tämä tiedon puute tuli esille Pentin kertoessa, että hänen pitäisi saada lääkkeensä ennen ja jälkeen ruokailun. “Hoitaja sanoi siihen, että täällä lääkkeet annetaan sairaalan sääntöjen mukaan.”

Hitsauskoe paljasti Parkinsonin taudin

Kauhajoella syntynyt Pentti oli kuukauden ikäinen, kun hänen isänsä kaatui sodassa. Äiti kasvatti perheen kolme lasta pienessä tuvassa ja piti heidät kurissa. Pentillä onkin lapsuudestaan hyvät muistot. Ammattikoulun koneistajalinjan hän kävi Jyväskylän Vaajakoskella. “Olin Helsingissä töissä alkuun ja palasin Kauhajoelle, kun tänne alkoi syntyä oman alan työpaikkoja.”

Töissä Pentti hitsasi paineenalaisia astioita. Työ oli vaativaa ja edellytti korkeaa ammattitaitoa. Puolen vuoden välein oli suoritettava hitsauskoe, jonka hyväksytysti suorittanut sai jatkaa työssä. “Oikea käteni oli alkanut vavista, enkä saanut enää hitsauskoetta läpi.”

Pentti meni työterveyslääkärin vastaanotolle ja sai lähetteen neurologille. Diagnoosin hän sai vuonna 2000 ollessaan 59-vuotias. “Kyllä Parkinsonin tauti oli shokki ja sairauden alku hämmentävää aikaa”, Pentti kertoo. “Mietin, että ehtiikö sitä illalla edes makuulle mennä, ennen kuin oireet taas pahenevat.”

Parkinson-kerhosta hyvää tietoa ja ystäviä

Lääkkeet määrännyt neurologi antoi luvan etsiä itse kokeilemalla niiden paras järjestys. Pentti kokeili lääkkeiden vaikutusta kehoonsa ja sanoo selvinneensä ilman vaikeita sivuvaikutuksia. “Mielestäni olen löytänyt lääkkeille sellaisen järjestyksen, että se on koko lailla mukava.” Pentti oli sairastumisensa jälkeen vielä jonkin aikaa töissä, kunnes jäi eläkkeelle.

Hän osallistui sairastumistaan seuraavana vuonna Kankaanpäässä sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä oli mukana myös toinen kauhajokinen, jonka kanssa Pentti alkoi kulkea Seinäjoella Parkinson-kerhossa. “Liityin heti Parkinson-yhdistykseen ja siitä asti olen kulkenut kerhossa, joka nykyisin onkin tässä lähempänä Kurikassa.”

Kerhoissa käynti on antanut Pentille paljon tietoa Parkinsonin taudista, hoidosta ja tutkimuksesta. “Siellä käy eri alojen asiantuntijoita luennoimassa ja olen yrittänyt painaa asiat korvan taakse”, hän sanoo. “Suosittelen ehdottomasti Parkinson-kerhoa ja sopeutumisvalmennuskursseja jokaiselle.”

Kesällä Pentti lähtee aamuvarhain luontoon

Pentti asuu rivitalossa Kauhajoella vaimonsa kanssa. Kolme aikuista tytärtä ja monta lapsenlasta tuovat iloa elämään. Harrastuksista mieluisimpia ovat pyöräily, liikunta luonnossa ja puukkojen valmistus. “Kävin kansalaisopistolla puukontekokurssin ja siitä se alkoi, nyt olen tehnyt jo yli sata puukkoa.”

Kauhavan Puukkofestivaaleilla Pentti kertoo käyvänsä joka kesä ihailemassa hienoja käsitöitä. Pihassa hänellä on pieni työhuone, jossa nikkaroi puukkoja. Tupet puukkoihin hän valmistaa nahasta, luusta tai puusta. Parkinsonin tauti on tosin vaikuttanut harrastukseen ja puukkoja syntyy nykyisin vähemmän. “Mutta kyllä puukonteon aloitan taas, kunhan ilmat lämpiää.”

Luonnossa liikkuminen on Pentille mieluista ja rentouttavaa. Hän pyöräilee paljon ja tapasi ennen pyöräillä kerran kesässä yli 60 kilometrin matkan tyttärensä luo Kristiinankaupunkiin. “Aamuvarhaisella kun lähti metsiä sivuavia teitä ajelemaan hiljakseen, niin hyvin sen matkan jaksoi”, Pentti muistelee. Viime kesänä hän ei matkaa enää tehnyt, mutta on pyöräillyt lähialueilla.

Hyötyliikunta luonnossa, marjoja keräillen ja maisemia ihaillen on myös mieluista Pentille. Hän kertoo ottavansa vaellukselle mukaan värikkään paidan. “Jos karhu tulee vastaan, niin riisun puseron, asetan sen oksalle ja lähden toiseen suuntaan”, hän naurahtaa.

Pentti kertoo odottavansa jo kovasti alkukesän aamuja. Silloin hän tapaa lähteä jo varhain metsään ja tarpoa suon laitaan seuraamaan kesäpäivään heräävää luontoa. “Siihen minä pistän mättäälle maate, katselen äärettömyyteen ja hiljakseen kuuntelen luonnon ääniä.”

 

Teksti Harry Torvinen

Jaa artikkeli