Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Jarno pyöräilemässä Bikefesteillä.

Pyöräilykisa haastoi jaksamisen rajoille

Emmi Nuppula1.1.2019

-Rupeama oli tosi raskas, viimeinen kymppi oli ihan kauhea. Kävi mielessä luovuttaa, kun talutin fillaria ja kirosin. Pääsin kuitenkin mäen päälle, josta alas lasketteleminen palautti voimia. Oli vain pakko jatkaa, Jarno Tuomikoski, 45, kuvailee viimeistä taipaletta Levi Bike Festin 50 kilometrin maastopyöräilykisassa.

Ennen Levin kilpailua Jarno Tuomikoskella ei ollut kokemusta pyöräilykisoista eikä siitä, miten paljon kisatilanteessa kuluu energiaa tai miten paljon nestettä pitäisi varata. Heti kisareitin alussa oli reilun neljän kilometrin nousu, joka jyrkkeni loppua kohden. Nousun jälkeen Jarnolla oli jo nestehukan tunnetta, sillä kisapäivälle osui Lapille epätyypillinen 28 asteen helle ja porottava aurinko, ja heti taipaleen alussa yksi vesipullo oli päässyt pomppaamaan pois telineestä.

-Kolmella litralla yritin, mutta kahdella jatkoin, Jarno naurahtaa.

Jarno joutui haastamaan itseään erityisen paljon myös siksi, että hänen sairastamansa Parkinsonin tauti on omiaan aiheuttamaan hänelle normaalia herkemmin väsymystä ja huimausta.

Fyysinen ja henkinen haaste

Maastopyöräilystä tekee raskasta se, että kivikkoisilla ja juurakkoisilla metsäosuuksilla ei pysty istumaan satulassa ja paino on polkimilla. Haastavassa metsämaastossa etenee nopeammin juoksemalla kuin pyörän selässä. Tasaiset hiekkatiet olivat Levin reitillä harvassa.

-Tasaisissa maastoissa oli hyvät fiilikset ja fillarointi tuntui kevyeltä. Mutta reitillä oli paljon pirullisia nousuja ja vauhdikkaita laskuja, joita polkiessa ehti käydä läpi koko kirjon eri fiiliksiä. Välillä meinasi myös mennä hermo paarmoihin ja sääskiin, mutta toisaalta ne pakottivat pysymään liikkeessä, Jarno sanoo.

50 kilometrin kisassa oli 61 lähtijää, joista 39 pääsi maaliin saakka. Jarno oli yksi heistä.

-Oli uskomaton fiilis, kun pääsin maaliin enkä edes jäänyt viimeiseksi. Ei ollut harjoittelu mennyt hukkaan. Pystymetsästä jos olisi lähtenyt, ei olisi pärjännyt. Mutta en osaa sanoa osallistunko vielä kisoihin, se ei ehkä ole juttuni. Nukuin kisan jälkeen 14 tuntia ja palautuminen oli hidasta. Ehkä leppoisampi pyöräily sopii minulle paremmin. Mutta olen silti tyytyväinen, että osallistuin.

Jarno vastaanottaa palkintoa pyöräilystä.

Perheen tuella

Jarno oli kulkenut satunnaisesti työmatkoja pyörällä, mutta saatuaan vuoden 2017 alussa Parkinsonin taudin diagnoosin, hän alkoi polkea aktiivisemmin. Hankittuaan paksurenkaisen fatbike-pyörän harrastus vei mennessään ja työmatkat taittuivat pyörällä kesät talvet, säällä kuin säällä. Diagnoosin saannin jälkeen Jarno jatkoi töissä vielä vuoden, mutta lopulta väsymys ja huimaus pakottivat jäämään pois työstä.

Huimausoireita tulee myös rasituksen myötä, mutta Jarno on oppinut tarvittaessa hidastamaan ja välttämään ylikierroksilla käymistä.

Sairaus ei estä intohimoista harrastamista, ja perhekin ymmärtää Jarnon tarpeen saada käydä pyörälenkeillä, vaikka joskus heidän mielestään Jarno pyöräilee turhankin paljon. Lenkit nimittäin venyvät toisinaan jopa 8-tuntisiksi, ja silloin perhe soittelee perään ja varmistaa, että kaikki on hyvin.

-Kerran kaaduin ja poikkasin solisluun. Silloin ei ollut puhelinta mukana, ja fillaroin kolme kilometriä kotiin katkenneella luulla. Sen jälkeen perhe on alkanut soitella perään ja muistuttelevat, että ota puhelin.

Harrastus tuli jäädäkseen

Tuomikosket muuttivat hiljattain Kittilään, jossa Levin huikeat maisemat ja maastot lisäävät houkutusta pyöräilyyn. Tuomikoskien talolta on vain kahden kilometrin matka Levi-tunturille, jonka voi kiertää pyörällä. Levillä on hyviä alamäkiosuuksia, joita Jarno on harjoitellut lähinnä tasapainomielessä.

-Voi näyttää välillä epätoivoiselta, kun 45-vuotias mies harjoittelee keulimaan pyörällä. Mutta se on hyvää treeniä, Jarno vitsailee.

Pyöräily toimii Jarnon mukaan ennen kaikkea mielialan kohottajana. Pyöräillessä maisemat vaihtuvat ja tulee oltua ulkona. Kuntokin nousee väkisin, kun polkee 20–40 kilometriä päivässä.

-Ei haittaa, vaikka kunto samalla nousee, koska jossain kohdin tulen tarvitsemaan sitä ylimääräistä, jonka nyt ansaitsen. Jos ei pysty liikkumaan, niin kunto romahtaa. Olen löytänyt hyvän lajin, koska minun ei tarvitse miettiä lähdenkö pyöräilemään vai en. Pitää tykätä siitä mitä tekee, se ei tule pakottamalla, Jarno pohtii.

Jarnolla ei ole suunnitelmissa luopua harrastuksestaan.

– Poljen niin pitkään kuin pystyn, vaihdan vaikka kolmipyöräiseen kun tasapaino menee. Mieluummin menen lihasvoimalla, kuin sähköavusteisella härvelillä. Fillarointi on nyt mun juttu, tämä jää.


Tiesitkö?

Pyöräillessä valtaosan työstä tekevät reisilihakset ja muut alaraajojen lihakset. Maasto- ja alamäkiajo vaatii voimaa myös ylävartalolta. Pyöräily kehittää erityisesti paitsi alaraajojen lihaskuntoa, myös tasapainoa ja koordinaatiota.
Pyöräilyä on tietyin rajoituksin mahdollista harrastaa, vaikka tasapaino olisi heikko. Erilaisia pyöriä, kuten kolmipyöriä ja nojapyöriä voi vuokrata esim. osoitteesta www.välineet.fi, joka on toimintavälineitä ja liikunnan apuvälineitä Suomessa vuokraavien tahojen yhteinen verkkopalvelu. Neuvoja välineasioissa saa mm. soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA:lta.

Julkaistu Hermolla 3/2019 -lehdessä.

KUVA: Hanna Tuomikoski

Jaa