Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Rebekka Ortizin kasvokuva

Servikaalidystonian liitännäissairaudet ja työkyky

Rebekka Ortiz1.1.2019

Servikaalidystonia on yleisin dystonian muoto, jossa niskan ja kaulan lihasten poikkeava toiminta aiheuttaa pään virheasentoja ja vapinaa. Servikaalidystonian esiintyvyys Suomessa on 394 potilasta miljoonaa henkeä kohti, mikä on yksi maailman korkeimmista.

Servikaalidystoniaan sairastutaan usein ennen 60 ikävuotta ja sairauden vaikutus elämänlaatuun on verrattavissa Parkinsonin tautiin tai MS-tautiin. Dystonian fyysiset oireet vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Lisäksi dystoniaan on liitetty useita ei-motorisia oireita, kuten masennus, ahdistus, unihäiriöt ja kipu. Nämä oireet vaikuttavat elämänlaatuun usein jopa enemmän kuin motoriset oireet.

Tutkimuksessamme arvioimme servikaalidystoniapotilaiden eläköitymistä ja muiden sairauksien esiintyvyyttä. Tutkimus oli rekisteritutkimus, jossa tutkittiin yhteensä 937 iältään 16–85-vuotiasta potilasta, jotka sairastivat paikallista isoloitunutta servikaalidystoniaa. Dystoniadiagnoosi varmistettiin potilastietojärjestelmästä. Potilasaineisto kerättiin Uudenmaan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien alueilta. Potilaita verrattiin 3746 ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin. Muiden sairauksien esiintyvyyttä arvioitiin hoitoilmoitusrekisteritietojen (Hilmo) perusteella. Eläköitymiskuukausien määrä ennen 65 ikävuotta ja eläkkeeseen johtaneet diagnoosit saatiin eläketurvakeskuksen tietokannoista.

Hoitoilmoitusrekisteristä saatavien diagnoositietojen perusteella todettiin, että servikaalidystoniapotilailla oli merkittävästi enemmän diagnosoitu masennusta (13 %), ahdistuneisuutta (7 %) ja selkäkipuja (11 %) kuin verrokeilla. Lisäksi tuki- ja liikuntaelinkivut ja vatsakivut olivat potilasryhmässä yleisempiä. Myös kaularankaperäiset välilevysairaudet olivat servikaalidystoniapotilailla yleisempiä. Essentielliä vapinaa oli myös diagnosoitu servikaalidystoniapotilailla merkittävästi enemmän, mutta on todennäköistä, että osa dystoniaan liittyvästä vapinasta on diagnosoitu essentiellinä vapinana.

On mielenkiintoista, että vaikka masennus ja ahdistus olivat yleisempiä servikaalidystoniapotilailla, oli niiden yleisyys vähäisempää kuin aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa. Aiemmin jopa 50–91 % servikaalidystoniapotilailla on todettu riski sairastua psyykkisesti eliniän aikana. Toisaalta tutkimuksessamme ei erityisesti seulottu psykiatrisia sairauksia, vaan sairastavuustiedot saatiin hoitoilmoitusrekisteristä.

Onkin mahdollista, että psykiatriset sairaudet ovat vieläkin yleisempiä servikaalidystoniapotilailla kuin tämän aineiston perusteella on arvioitu. Mahdollisesti servikaalidystoniapotilaiden masennusta ei tunnisteta tai seulota riittävästi terveydenhuollon yksiköissä.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että psykiatriset sairaudet puhkeavat usein ennen dystoniaoiretta. Tämän pohjalta on katsottu, että psykiatrisilla sairauksilla ja dystonialla on yhteinen neurobiologinen tausta, eikä psykiatriset sairaudet ilmennä pelkästään kroonisen sairauden reaktiivisia oireita.

Myös kipu on yleisempään servikaalidystoniassa kuin muissa dystonioissa. Nykyisessä tutkimuksessa todettiin, että servikaalidystoniapotilailla oli enemmän selkäkipuja ja vatsakipua sekä jännitysniskaa, joka on usein yhdistetty päänsärkyyn. Päänsärkyjä ei kuitenkaan todettu tavanomaista enempää. Myös epäspesifisten pehmytkudosten diagnoosit, sisältäen raajasäryn ja fibromyalgian, olivat yleisempiä servikaalidystoniapotilailla. Näiden diagnoosien yleisyys servikaalidystoniapotilailla voi ilmentää kipuoireiston yleisyyttä.

Toisaalta myös masennusoireisto voi lisätä koettua kipua. Kivun hoito on erityisen tärkeää, koska se vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Botuliinitoksiinihoito helpottaa jonkin verran koettua kipua servikaalidystoniassa aiempien tutkimusten mukaan.

Selkäkivun lisäksi myös muita tukirankaperäisiä vaivoja, kuten kaularangan välilevyperäisiä sairauksia esiintyi enemmän potilasryhmässä. Servikaalidystoniassa kaulan poikkeavan asennon on todettu lisäävän riskiä välilevysairauksille. Jos servikaalipotilaalle tulee raajoihin säteileviä kipu-, tunto- tai heikkousoireita, on arvioitava, voisiko oireet johtua kaularankaperäisestä sairaudesta dystonian lisäksi.

Myös karies oli servikaalidystoniapotilailla yleisempää. Tämä saattaa heijastaa potilaiden motoristen oireiden aiheuttamaa rajoitusta suuhygienian hoidossa. Toisaalta potilailla saattaa olla suun alueen dystoniaoireistoa, joka johtaa lisääntyneisiin käynteihin suun terveydenhuollon yksiköissä.

Aikaisemmin on todettu, että työn tuottavuus ja työllistyminen on heikentynyt servikaalidystoniapotilailla. Etenkin koettu kipu vaikutti negatiivisesti työllistymiseen. Tutkimuksessamme potilaiden eläköitymisikä (59,0 vuotta) oli merkittävästi varhaisemmin verrokeilla (61,7 vuotta). Myös osa-aikaeläkekuukausien määrä oli suurempi dystoniapotilailla. Yleisimmät syyt eläköitymiseen olivat dystonia (51 %), masennus (14 %) ja ahdistus (8 %). Dystoniaa lukuun ottamatta eläköitymiseen vaikuttaneet diagnoosit olivat samankaltaiset potilaissa ja verrokeissa, eikä ryhmien välillä todettu merkittäviä eroja. Dystoniapotilaat jaoteltiin kahteen ryhmään sen perusteella, sairastivatko potilaat masennusta tai ahdistusta vai eivät. Masennus- ja ahdistuspotilaat eläköityivät merkittävästi aikaisemmin kuin muut dystoniapotilaat.

Aiemmissa tutkimuksissa työn luonteen ei ole katsottu vaikuttavan merkittävästi dystoniapotilaiden työkykyyn. Tässä tutkimuksessa ei tutkittu eläköitymiseen vaikuttaneita syitä. On kuitenkin todennäköistä, että dystonian motoriset oireet, kipu ja psykiatriset oireet ovat merkittävä tekijä työkyvyn suhteen.

Tutkimuksen perusteella on todettavissa, että servikaalidystonia vähentää merkittävästi työkykyä ja aiheuttaa ennenaikaista eläköitymistä. Masennus ja ahdistus ovat merkittävimpiä servikaalidystonian liitännäissairauksia ja ne heikentävät edelleen työkykyä.

Servikaalidystoniapotilaiden työkykyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja lisätä terveydenhuollon resursseja servikaalidystoniapotilaiden kokonaisvaltaiseen hoitoon. Erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin ja mahdollisten psykiatristen sairauksien hoitoon tulisi kiinnittää huomiota.

J Neurol. 2019 May 31. doi: 10.1007/s00415-019-09402-0. [Epub ahead of print]. Comorbidity and retirement in cervical dystonia. Ortiz RM, Scheperjans F, Mertsalmi T, Pekkonen E.

Rebekka Ortiz
LL, Neurologian ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Tampereen yliopistollinen sairaala, Helsingin yliopisto

Julkaistu Hermolla 3/2019 -lehdessä.

Jaa