Ennen itsenäisyyspäivää 5.12. vietetään kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää. Parkinsonliitto on siitä onnekas, että meillä on mukana paljon vapaaehtoisia erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoisilla ja liiton työntekijöillä on yhteinen tavoite: edistää liikehäiriösairaiden ja heidän omaistensa edellytyksiä hyvään elämään ja tarjota eväitä siihen.

 

Kuulostaa hienolta, ja sitä se onkin. Tätä tavoitetta tukee vapaaehtoinen yhdistys- ja kerhotoiminta sekä tukihenkilö- ja kokemustoiminta. Vapaaehtoistyössä olennaista on sen mielekkyys. Yksittäisiä ihmisiä ei saa eikä voi kuormittaa liikaa, jotta siitä ei tule pakkopullaa. Vapaaehtoistyötä on tehtävä terveyden ja oman jaksamisen ehdoilla: mikään tapahtuma tai kokous ei ole niin tärkeä, että oma
hyvinvointi ei menisi sen edelle.

On tärkeää olla rehellinen voinnistaan, niin itselle kuin muille, jotta ei kuormitu liikaa. Tehtäviä on delegoitava tarpeen tullen eteenpäin. Jos ei ole ketään, jolle delegoida, asiat jäävät puolitiehen. Tämän vuoksi on tärkeää, että asioita tehdään yhdessä porukalla, ja huolehditaan toisistamme. Ollaan valmiita auttamaan kaveria, kun tämä tarvitsee lepoa.

Vapaaehtoistyössä on tärkeää olla motivoitunut. Sen tietää varmasti jokainen yhdistys- tai kerhoaktiivi, vertaistukihenkilö ja kokemustoimija. Vapaaehtoistoiminnan muotoja on erilaisia, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. On tärkeää, että luottamustoimessa on jotain itseään puhuttelevaa, jotta se tuntuu mielekkäältä. On hyvä pohtia, miksi juuri minä olen lähtenyt tähän toimintaan mukaan, ja mitkä ovat toiveeni siihen liittyen. Toiveet on hyvä sanoa ääneen muille: silloin niiden toteutumista voidaan yhdessä edistää.

Liikehäiriösairaiden määrä tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa, joiden joukossa voisi olla uusia potentiaalisia jäseniä ja aktiiveja. Heidät ja heidän läheisensä on pystyttävä tavoittamaan ja saatava kiinnostumaan toiminnasta. Innostus tarttuu, joten on tärkeää, että yhdessä järjestettävä toiminta on aidosti kiva tapa viettää aikaa ja saada vertaistukea.

Reipas ja innostava ilmapiiri lisää yhdistystoiminnan mielekkyyttä. Tämän luominen ei ole yksinään puheenjohtajiston vastuulla, vaan siihen vaikuttaa jokainen. Kaikilla on joskus huonompia päiviä, jolloin ei jaksa tarttua toimeen. Mutta parempina päivinä voi esimerkiksi lupautua pöytäkirjantarkastajaksi, keittää kokouskahvit tai auttaa vaikkapa jonkin tapahtuman järjestämisessä. Tämä kannustaa muita tekemään samoin.

Parkinsonliiton vertaistukihenkilötoiminnassa mielestäni on hienointa, että ihminen kohtaa toisen aidosti. Sillä, että joku kuuntelee toisen huolet ilman vähättelyä tai sen suurempaa neuvomista, on valtava merkitys soittajalle. Se, että soittaja saa kertoa tarinansa rauhassa omin sanoin, voi jo itsessään auttaa ja viedä soittajan askeleen lähemmäs sopeutumista sairauden kanssa elämiseen. Voi olla, että vertaistukihenkilö on ensimmäinen ihminen, jolle hän on saanut kertoa tarinansa omastaan tai läheisen sairaudesta.

Kokemustietoa liikehäiriösairauden kanssa elämisestä ei saa keneltäkään muulta, kuin itse sairastavalta. Ihailen meidän kokemustoimijoitamme heidän rohkeudestaan ja avoimuudestaan kertoa tarinansa tuntemattomille kerta toisensa jälkeen. He tarjoavat arvokasta tietoa sairauden kanssa elämisestä muun muassa nykyisille ja tuleville terveydenhuollon ammattilaisille.

Mielestäni arjessa tehtävä vapaaehtoistyö on parhaimmillaan Parkinsonliiton sykkivä sydän, joka pumppaa virtaa jäsenistöön ja tempaa mukaan uusia aktiiveja. Liitto on olemassa sairauden kanssa eläviä varten. Ilman aktiivisia ja innostuneita yhdistysten jäseniä liiton sydän ei olisi ennallaan. Kiitos teille kaikille, jotka olette antaneet panoksenne vuosien varrella!

Hyvää kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää 5.12.!

 

Toivottaa

järjestösuunnittelija Tytti Svetloff ja Parkinsonliiton henkilökunta

 

Jaa artikkeli