Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöiltä aiotaan ensi vuonna leikata peräti 127 miljoonaa euroa, mikä on 33 prosenttia tähän vuoteen verrattuna.

– Nyt puhutaan valtavasta summasta, lähes kolmanneksesta. Ei Veikkauksen tuottojen laskua voi maksattaa yksistään järjestöillä. Kyllä kolmannen sektorin rahoitukseen tarvitaan kestävä ratkaisu toiminnan turvaamiseksi, sanoo Parkinsonliiton toiminnanjohtaja Hanna Mattila.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjä edustavan Sosiaali ja terveys ry SOSTEn mukaan ratkaisuja voisi olla esimerkiksi joidenkin avustuskohteiden siirtäminen valtion budjettirahoituksen piiriin, Veikkauksen tuottojen laskun kompensointi budjettivaroista tai arpajaisveron alentaminen.

Järjestöissä tehdään paljon ennaltaehkäisevää toimintaa, joka tuo pitkällä aikavälillä säästöjä sosiaali- terveyspalveluihin. Järjestöt myös paikkaavat ja täydentävät julkisia palveluja.

– Kyseessä on hurja pudotus, joka toteutuessaan merkitsisi järjestöille monen tärkeän toiminnan loppumista tai merkittävää supistamista. Sote-järjestöt tekevät työtä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten parissa: lasten, nuorten, iäkkäiden, päihde- ja mielenterveysongelmaisten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja pitkäaikaistyöttömien. Tämä ei voi olla hallituksen tahtotila, sillä julkinen sektori ei mitenkään pysty paikkaamaan järjestöiltä jäävää aukkoa, sanoo pääsihteeri Vertti Kiukas SOSTEn kannanotossa.

Parkinsonliiton kohderyhmään kuuluvat kaikki liikehäiriösairaat riippumatta siitä, kuuluvatko he liiton alaisiin jäsenjärjestöihin vai ei. Pelkästään Parkinsonin ja Huntingtonin tauteja, essentiaalista vapinaa ja dystoniaa sairastavia on Suomessa yhteensä yli 71 000. Heidän lisäkseen myös läheiset saavat tietoa jaksamisensa ja arkiselviytymisensä tueksi erilaisista järjestölähtöisistä palveluista. Jos toimintaa joudutaan supistamaan radikaalisti, vaikutukset osuvat moneen.

Mattila myöntää, että ajat ovat tiukat ja järjestöjenkin pitää tulla vastaan. Mutta muutos pitää tehdä hallitusti ja asteittain.

– Olemme valmiita tiivistämään yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa, jotta esimerkiksi sopeutumisvalmennuksen kuluja saadaan pienemmäksi. Työ kohderyhmämme hyväksi ei kuitenkaan saa kärsiä, mikä on väistämätöntä, jos suunnitellut leikkaukset toteutetaan. Ymmärretäänkö kuuntelun ja kohtaamisen aito hintalappu?

Jaa artikkeli