Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Uutta tietoa mikrobiomi-suoli-aivoakselin merkityksestä Parkinsonin taudissa

Tuomas Mertsalmi24.11.2021

Neurologiaan erikoistuvan lääkärin (HUS, Helsingin yliopisto) Tuomas Mertsalmen tuore väitöskirja tuo uutta tietoa mikrobiomi-suoli-aivoakselin merkityksestä Parkinsonin taudissa. Väitöstilaisuus järjestetään 3.12. klo 13 alkaen Helsingissä Biomedicumissa, sali 3 (Haartmaninkatu 8). Väitöksen etäkatselulinkki: https://helsinki.zoom.us/j/62932821713 Väitöskirjan ohjaajina ovat toimineet dosentit Filip Scheperjans ja Eero Pekkonen. Vastaväittäjäksi saapuu professori Per Borghammer Aarhusin yliopistosta Tanskasta.

Parkinsonin tauti on liikehäiriösairaus, jolle on tunnusomaista dopaminergisten hermosolujen tuhoutuminen keskushermoston mustatumakkeessa (substantia nigra). Parkinsonin tautiin liittyy myös laaja-alaista hermoston rappeutumista keskushermostossa sekä autonomisessa ja suoliston hermostossa.

Parkinsonin tauti ilmenee erilaisina motorisina ja ei-motorisina oireina. Ei-motorisiin oireisiin kuuluu esim. suolisto-oireet, jotka voivat ilmaantua useita vuosia ennen motorisia oireita. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että suolisto vaurioituu jo taudin varhaisessa vaiheessa. Tämä havainto on johtanut nk. suolistohypoteesiin eli ajatukseen, että tautiprosessi voisi alkaa suolistosta. On jopa ehdotettu, että taudin syntyyn liittyvä alfasynukleiini-proteiinin kasautuminen voisi saada alkunsa suolistossa ja levitä sieltä kohti keskushermostoa. Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia mahdollisia yhteyksiä mikrobiomi-suoli-aivojen akselin ja Parkinsonin taudin välillä.

Suolisto-oireet voivat olla ajateltua monimuotoisempia

Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä arvioitiin suolisto-oireiden ja suoliston mikrobiomin kliinisiä yhteyksiä parkinsonpotilailla ja verrokeilla. Tulosten mukaan 24,3 % parkinsonpotilaista ja 5,3 % verrokeista kärsi ärtyvän suolen oireyhtymälle (IBS) tyypillisistä oireista. Löydös viittaa siihen, että parkinsonpotilaiden suolisto-oireet voivat olla vielä monimuotoisempia, kuin aiemmin on ajateltu.

IBS-oireiden esiintyminen oli yhteydessä muiden ei-motoristen oireiden esiintymiseen. Ei-motorisia oireita kartoittavan NMSQuest-oirekyselyn perusteella ei-motoristen oireiden kokonaismäärä (mediaani 11 vs 7) oli suurempi – erityisesti selittämättömien kipujen esiintyvyys (55,6 % vs. 10,7 %) oli yleisempää – IBS-oireista kärsivillä parkinsonpotilailla verrattuna niihin parkinsonpotilaisiin, joilla ei IBS-oirekriteerit täyttyneet. Lisäksi IBS-oireiden esiintyminen oli yhteydessä suoliston mikrobiomin muuttuneeseen koostumukseen, kuten Prevotella-sukuun kuuluvien bakteerien suhteelliseen vähenemiseen.

Antibiootit ja Parkinsonin taudin riski

Toisessa osatyössä arvioitiin aiemman antibioottialtistuksen yhteyttä Parkinsonin taudin riskiin rekisteripohjaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa. Selkein yhteys kohonneeseen Parkinson-riskiin todettiin niiden joukossa, jotka olivat altistuneet makrolidit ja linkosamidit -ryhmän antibiooteille (Odds ratio, eli vetosuhde 1,42 niillä, jotka olivat käyttäneet vähintään 5 antibioottikuuria 10–15 vuotta ennen Parkinsonin taudin diagnoosia). Kyseisen ryhmän antibiootteja on aiemmin käytetty mm. ylähengitystie- ja ihoinfektioiden, sekä matkaripulin hoitoon. Selkeää yhteyttä tietynlaisen infektion ja Parkinsonin taudin välillä ei havaittu.

Yleisesti ottaen vahvin yhteys antibioottialtistuksen ja Parkinsonin taudin välillä todettiin laajakirjoisten ja anaerobisia (hapettomissa oloissa eläviä) mikrobeja vastaan käytettävien antibioottien kohdalla. Tämän tyyppisillä antibiooteilla ajatellaan olevan merkittäviä ja pitkäaikaisiakin vaikutuksia suoliston mikrobiomin koostumukseen.

IBS ja Parkinsonin taudin riski

Kolmannessa osatyössä tutkittiin IBS-diagnoosin yhteyttä riskiin sairastua Parkinsonin tautiin. Ärtyneen suolen oireyhtymä eli IBS oli yhteydessä kohonneeseen riskiin sairastua Parkinsonin tautiin, mutta vain kahden ensimmäisen seurantavuoden osalta. Löydös viittaa siihen, että tilastollinen yhteys IBS:n ja Parkinsonin taudin välillä voisi selittyä erilaisilla harhalähteillä, kuten havaitsemisharha, käänteinen syy-yhteys, sekä kilpaileva kuoleman riski.

Havaitsemis- eli seurantaharha tarkoittaa sitä, että toista potilasjoukkoa (tässä tapauksessa IBS-potilaita) seurataan tarkemmin kuin verrokkihenkilöitä, koska he käyvät useammin lääkärin vastaanotolla. Siten mahdollinen Parkinsonin tauti tulee todennäköisemmin havaittua jo varhain.

Käänteinen syy-yhteys tarkoittaa esim. sitä, että oletettu riskitekijä onkin todellisuudessa tutkitun taudin ilmentymä. Esimerkiksi ummetus ja REM-unen aikainen käytöshäiriö ovat oireita, jotka saattavat ilmaantua jo ennen Parkinsonin taudin motoristen oireiden ilmaantumista ja taudin diagnoosin asettamista.

Kilpaileva kuolemanriski taas tarkoittaa sitä, että mikäli tutkittavalla potilasjoukolla (tässä tapauksessa IBS-potilaat) on taipumus elää pidempään tai kuolla aiemmin kuin verrokkiryhmällä, tämä voi vääristää todettua Parkinsonin taudin riskiä. Tämä johtuu siitä, että henkilö, joka menehtyy, olisi voinut myöhemmin sairastua Parkinsonin tautiin, mikäli olisi elänyt pidempään.

Parkinsonin taudin epidemiologisessa tutkimuksessa tämän tyyppisten harhalähteiden huomioiminen on tärkeää, koska se on väestötasolla suhteellisen harvinainen, ilmaantuu yleensä vanhemmalla iällä ja ajatellaan, että tautiprosessi voi käynnistyä elimistössä jopa 10–15 vuotta ennen varsinaisten motoristen oireiden ilmaantumista ja taudin diagnosointia.

Lopuksi

Väitöskirjassa esitetyt havainnot tarjoavat arvokasta uutta tietoa mikrobiomi-suoli-aivoakselin merkityksestä Parkinsonin taudin synnyssä ja ei-motoristen ja motoristen oireiden syynä. Suolisto-oireiden nykyistä järjestelmällisempi kartoitus voisi parantaa potilaiden hoidon laatua. Suoliston mikrobiomi tarjoaa myös mahdollisen kohteen, minkä kautta sairautta voisi tulevaisuudessa hoitaa tai jopa vaikuttaa sen syntyyn.

Yleisesti ottaen mikrobiomi-suoli-aivoakselin vaikutuksen parempi tuntemus Parkinsonin taudissa voisi auttaa ymmärtämään sen merkitystä hermostoa rappeuttavissa (neurodegeneratiivisissa) sairauksissa yleisestikin.

Jaa