Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Toimijuus ei katoa toimintakyvyn heikentyessä

13.9.2016

Vanhojen ihmisten toimijuus ei katoa, vaikka heidän toimintakykynsä heikkenee ja he siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon. Tämän osoittaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehty tutkimus, johon tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla asukkaita eteläsuomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa vuosina 2013–2014.

”Toimijuudella on perinteisesti tarkoitettu ihmisen mahdollisuutta elää omassa elinympäristössään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Siksi meidän kulttuurissamme elää vahvana käsitys, että avuntarpeen lisääntyminen ja ympärivuorokautiseen hoitoon päätyminen tarkoittaa käytännössä toimijuuden loppua vanhuudessa”, sanoo väitöskirjatutkija Jari Pirhonen.

”Toimintakyvyn heikkeneminen ei välttämättä johda toimijuuden heikkenemiseen, sillä ihmiset sopeuttavat tekemisiään. Joku oli vaihtanut kutomisen kryptojen tekemiseen ranteiden kipeydyttyä, joku istuskeli hengenahdistuksen vuoksi ulkona penkillä kävelyn sijaan”, Pirhonen kertoo.

Asukkaat tukivat omaa toimijuuttaan myös apuvälineillä ja sallivat toisten tehdä asioita heidän puolestaan.

Muistisairaus muutti vanhojen ihmisten toiminnan motivaatiota. Pirhosen mukaan muistisairaan tekeminen, esim. pöytäliinan näplääminen, saattaa näyttäytyä muille järjettömänä. Asian voi nähdä niinkin, että ihminen toteuttaa itseään niillä voimavaroilla, joita hänellä siinä tilanteessa on.

Tutkimus osoittaa, ettei toimijuus katoa toimintakyvyn heikentyessä vanhuudessa, vaan muuttuu vaikeammin havaittavaksi ja hienovaraisemmaksi. Ympäristön tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat siihen, kuinka vanha ihminen voi toteuttaa toimijuuttaan.

”Eräs liikuntakykynsä menettänyt asukas koki olevansa aktiivinen toimija istuessaan vuoteessaan makaamisen sijaan, ja moottoroitu sänky mahdollisti sängyn muuntamisen selkänojalliseksi istuimeksi. Hänen toimijuutensa syntyi tilassa, jossa yhdistyivät hänen menetetty fyysinen toimintakykynsä, sen herättämä ajatus istumisesta aktiivisena tekemisenä ja palvelutalon tarjoama sähkökäyttöinen vuode. Tällainen toimijuus ei helposti näy, mutta sen huomioimisella hoivaympäristöissä voitaisiin saada aikaan paljon inhimillistä hyvää”, Pirhonen tiivistää.

Lähde: Tampereen yliopiston tiedote

Tutkimusartikkeli:
Pirhonen, J. and Pietilä, I. (2016). Active and non-active agents: residents’ agency in assisted living. Ageing and Society. Published online: 30 August 2016. doi:  www.dx.doi.org/10.1017/S0144686X1600074X

Linkki julkaisuun:
https://www.cambridge.org/core/journals/ageing-and-society/article/active-and-non-active-agents-residents-agency-in-assisted-living/FA7AB14A0E0F9922051538AA701C7EE3

Julkaistu 13.09.2016

Jaa